Best Albums of 2011 - (50-41) (40-31) (30-21)
Albumilistauksen sijoilla 30-21 alkaa olla jo niin hyviä levyjä, että köyhempänä vuotena niistä kukin olisi voinut olla listan kärkisijoilla. Tarjolla on poppailua, tunteilua, postrokkailua, blib-blobbailua ja avantgardeilua. Ja musiikkia, jota alkuvuodesta kutsuttiin dubstepiksi, mutta loppuvuodesta ei enää kutsuttu.
Kuin varkain Siinain debyytistä tuli yksi vuoden merkittävimmistä kotimaisista albumeista. Olympic Gamesin krauttailu ei avautunut likimainkaan jokaiselle kuuntelijalle, mikä ehti johtaa backlashiin jo ennen albumin ilmestymistä. [Kuuntele]
Helsingissä neljän viikon aikana äänitetty Era Extraña oli vuoden onnistuneimpia elektronisia albumeita. Levyn hienoimmat yksittäiset hetket, Hex Girfriend ja Polish Girl kuuluivat vuoden parhaiden biisien joukkoon. [Kuuntele]
James Blake ylikuumensi itsensä superhype-sarjaan edellisenä vuonna julkaistuilla taivaallisen hyvillä ep:illä. Blaken debyytti oli yhdistelmä kokeellista ja popahtavaa materiaalia, joka ilmestyessään oli dubstepiä mutta vuoden lopussa enää ei. [Kuuntele]
Mirel Wagner vastasi vuoden pysäyttävimmästä kotimaisesta albumista. Laulaja-lauluntekijän tulkinta ei tarvinnut taustakseen mitään muuta kuin kitaran. Kauneus ja synkkyys olivat molemmat hyvin vahvasti läsnä. [Kuuntele]
Los Angelesista kotoisin olevan Foster the Peoplen ensimmäinen albumi oli täynnä kesäisen tanssittavia biittejä, loistavia kertosäkeitä ja raikasta yleisfiilistä. Pumped Up Kicks löi jopa vähän yllättäen läpi myös suomalaisilla radiokanavilla. [Kuuntele]
Alex Turner ja kumppanit julkaisivat vuoden kamalimman comeback-sinkun Brick By Brick, ja yllätys olikin melkoinen kun Suck It And See oli totaalisen onnistunut kokoelma tarttuvia melodioita ja Turnerin teräviä lyriikoita. [Kuuntele]
Avantgardistille poluille jo edellisellä albumillaan lähtenyt Ville Leinonen julkaisi kunnianhimoisen teoksen, joka toimi loistavasti nimenomaan albumimitassa. Levyltä pystyi kuulemaan Leinosen uudelleen syttyneen intohimon musiikin tekoon. [Kuuntele]
Gang Gang Dancen viides studioalbumi otti syleilyynsä jo eeppisellä avausraidallaan Glass Jar. Levy ei kuitenkaan ollut läpeensä kokeellinen, vaan sisälsi myös Mindkillan kaltaisia popahtavampia kappaleita. [Kuuntele]
Daysin kepeys, pakottomuus ja todella vahva kappalemateriaali tekivät levystä yhden vuoden parhaista kitaravetoisen indiepopin laajassa genressä. It's Real nousi välittömästi lajityypin kaikkien aikojen parhaiden kappaleiden joukkoon. [Kuuntele]
Huomenna sijat 20-11, ylihuomenna top 10. Yeah?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti