80-luvulla odotimme innolla 3D-televisiota ja silmälappuvideoita ja Ritari Ässästä tuttua rannekellopuhelinta. Elettiin aikaa, jolloin lähimmäksi tulevaisuutta pääsi Commodore 64:n köpöisillä avaruussimulaattoreilla ja Nintendon elektroniikkapeleillä. Yksi Nintendon valttikorteista oli pelin yläkulmaan ohjelmoitu kello. Teknologista etumatkaa kuvaamaan jokaiseen peliin oli painettu tarunhohtoinen teksti Game & Watch.
Niillä mentiin mitä oli. Esimerkiksi televisiosta näytetty Star Wars (Episode IV - New Hope) oli niin iso tapaus, että siitä riitti puhuttavaa viikkokausiksi. Roolitimme luokkamme pojat elokuvan henkilöiden mukaan ja leikimme Star Warsia välitunneilla. Teimme jopa elokuvan kliimaksikohdasta pantomiiminäytelmän, jonka esitimme oppitunnin päätteeksi muulle luokalle. Kotona yritin rakentaa peruslegoista TIE Fighteria, huonoin tuloksin.
Jossain vaiheessa tajusin, että tulevaisuus ei koskaan saavu luoksemme. Ei tule hologrammilähetyksiä, lentäviä moottoripyöriä tai kuvapuhelimia. Korvalappustereot olivat yleistä käyttötavaraa, mutta kelloon integroitua televisiota ei vain kuulunut. Aku Ankasta tuttu näkymättömyyssuihkekin osoittautui katkeraksi kusetukseksi.
Sisälläni elänyt teknologiausko vaipui syvään horrokseen...
...
...kunnes eräänä päivänä....
...
...heräsin ja....
...huomasin...
...
...että...
...
....tulevaisuus on täällä! Internet! Kuvapuhelut! Kännykkätelevisiot! Skype! Mobiililaitteisiin ladattavat uutisfeedit! Twitter! Ohjelmoitavat ohjaustehostimet! Tietokoneeseen yhdistettävät levysoittimet! Facebook! Robotti-imurit! Star Wars -legot! Streamattavat Super Bowl -lähetykset! On Demand -palvelut!
Ja effing effing effing effing 3D-elokuvat! Jumaleissön! 90-luvulla kävimme elokuvateatterissa katsomassa Nightmare on Elmstreet -saagan kuudennen jatko-osan Freddy's Dead: The Final Nightmare, jossa oli varovaisesti yritetty käyttää puolivillaista 3D-tekniikkaa. Tulokset olivat järkyttävät. Toista se on nykyään, post-avatariaanisessa maailmassa. Nykyään ei tarvitse kuin laittaa erikoiskamerat rullaamaan ja 3D-lasit päähän. Ja jälki on taivaallisen taivaallista. Jumaleissön!
Harmi vain, ettei minulla ole 3D-laseja. En voi nauttia täysin siemauksin Zebra and Snaken uudesta avaruusajan teknologiaa hyödyntävästä Money in Heaven -videosta. Turkanen, kun harmittaa.
Saattaa olla jopa niin, että tämän videon ansiosta hankin yhden parin kyseisiä laseja. Ettei seuraavalla kerralla tarvitse marista.
