Soittolistojen tarpeellisuus radiossa

Soittolistat ovat pelastaneet suomalaisen radion. Joka väittää muuta on joko typerys tai valehtelija.

Aloitin eilen Facebook-keskustelun noilla kahdella lauseella. Ensimmäinen on mielestäni totta, jälkimmäinen perinteisen harkittua provokaatiota. Syyn julistukselleni antoi radiolegenda Jake Nyman, joka Studio55:n haastattelussa puolivakavissaan toivoi, että soittolistat kiellettäisiin lailla. Kommentti näytti avanneen niin paljon vanhoja haavoja ja lietsovan soittolistavastaista propagandaa, että katsoin tarpeelliseksi perustella, miksi soittolistat ovat välttämättömiä suomalaiselle radiolle.

Nyt puhutaan kaupallisesta radiosta, jonka on lähtökohtaisesti tuotettava voittoa ollakseen olemassa. Verorahoilla kustannettu radio toimii hieman eri logiikalla, mutta perusasiat pitävät kutinsa silläkin puolella. Lisäksi on olemassa kanavia, joita tehdään muista syistä kuin tarpeesta ansaita rahaa. Harrastuksekseen saa tietysti tehdä mitä ikinä haluaa, ja on loistavaa, että tällaisiakin toimijoita on olemassa. Ne eivät kuitenkaan kuulu tähän keskusteluun.

Miksi soittolistoja tarvitaan:

1. Radiokanavaa on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi, koska musiikin soittaminen ja työvoimakulut ovat kalliita. Myös Digitan tarjoama radioverkko on suht tyyris.

‎2. Radio tarvitsee tarpeeksi isot kuuntelijaluvut, jotta mainokset kävisivät kaupaksi. Lisäksi kuunteluaikojen tarvitsee olla tarpeeksi pitkät, jotta sanoma menisi perille. Radio kun on toistomedia.

‎3. Tällä hetkellä 4,6 miljoonaa suomalaista kuuntelee radiota viikottain ja 3,7 miljoonaa päivittäin. Hyvin rakennetuilla radiokanavilla menee myös taloudellisesti ihan mukavasti, mutta ala ei ole valtava rahasampo kenellekään. Suomalainen radio koki jo vuosia sitten samanlaisen rakennemuutoksen, jonka kourissa printtimedia parhaillaan on. Tästä johtuen kanavia tehdään verrattain pienellä määrällä ihmisiä, usein niin, että mediamyyjiä on enemmän kuin sisällöntuottajia.

4. Siihen nähden, että radion perusraaka-aineet ovat musiikki ja uutiset, tavalliset ihmiset eivät omista elämäänsä kummallekaan. Radiota ei tehdä musadiggareille tai uutisvirroissa uiskenteleville entusiasteille. Ihmiset toki suhtautuvat intohimoisesti musiikkiin - rakastavat tiettyjä artisteja ja biisejä, kuuntelevat levyjä ja käyvät keikoilla - mutta he eivät ole sitä samaa diggariporukkaa, johon itse kuulun.

‎5. Jos minunlaiseni fanaatikot päästettäisiin soittamaan suosikkilevyjään primetimessa, kuuntelijaluvut laskisivat. Minä voisin toki tehdä loisteliasta indieen (tai pariin muuhun genreen) keskittynyttä erikoisohjelmaa.

‎6. Soittolista ei ole itseisarvo. Sen voi tehdä surkeasti, kohtuullisen hyvin tai loistavasti.

7. Soittolista pitää aina rakentaa musiikkitutkimuksen kautta. Osaava musiikkipäällikkö tuntee yleisönsä, osaa testata oikeat kappaleet, osaa ottaa soittoon oikeat, ja mikä tärkeintä, osaa rakentaa yhteen soivan kokonaisuuden tutkimuksen kautta hyviksi todetuista biiseistä. Tämä ei tapahdu latomalla parhaat kappaleet peräkkäin, vaan prosessi on huomattavasi monisyisempi.

‎8. Soittolistan varsinainen lähde ei siis oikeasti ole musiikkipäällikkö, vaan radiota kuuntelevat ihmiset. Meidän kanavallamme niitä on miljoona. He eivät ole väärässä, koska he kuuntelevat kanavaamme.

9. Ihmiset eivät kyllästy radiossa soiviin kappaleisiin ollenkaan niin nopeasti kuin luulisi. Musiikkia testataan jatkuvasti, ja burnia eli kappaleen puhkipalamista seurataan hyvin tarkasti. Stairway to Heaven ei pala loppuun koskaan. Ikinä. Tuntematon potilas liisi kuin albatrossi koko vuoden. Rihannan Umbrellaa soitettiin tajuttoman paljon sen takia, että ihmiset yksinkertaisesti halusivat kuunnella sitä kuukausi toisensa perään. He eivät halunneet valita sen tilalle jotain huonompaa albumiraitaa.

‎10. Radio ei ole ykkösmedia musadiggareille. Netti on siihen verrattuna aivan ylivertainen ja muuttuu uusien sovellusten ja innovaatioiden (esim. turntable.fm) ansiosta yhä paremmaksi. Radio on suunnattu niille ihmisille, jotka eivät halua tuhlata aikaansa musiikin etsimiseen tai muiden ihmisten suosituksiin.

‎11. Soittolistat ovat mahdollistaneet nykyisen olotilan. Ilman niitä radio olisi näivettynyt pienen piirin temmellyskentäksi. Valtaosa ihmisistä kuuntelee radiota tehdessään jotain muuta: ajaessaan autoa, olleessaan töissä, puuhastellessaa kotona ja niin edelleen. Heillä ei ole halua syventyä yksittäisten musiikkitoimittajien suosikkibiiseihin. He tahtovat kuunnella omia suosikkejaan.

12. Jos radiokanavat ovat paskoja, se ei johdu niiden rakenteesta, puhuttiin sitten soittolistoista, aamuohjelmista, mainoksista, äänituotannoista tai persoonista. Se johtuu siitä, että tehtäviinsä palkatut ihmiset eivät osaa työtään. Tässä suhteessa monella suomalaisellakin kanavalla on parannettavaa.

Jatkoa seuraa, muun muassa diggariradion mahdollisuuksista, Yleisradion tehtävästä ja soittolistojen aikaansaamista ongelmista musiikkibisneksessä. Sillä niitäkin on.