Risto on Suomen paras ja tärkein bändi

1. Jos on olemassa neroutta, mielestäni Risto Ylihärsilä on nero. Ja jos on olemassa neroutta, Tuomas Eriksson on nero. Ja jos on olemassa yhteen yhtyeeseen pakkautunutta kollektiivista neroutta, Risto-orkesteri on nero.

2. Tuomas on nero kitarasoundistajana, kitaristina ja omien säröpörpöttimien & muiden kitaragizmojen rakentajana. Risto on yleisnero, mutta erityisen nerokas sanoittajana, kosketinsoittajana, esiintyjänä ja mahdollisesti myös rock'n'populaarisen näkemyksen luojana. Risto-yhtye on kollektiivisesti nero soundinsa, livesoitantansa ja yllätyksellisyytenä vuoksi, eli niiden asioiden takia, jotka tekevät musiikista kokemisen (eivätkä vain kuuntelemisen) arvoista.

3. Voi myös hyvin olla, että baritonikitaristi Minna Kortepuro ja nykyinen rumpali Alina Toivanen ovat omilla tahoillaan ylittämättömän hyviä, mutta en tiedä asiasta, koska en ole koskaan ollut Riston treeneissä/nauhoituksissa/muissa vastaavissa tilanteissa. Soittajina he ovat oivallisia ja mikä tärkeintä, yhtyeeseen sopivia.



4. Riston ensimmäiset keikat olivat hillittömiä. Riston seuraavat keikat olivat hillittömiä. Ja Riston nykyisetkin keikat ovat hillittömiä, vaikka yhtyeen ensimmäisten vuosien yllätyksellisyys onkin hieman karissut. Bändissä, ja tietysti erityisesti Ristossa itsessään, on alusta asti ollut tiettyä spontaania & teeskentelemättömän tuntuista suunnittelemattomuutta. U know, unohdin näköjään tehdä soolosoittimen soundin.



5. Puolitoista vuotta sitten vaimoni osti minulle syntymäpäivälahjaksi iPod Touchin. Hän oli vienyt sen jopa kaiverrukseen. Hänen alkuperäinen ajatuksensa oli siteerata Riston Putoan kaivossa -kappaletta, koska se oli mielestäni vuosituhannen paras tai toiseksi paras suomenkielinen biisi. Lopulta hän ajatteli laulun sanoituksen olevan kuitenkin sen verran masentava (ainakin kirjoitettuna), että hän kaiverrutti iPodiin jotain muuta.

Riston kolmas studioalbumi Sähköhäiriöön on yhtyeen huonoin, mutta yksin tämä esitys tekee siitä hankkimisen arvoisen. Mielestäni Putoan kaivossa on optimistinen laulu.



6. Yksi ensimmäisistä tekemistäni radiojutuista (vuosi saattoi olla 2004) käsitteli tamperelaista indiemusiikkia. Haastattelin puolen tunnin lähetykseen levykauppiaita, pienlevy-yhtiöiden tyyppejä ja muusikkoja. Minulla oli tarkoituksena tehdä Mopin ja Riston yhteishaastattelu. Sain Ristolta tekstiviestin, jossa luki näin:

Muuten kyllä kävisi, mutta
saan radiohaastatteluista sen
verran pahoja paniikkituntemuksia,
etten voi niitä antaa. Mutta Moppi
voi sanoa puolestani mitä haluaa.
t. Risto



7. Ristolta on ilmestynyt kokoelma. Siinä on kaksi uutta kappaletta. Osta se.