Ellery James Roberts - Kerou’s Lament

WU LUF:n laulajan Ellery James Robertsin uusi biisi. Rakastan sitä.

WU LYF - We Bros (video)

Mitäs se Antti sanoikaan vielä syyskuussa?

We Bros ei itse asiassa edes kuulu omiin suosikkeihini Go Tell Fire to the Mountain -albumilta (Dirt, Concrete Gold, L Y F ja Heavy Pop kuuluvat), mutta näin netin muun biisivirran yhteydessä kuunneltuna sekin vaikuttaa aivan kipeän kovalta.

Joo-o, niin kai, ehkä tuo piti paikkansa vielä syyskuussa, mutta nyt WU LYF -faniuteni on noussut sellaiselle tasolle, että pidän manchesterilaisbändin jokaisesta tuottamasta biisistä, rytmistä, sävelestä, kaiuetusta soundscapesta, epäselvästi murretusta lyriikasta ja jylhänkomeasta videosta, enkä voi nostaa mitään biisiä toisen edelle. (Joo tai siis Concrete Goldin lisäksi en voi.)

Yhtye julkaisi juuri We Brosin videon. Se on hieno. Siinä on juoksevia nuoria. Tai pakenevia. Konkreettisesti mellakkaa/sotaa/tuhoa/maailmanloppua, metaforisesti yhteiskuntaa ja sen rakenteita.

Mikään ei pidä tätä bändiä poissa Best of 2011 -listoiltani.

WU LYF - We Bros (Single Version)

WU LYF julkaisee tänään sinkkuna uudelleen tehdyn version We Brosista. Se ei itse asiassa edes kuulu omiin suosikkeihini Go Tell Fire to the Mountain -albumilta (Dirt, Concrete Gold, L Y F ja Heavy Pop kuuluvat), mutta näin netin muun biisivirran yhteydessä kuunneltuna sekin vaikuttaa aivan kipeän kovalta.

Käytännössä uusi ja vanha versio eroavat toisistaan vain vähän. Albumilla hieman epävireessä soinut kitara on nyt muistettu virittää, remaken soundi on kirkkaampi ja soitanta pirteämpää. We Brosin uusi tulkinta on siis vähän tuotetumpi.

WU LYF - We Bros (Single Version) by overmuziek

WU LYF - Go Tell Fire (Reprise)

Juuri nyt WU LYF:lla on momentum puolellaan niin vahvasti, että Go Tell Fire to the Mountain -albumin ylijäämätunnelmoinnitkin ovat parempia kuin useimpien vastaavaa yrittävien bändien tekeleet. Go Tell Fire (Reprise) oli alun perin tarkoitettu lyhyeksi outroksi levyn päättävän Heavy Pop -biisin perään, mutta WU LYF poikaset eivät saaneet sitä itseään tyydyttävään tilaan, ja kappale jätettiin kokonaan pois. Bändi julkaisi biisin eilen nettisivuillaan itselleen ominaisella saatetekstillä.

++this cut was always meant to end Go tell fire to the mountain, trail in after heavy pop fades. But we couldn’t figure it right; took 10 months of perspective to conclude, Elle rearranged and recorded it last night after repeatedly taking fists to the face, moments of clarity, gimmie 14 hail marys every morning baby because I’m a sinner

Go Tell Fire to the Mountain on vuoden parhaita julkaisuja. Jos albumi ei ole entuudestaan tuttu, esimerkiksi Dirtillä tai Concrete Goldilla pääsee hyvään alkuun. Spotikassakin on.

WU LYF - Go tell fire (reprise) by Pretty Much Amazing

WU LYF – Brooklyn Girls

Jee jee jee, uusi biisi WU LYF:ltä. Brooklyn Girls on soitettu livenä Maida Vale Studiosissa joskus tässä. Laulumäen miehenä on tällä kertaa orkesterin basisti Tom McClung, eikä bändin varsinainen vokalisti, poikkeuksellisesti kähisevä Ellery Roberts.

Kappale on muutenkin hieman erilainen verrattuna loistavan Go Tell Fire to the Mountain -albumin materiaaliin. Se on rauhallisuudessaan ja yksinkertaisessa melodisuudessaan jopa sympaattinen, eikä ollenkaan niin aggresiivinen tai isosti julistava kuin valtaosa albumin kappaleista. Kaikuisat kitarat helisevät tosin samalla tavalla tutusti.

Jotenkin hassua manchesterilaisbändin ulosannissa on, että kun Roberts ääntää englantia kuin saksalainen, McClung saa itsensä kuulostamaan jopa ruotsalaiselta. Tai sitten minun kielikorvassani on tasapainohäiriö.

WU LYF – Brooklyn Girls by pmwtumblr

WU LYF - Concrete Gold

Ei saatana. Vuoden parhaita biisejä. Uskomaton. Tajuttoman uskomaton. Uskomattoman uskomaton. Rebel of the night uskomaton. Kaikki ennakkoluulot epäselvistä markkinoinnillisista tempuista tiessään. Epäselvät kytkökset Luciferiin unohdettu. Sen kun pidätte niitä liinoja naamoillanne. Tehkää mitä haluatte, jos teette tällaisia biisejä.

Antti & Concrete Gold = 2gether 4ever.

10/10.

CONCRETE GOLD/////It was broken words that she said to me/ “My blood runs deep why won’t you let it bleed?”/ The peoples crown lays at my feet/ a dumb animal trying to crawl/ But she comes now in the night/ a blind baby walk in to the light/ A life spent waiting for a volcano to blow/ so the mountain can go and fall/ And all the babies they’re just trying/ dying/ To find a place to call home/ And they try so they’re lying/ lying/ I’m so sick of all these people/ I wish that they would just go slow/ Go sow/ And watch it grow/ I’m so scared of all my dreams/ I wish I could sleep tonight/ You know it’s the people/ They hold you down/ but you know they hold your crown// An anchor connects us with the ground/ You wouldn’t believe how many times this voice has spoke and not made a sound/ Oh wont you go tell a little fire for us/ And all the babies they’re still trying/ dying/ To find a place to call home/ But they try so they are just lying/ lying/ I’m so sick of all these people/ I wish that they would just go slow/ Go sow/ And watch it grow/ I’m so scared of all my dreams/ I wish I could sleep tonight/ But you know it’s the people/ They hold you down/ but you know they hold your crown/ (You’re the light your Lucifer)

WU LYF:n (World Unite - Lucifer Youth Foundation) tuore albumi Go Tell Fire to the Mountain on Spotifyssa. Sieltä lisää. Tai bändin hämmennystä herättäneiltä nettisivuilta.

WU LYF - Dirt

Vähän on mixed feelings. Olen aina ollut suhtautumiseltani varautunut siihen, kun joko leikitään jotain tosi rajua tai yritetään oikeasti olla. Tai mistä minä tiedän, jos oikeasti ollaan. Ja toisaalta taas jos lopputulos on hyvä ja materiaali kauttaaltaan laadukasta, vaikea se on korvia sulkea. Varsinkin, kun aina on olemassa se mahdollisuus, että bändi/kollektiivi pitää itseään 100% tuotteena/taiteellisena kokeiluna, vähän niin kuin elokuvaa, kirjaa tai näytelmää.

Aikaisemmin mietin samoja asioita Meke Meneten kanssa. Lonely Sexy Death oli uhkaavine kiljumisineen loistava biisi, mutta jotenkin tämä World Unite - Lucifer Youth Foundation -yhteys tuntuu vieraalta.

Established in 1998, The Lucifer Youth Foundation is a non-for-profit organization anchored to the concrete truths of unconditioned youth. The LYF encompases a selection of disciplines including petty crime, détourned design, dolla talk, busting heads, cutting film, scripting-ill literature and playing heavy (pop).

The LYF initially existed as 4 kids calling out heavy WU longings for a place to call home, but now exists as a fluxus body of some 500 like mind kid believers. Together our voices grow bold; grow to question what we been told, Callin’ for the true note.

Niin kuin että aika polarisoidusti mennään. 1) Tosi hauskaa ja tosi hienoa, 2) Tosi hauskaa, mutta tosi väsynyttä, 3) Tosi epäilyttävää, mutta tosi hienoa 4) Tosi epäilyttävää ja tosi väsynytttä. Nelikenttä, Stopshakehoneygon kulmakivi ja peruskallio. Ja lisäksi mainittakoon, että tuo 500 like mind kid believers tarkoittaa käytännössä levyn ja lipun tilanneita henkilöitä, jotka samalla on vähän niin kuin liitetty mukaan kollektiiviin. U know.

Mutta jos kaiken edellä mainitun unohtaa, Dirt on aika saatanan hyvä biisi.



Asiasta kiinnostuneille, World Unite/Lucifer Youth Foundationista lisää osoitteessa luciferyouthfoundation.org.