Miten rakastua junnaukseen ja jumitukseen? Tuota noin. Olisikohan se niin, että jos makaa sairaalassa lonkka sijoiltaan kolme kuukautta, alkaa ymmärtää molempia.
Lähtösoundi + bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio, bassokuvio....ja lopulta soundillinen muutos ja/tai toinen sointu ja/tai uusi soitin ja/tai rytmiikan vaihdos. Aaaaaahhhh! Jos on ollut sairaalavuoteen vankina neljä viikkoa, semisti tylsänkin tyypin vierailu saattaa tuntua piristävältä tapaukselta.
Minun mielestäni Joensuu 1685:n Lost Highway on hienosti etenevä junttaus. Biisissä ainoa omaan musiikilliseen historiaani liittyvä huono puoli on 90-luvulta peräisin oleva totaalinen ihastumiseni Circleen. Kaikki edes lähelle samaan genreen kuuluvat jutut ovat aina jääneet Circle-faniuteni varjoon, niin nytkin.
Aluksi ajattelin, että tätähän tämä nyt on. Ja niin onkin joo, mutta loistavaa tätä.
'Lost Highway' - Joensuu 1685 by KaikuStudios
Luin Lost Highwaystä ensimmäisenä Paskasohvasta. Tä-änks. Lisää Kaiku Studiosin nettisivuilta.
(En ole muistaakseni koskaan viettänyt edes yhtä yötä sairaalassa.)
