MOP2012: Kevin - Ebb and Flow

Kevin on käynyt rock'n'rollin koulun ja valmistunut sieltä.

Yksi Monsters of Popin kotimaisista esiintyjistä on jo yli kymmenen vuotta Suomen indierock-kartalla ollut Kevin. Minun piti kehua bändin viime viikolla ilmestynyttä uutta levyä, mutta aloinkin muistella menneitä.

Piti oikein kaivella levyhyllyä ja tarkistaa, milloin yhtyeen debyytti-ep You Can Call Me Kev ilmestyi. Vuosi oli 2001 ja elettiin aikaa, jolloin puhuttiin New Rock Revolutionista, eli The Strokesista, White Stripesista, The Datsunsista, Jetistä ja sen sellaisista pumpuista. Edellisestä retro-revivalista oli ehtinyt kulua jonkin aikaa ja ihmiset halusivat kuulla musiikkia, johon liitettiin kerran jos toisenkin lause: "You know, the good stuff."

Kevin julkaisi vuosituhannen alussa kaksi pirteää ep:tä ja kaksi sinkkua. Vuonna 2004 ilmestynyt debyyttialbumi We Come In Peace keräsi tukun kehuja käytännössä kaikilta isoilta lehdiltä, muun muassa Rumbalta, Soundilta ja Helsingin Sanomien Nyt-liitteeltä.

Seuraavana vuonna Kevin napattiin tv-mainokseen esittämään Dingon klassikkokappaletta Lakatut varpaankynnet. Yhtye teki biisistä hienosti rämistelleen garagerockversion, joka oli niin laadukas, että vahvistamattomien peräbaaripuheiden mukaan Kevinille olisi tarjottu astetta isompaa levytyssopimusta, jos yhtye vain olisi vaihtanut kieleksi Suomen. Ei vaihtanut.

Vuonna 2006 Kevin julkaisi toisen albuminsa Bad Dream Stone Mystery, jonka tunnelma oli jonkin verran ensilevyä tummempi. Kriitikot tykkäsivät taas, tietenkin.

Kului vuosi, ja toinenkin, ja kolmas. Ehdin mitäkuinkin unohtaa Kevinin olemassaolon, kunnes viime vuoden marraskuussa bändi julkaisi loisteliaan comeback-biisin A Lonely Place. Kuvailin kappaletta "60-lukulaisen psykedeelisesti leijuvaksi, vaikutteita kunnioittavaksi mutta ei ryöstöviljeleväksi, leppeästi groovaavaksi ja melodisesti monipuoliksi". Ennustin tulevan albumin olevan oikealla tiellä, jos sillä olisi lisää samanlaisia Nuggets-psykedeliapaloja. Ja olihan sillä.

Ebb and Flow esittelee oikealla tavalla aikuistuneen Kevinin, joka on siirtynyt yksinkertaista retrorokkia soittavasta bändistä psykedeeliseksi, osin progressiivista jamittelua tuottavaksi musiikkikoneeksi. Levyn kappaleet ovat syntyneet improvisoinnin ja intuitiivisen soittamisen tuloksena ja sen aiheet liikkuvat ennemminkin kilometrejä maan yläpuolella kuin sen pinnalla. Kauniit melodiat ja taitavasti rakennetut stemmat ovat tallella.

Kyseessä on levy, jota pitää kuunnella ajan kanssa, syventyen. Komea avausbiisi Standing On A Rubber Band antaa hyvän kuvan siitä mistä levyllä on kyse.



Kevin esiintyy Monsters of Popissa perjantaina 21. syyskuuta. Telakalla nähdään myös Pimeys ja skotlantilainen Holy Esque.