Best Albums of 2010 (50-41) (40-31) (30-21) (20-11)
Hiljaa tulee ja vielä hyvä. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi se, että saisin albumilistaukseni valmiiksi tammikuun aikana. Eli tänään ja huomenna. Jeh? Levyt on niin hyviä, että jokaisen tulisi ne omistaa, ja vieläpä niin hyviä, että niitä kannattaa kuunnella tänäkin vuonna, vaikka kuinka uudet loistavat yksilöt puskisivat päälle.
PJ Harvey julkaisi albumin, joka oli lyyrisesti vahva, soundillisesti orgaanisen kaunis ja sanomaltaan ajankohtainen. Jopa niin, että kaikki maailman kriitikot rakastuivat siihen syvemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. [Kuuntele]
Yuck oli yksi 2011-lukulaisen ysäri-revivalin vahvimpia yhtyeitä. Lontoolaisbändin debyytti koostui suurelta osin aikaisemmin julkaistujen sinkkujen materiaalista, joiden Teenage Fanclubiin ja Dinosaur Jr:iin kallellaan olevat soundit ja sävelet veivät mukanaan. [Kuuntele]
Brian Oblivion ja Madeline Follin perustivat bändin, julkaisivat ep:n, julkaisivat biisin ja sitten vielä biisin, ja heihin rakastuivat kaikki. 60-lukulainen indieretroilu toimi erityisesti vahvan kappalemateriaalin ja Follinin söpöläisen äänen ansiosta. [Kuuntele]
Aikaisemmin Gownsissa laulanut Erika M. Anderson osoitti debyyttialbumillaan, miten nuoruudet traumat, epäonnistuneet parisuhteet ja moderni urbaani ahdistus muutetaan musiikilliseen ja uskottavaan lyyriseen muotoon. [Kuuntele]
Bon Iverin kakkosalbumi onnistui lunastamaan vuorien kokoisiksi nousseet odotukset täysin puskista tulleen For Emma, Forever Agon jälkeen. Levy debytoi Billboardin listan sijalla kaksi, ja myös ostava yleisö löysi Justin Vernonin säveltaiteen. [Kuuntele]
Solitin kiinnittämä turkulainen The New Tigers löysi äänensä heti debyyttialbumillaan. Levyn keskuskappale Pocketful Of Sand nosti yhtyeen kertaheitolla potentiaalisten tulokkaiden joukosta suoraan kotimaisen indierockin mestaruussarjaan. [Kuuntele]
Zachary Francis Condonin sooloprojektista oikeaksi bändiksi kasvanut Beirut julkaisi vuoden pakottomimman albumin, jonka sävelet olivat täynnä hyvää mieltä ja toiveikasta kaihoa. Yhtyeen luonnollisuus viimeisteli Condonin vision saumattomasti. [Kuuntele]
Fotoshopin debyyttialbumi hämmästytti ja hurmasi valmiilla soundimaailmallaan ja käsittämättömän vahvalla kappalemateriaalillaan. Jarno-Erik Faarisen sooloprojekti nousi loppuvuodesta suoraan suurimpien kotimaisten lupausten joukkoon. [Kuuntele]
Ernest Greene osoitti Washed Outin ensilevyllä, ettei chillwave ollut genrenä kuollut, kunhan paljon käytetyt palaset laittoi oikeaan asentoon. Within And Without miellytti jopa niitä, jotka olivat aaltoilu-indien aikaisemmin hylänneet. [Kuuntele]
Bradford Coxin kolmas Atlas Sound -albumi oli täynnä poikkeuksellista herkkyyttä, pakahdutavaa tunteen paloa ja tunnustuksellista haurautta. Heti albumin nauhoitusten jälkeen Deerhunterin kanssa kiertueelle lähtenyt Cox romahdutti hermonsa liiasta työnteosta. [Kuuntele]
Top 10 mahdollisesti jo huomenna! Ja mahdollisesti paljon myöhemmin! Mutta mahdollisesti jo huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti