Panda Bear - Surfer’s Hymn (video)

Ei taida olla suurikaan salaisuus, että pidän Panda Bearista aika niin kuin tosi tosi tosi tosi paljon. Aikaisemmin keväällä ilmestyneen Tomboy-albumin kirkkaimmat hetket ovat todella kirkkaita ja ne vähemmän kirkkaatkin hienoja. Stemmojen sovittamisessa ja äänitekstuurien luomisessa Noah Lennoxia parempaa tekijää ei taida olla, ei ainakaan ketään tässä ajassa vaikuttavaa.

Panda Bearin uusi videokin on ällistyttävän hyvä. Varsinkin nykyisten nettiajan kriteerien mukaan, ja erityisesti, jos sitä vertaa käsittämättömän keskinkertaiseen Alsatian Darnin huumekaleidoskooppi-räpellykseen.

Surfer's Hymnin visuaalinen esitys kulkee alaotsikolla A tribute to surfers taken by the sea. Siinä misfitsiaanisiin asuihin pukeutuneet surffarit heräävät hautausmaalta ja lähtevät liitämään pitkin teitä. Hautausmaan puut rinnastuvat aaltoihin, hautakiviin heijastetut aidot surffausvideot kuolleisiin ystäviin. Kerrankin mustavalkoisuus on perusteltua.

This is how it's done.

Panda Bear - Surfer’s Hymn (vinyl rip)

Joku kaunis sielu Collected Animals -foorumilla oli käynyt ostamassa Panda Bearin uuden 7-tuumaisen, ripannut sinkun a-puolen ja uploadannut sen internetziin. Virallisesti 28. maaliskuuta julkaistava Surfer’s Hymn on niin loistava, että oikein mieli liikuttuu. Saatan pitää siitä jopa enemmän kuin aikaisemmin sinkkuna julkaistusta Last Night at the Jettystä.

Olen/olin ladannut kilometrien korkuiset odotukset Panda Bearin huhtikuussa julkaistavalle neljännelle studioalbumille Tomboy. Yleensä ylikorkeat ja epäreilun harhaiset odotukset tietävät pettymystä, mutta tällä kertaa tilanne on toinen, koska albumin biiseistä on jo ehditty julkaista yli puolet. Ja tiedän, että levy on vuoden parhaita. Aika monenkin vuoden.

Jotenkin muuten huomaan pitäväni Panda Bearista enemmän kuin Animal Collectivesta, vaikka en osaakaan oikein analysoida tai perustella mielipidettäni. Noah Lennoxin soolobiisit vain yksinkertaisesti tuntuvat koskettavan minua enemmän. Ehkä se johtuu siitä, että Lennoxin uudet biisit ovat orgaanisempia ja vähemmän koneellistettuja kuin vanhat PB:n tai AC:n julkaisut. Ehkä.

Pari päivää sitten useat blogit hypeilivät Surfer's Hymnin remixistä, joka on mielesti iiiiihan ooookoooooo, mutta ei mitenkään kuolematon saatikka juuri mitään alkuperäisen rinnalla. Osaan levyn kappaleista voi tutustua Spotifaissa.