Arvio: Cloud Nothings - Attack On Memory

Cloud Nothings on tänään julkaissut Soundcloudissa uuden albuminsa Attack On Memory ns. vapaaseen, ilmaiseen ja lailliseen kuunteluun. Sinänsä erinomainen uutinen, sillä levy on kuulunut odotetuimpiin omalla alkuvuoden odotuslistallani.

Levy alkaa upealla angstirevityksellä No Future No Past, jota hehkuttelin jo marraskuun alussa. Kappaleessa on kaikki kohdallaan Dylan Baldin murheellisen epätoivoista laulusuoritusta, hitaasti kasvavaa sovitusta ja Butch Vigin tuotantoa myöten. Yhdessä sitä seuraavan liki yhdeksänminuuttisen Wasted Daysin kanssa albumin tunnelmasta ja tyylistä saa kuitenkin hieman väärän kuvan, sillä niiden jälkeen Attack On Memory kääntyy perinteisemmän garagerockin puolelle.

Fall In on suht tavallinen tykitys, Stay Useless perinteiseen aiheeseen ja malliin valettu tarttuva tarpeettomuudenylistys ja Separation äkkiväärä instrumentaalipaiskonta. No Sentiment palaa albumin alun angstisiin tunnelmiin We started a war / attack on memory / no easy way out / forget everything säkeillään. Biisin lopun kitarat ulvovat kuin tosi olisi kyseessä ja Baldi vaikuttaa karjunnallaan tarkoittavansa mitä sanoo.

Levy päättyy kappalekaksikkoon Our Plan ja Cut You, joka ei varsinaisesti tuo Attack On Memoryn kuuntelukokemukseen mitään uutta, puhuttiin sitten draamallisesta, emotionaalisesta, tunnelmallisesta tai puhtaan musiikillisesta puolesta.

So. Kahdeksan biisiä, 33 minuuttia, hienoja kitaroita, Butch Vigin luoma upea äänimaailma, yksi loistava biisi (No Future No Past), muutama hyvä, jokunen tavanomainen. Cloud Nothings on siirtynyt altsumusiikin maailmaan onnistuneesti, joskaan ei legendaarisesti.