Stopshakehoneygo is ALIVE! (ja muuttanut uuteen paikkaan)

Ryhdyimme kanssa ystäväin kirjoittamaan musiikillisista mieltymyksistämme samassa paikassa. 14 musiikkiblogia, yksi sivusto. Rosvot. Yeah! Samalla lienee niin, että herätän Stop, Shake, Honey, Gon paremmin henkiin, jopa niin, että kirjoitan pidempiä tekstejä.

Ensimmäinen niistä on tämä:

10 uutta kotimaista albumia, jotka sinun pitää omistaa

DIG IT! SHARE IT! BABY!

Stopshakehoneygo is dead, paitsi että...

Stopshakehoneygo is dead. Stopshakehoneygo is not dead. Katsos, TUMBLR!

Ellery James Roberts - Kerou’s Lament

WU LUF:n laulajan Ellery James Robertsin uusi biisi. Rakastan sitä.

The Lieblings - It's All Gonna Fall

Paras uusi kotimainen yhtye tänä vuonna? Hell yeah!

Ja niin, varoittamatta ja ilman päiväkausia kestävää kohukoneiston myllerrystä, Antti on saanut elämäänsä uuden suosikkiorkesterin. Nyt taas kitarat panevat buzz buzz buzz, melodiat ovat kuin Teenage Fanclubin parhaiden päivien ajoilta, peput heiluvat ja kaikki hymyilevät.

The Lieblings koostuu suomalaisen indiescenen pitkän linjan osaajista. Sam Shingler on tuttu mennävuosien suosikkibändeistä Montevideo ja The Pansies, Andy J. Prinkkilä ja Timo Silvennoinen musisoivat aikanaan The Sugarrushissa ja Katja Tolonen Rumban kannessakin poseeranneessa The Wrecking Queensissa. Oppirahat on siis maksettu ja se kuuluu.

Bändin debyyttialbumi ilmestyy elokuussa. Odottakaamme sitä suurella mielenkiinnolla.



The Lieblings Facebookissa. Bonuksina viime vuonna youtubetettu studiolive Romance Kills -biisistä ja bändin harmoniaharjoittelua.

Pää kii - Aina jonon viimeinen

Pää kii osoittaa jälleen, miksi se on kaikesta turhasta puheesta huolimatta kovin.

Niinhän se nyt on, että Pää kiistä on tullut käsittämättömän yllättävästi suositumpi kuin kukaan esimerkiksi vuosi sitten osasi kuvitella. Vuosiäänestysvoitot, Arto Nyberg ja valtakunnanpöyristymiset ovat kuitenkin lopulta positiivisia juttuja, jos bändi ja yleisö ne kestää ja positiivisesti ottaa. Kunhan Teemu Bergmanin biisit ovat tällaisia kuin tämä uusi.

Pää kii julkaisi parikin uutta kappaletta maaliskuussa, mutta ne eivät olleet ihan sitä kovinta kärkeä bändin repertuaarista. Mutta Aina jonon viimeinen taas on. Itse asiassa se on parasta mitä suomalaisella musiikilla on vuonna 2013 tarjota: rokänrollperinteeseen nojaavaa, terävästi ja hauskasti sanoitettua ja tarttuvasti sävellettyä punkpoppia, joka pakottaa kuuntelemaan itseään miljoona kertaa peräkkäin.

Äiti miksi musta tuli tällainen
Kateellinen runkkari katkera vasemmistolainen
Ikuinen häviäjä aina jonon viimeinen
Ei todellakaan mikään Henna Virkkunen

Mokaaminen, dokaaminen, rikkaiden skidit, mielisairaalassa olevat kaverit, sängyn kasteleminen ja painajaiset. Kujalla ja sekaisin taas. Olikohan se Pelle Miljoona, joka sanoi, ettei punk kaupallistu, koska se on syntynyt ihmisten tarpeesta.

Me tarvitsemme tätä.



Ps. Nyberg-sensaatiosta kannattaa lukea Nalle Östermanin loistava kirjoitus.

The New Tigers - Quicksilver

Uusi kappale The New Tigersin syksyllä ilmestyvältä, vielä nimeämättömältä kakkosalbumilta. Keikoiltakin tuttu Quicksilver surisee samaan malliin kuin yhtyeen aikaisemmatkin tuotokset, vaikkakin soittoon on tullut lisää itsevarmuutta. Livemäinen ote ja lämmin lähestymistapa musiikintekoon ovat kuitenkin yhä tallella. Yhtye on muuten vaihtanut rumpalinsa toiseen, kun Sveitsiin muutaneen Kacen korvaa Cats On Firesta tuttu Ville Holopainen.

The Strokes - All The Time

The Strokesin uusi biisi kuulostaakin sitten taas siltä perinteiseltä jyystöltä. Ei sävellyksenä bändin top10:ssä, mutta kelpo tekele kuitenkin.

French Films - Latter Days

Suomen kovin indierockpumppu (oh yeah) porskuttaa jälleen komeasti. Bändin kakkosalbumi White Orchid ilmestyy Suomessa 5. huhtikuuta, Aasiassa ja muualla Euroopassa 3. toukokuuta. Breikkausmahdollisuuksia indiescaalalla on olemassa, puhutaan kuitenkin yhtyeestä, jolla oli varaa kieltäytyä kiertueesta Pains of Being Pure at Heartin lämppärinä.

High Highs - In A Dream

Kuinka moni se oli, joka huomasi High Higsin kaksi viikkoa sitten ilmestyneen singlen In A Dream? Rentouttavaa musiikkia, niin kuin aikaisemminkin, upeilla melodioilla. Jos bändi on vieras, kannattaa tutustua.

The Strokes - One Way Trigger

The Strokesin uusi biisi hämmentää pientä kulkijaa.

Ouuujea? Yllättäen uusi biisi TheStrokesilta, ja jopa sellainen, jonkalaista ei olisi osannut odottaa. Kuiva komppi, tikuttava kitara ja nyttemmin jo standardiksi muodostunut synamelodiointi ovat entuudestaan tuttuja, mutta Julian Casablancasin falsettilaulu on jotain ennenkuulematonta. Lopputulos on huomattavasti lähempänä laulajan vuonna 2009 ilmestynyttä sooloalbumia Phrazes for the Young kuin mitään The Strokesin aikaisemmin julkaisemaa.

Kuuntelen nyt kappaletta ehkä seitsemättä kertaa peräkkäin ja ensimmäisten epäilevien vilkaisujen jälkeen alan päästä jyvälle. Tarttuvuutta One Way Triggerissä ainakin piisaa ja tanssittavuutta ja sanoitusten ikuista epävarmuutta.

You ask me to stay / You ask me to stay / But there's a million reasons to leave / Show me what to say / Show me what to be / Show me what to see / Show me what to be Casablancas laulaa ja kuulostaa siltä kuin olisi yhtä hämmentynyt olemiseensa kuin vuonna 2001.

Antin fanius ei kuole helpolla, ei ainakaan vielä.

The Knife - Full Of Fire

The Knifelta ilmestyi noin kaksitoista tuntia sitten uusi 9-minuuttinen pumputtelu Full Of Fire, joka poistettiin nopeasti YouTubesta mutta joka ilmestyi nopeasti moneen paikkaan internetin vuoksi. Se ei ainakaan parin ensimmäiswen kuuntelun jälkeen nosta ihokarvoja pystyyn, pitäisi ehkä olla ns. tiloissa. Uusi albumi Shaking The Habitual ilmestyy 8. huhtikuuta, tämä biisi 28. tammikuuta. The Knife esiintyy Flow'ssa kesällä, eiköhän se ole syy vierailuun. edit. Edellinen audio poistettiin, mutt virallinen video julkaistiin. Win-win.

Chlöe Howl - No Strings

17-vuotias brittityttö Chlöe Howl tekee popmusiikkia, jossa kiroillaan napakasti ja ollaan seksuaalisesti epävarmoja. You don't even know if I'm the right sex, do ya? ja kertsin Fuck your no strings kuulostavat pirteältä, vaikka biisi muuten seilaileekin varsin perinteisillä vesillä. Ja vielä nättikin hän on.

Phantom - Kisses

Helsinkiläinen Phantom jatkaa tyylikkäällä linjallaan.

Phantom on yksi Suomen lupaavimmista uusista yhtyeistä. Vajaa vuosi sitten ilmestynyt ep Scars herätti muun muassa Pitchforkin huomion, ja myös kotimainen media noteerasi duon, tosin vain muutaman palstan mitalla. Itse kirjoitin lyhyesti Phantomista Battlestar Plutoon huhtikuussa.

Uusi kappale Kisses jatkaa samalla tasokkaalla linjalla, joskin välillä toivoisin yhtyeen sävellyksiin nopeammin avautuvia tarttumapintoja. Kissesin ensiesitys oli Guardianin nettisivuilla eilen, mikä on tietysti jo itsessään mukavaa.

Tämä on ehdotonta Tulevaisuuden tusina -tavaraa.

23:23 - Redheads

23:23:n uusi single Redheads on kunnianosoitus punapäille. Se on parempi kuin kiva. Delay Treesista tutun Rami Vierulan sooloprojektin toinen albumi Torero ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Minä pidän Ramin musiikista paljon, olen aina pitänyt. 

K-X-P - Melody

Stopshakehoneygon kestosuosikiksi noussut K-X-P ei petä taaskaan. Melody on ensimmäinen single yhtyeen 11. helmikuuta ilmestyvältä kakkosalbumilta II. Pitchfork on taas huomioinut yhtyeen, mikä on hyvin kiva asia sekin.

Greymouth - Flying Bird

Helsinkiläinen Greymouth on julkaissut uuden kappaleen Flying Bird. Jos et ole yhtyeeseen aikaisemmin tutustunut, nyt on viimeistään oikein hyvä aika. Gremouthin musiikki ovat viipyilevää muttei flegmaattista, raukeudestaan huolimatta intensiivistä ja täynnö tunnetta, ja mikä tärkeintä, Elisa Husu on poikkeuksellisen hyvä laulaja.

Solange - Lovers In The Parking Lot

Yhdestä vuoden parhaista kappaleista (Losing You, kuuntele tästä) vastaava Solange Knowles on julkaissut toisen singlen 27. marraskuuta ilmestyvältä ep:ltään True. Lovers In The Parking Lot on oiva biisi sekin, joskaan ei (tietenkään) yllä aivan Losing Youn maagisiin mittoihin. Blood Orange on tuottanut ja hyvin onkin. Ensi vuonna ilmestyvä albumi on oleva iso juttu.

Postiljonen - How Will I Know / All That We Had Is Lost

Yksi Stoshakehoneygon tämän vuoden suosikkibändeistä on ruotsalainen Postiljonen, jonka indiekaikuilu on huomattavasti tenhoavampaa kuin keskitasoisten indiekaikuilijoiden indiekaikuilu. Yhtyeen tuorein julkaisu How Will I Know / All That We Had Is Lost on Whitney Houston -lainoineen postmodernisti onnistunut.

The Ruby Suns - Kingfisher Call Me

Uudesta-Seelannista kotoisin oleva The Ruby Suns vieraili joku vuosi sitten Tampereella Monsters of Popissa. Muistikuvieni mukaan bändi oli kiva & perushyvä, joskaan ei tykkiässästi mieltä kiihoittava. Bändin neljäs albumi Christopher ilmestyy tammikuussa. Se saattaa sisältää sydäntäsärkevää tilitystä, sillä bändin nokkamies Ryan Mcphun on tällä välin eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään ja muuttanut Osloon. Ja tunnetustihan Oslo on sydäntäsärkevä paikka.

Jukka Ässä - Juhannus (video)

Jukka Ässän loistavan debyyttialbumin upein kappale on saanut seurakseen kauniin ja lämminhenkisen videon. Suhtaudun siihen tunteella.

Olen miettinyt melkein kuukauden ajan, miten kuvailisin Jukka Ässän debyyttialbumia Mitäs tässä. Mielestäni se on vuoden parhaita kotimaisia levyjä ja yksi niistä harvoista julkaisuista, jota tulen kuuntelemaan vielä vuosienkin päästä. Paitsi että se on musiikillisesti onnistunut kokonaisuus, siinä on myös jotain poikkeuksellista, jotain sellaista, jonka koen itselleni läheiseksi.

Ehkä se johtuu siitä, että olen perheellinen, kaupunkilainen, kiireinen, työelämässä vahvasti vaikuttava ja taloudellisiin tuloksiin sitoutunut mutta silti pienistä iloista nauttiva henkilö, jolle poikkeuksellinen hauskapito tarkoittaa ennemminkin stressitöntä yhdessäoloa kuin gaaloja, kutsuvierastilaisuuksia ja ilmaista viinaa. Ehkä se johtuu siitä, että jälkimmäisiä on viimeisen parin vuoden aikana ollut elämässäni enemmän tarjolla kuin ensimmäistä.

Olen aikaisemminkin puhunut Jukka Salmisen laulujen toiveikkaan kaihoisasta maailmasta. Pidän siitä. Se saa minut uskomaan johonkin yleiseen hyvään, vaikka en tarkemmin osaakaan määritellä mihin.

Kuolemaan asti voi mukanaan aaveita kantaa.



Videon on ohjannut ja kuvannut Riikka Kantinkoski, joka pitää verrattain suosittua Weekday Carnival -blogia. Blogissa on meneillään kisa, jossa haetaan juhannusmuistoja. Palkintona arvotaan kolme kappaletta Mitäs tässä -levyjä. Osallistu tästä.