Sleigh Bells - Comeback Kid

Sleigh Bells julkaisi juuri toisen biisin helmikuussa julkaistavalta Reign of Terror -albumilta. Se on samalla tavalla tarttuva & jytäävä & jännästi soinnuteltu kuin aikaisemmin netitetty Born to Lose, mutta se ei nouse duon edellisen Treats-levyn parhaiden biisien (Rill Rill, Infinity Guitars) tasolle.

Joskohan tässä olisi käymässä niin, että Sleigh Bells on tehnyt levyn, joka on ihan hyvä, myy ihan hyvin ja kelpaa ihan kivasti kaikille, mutta ei nouse vuoden kirkkaimpien hetkien joukkoon? Tai sitten nämä biisit vaativat toimiakseen jotain sellaista, jota minä en ole vielä kokeillut.

Reign of Terror ilmestyy 21. helmikuuta. Mom + Pop Music julkaisee. Odotan sitä kaikesta huolimatta.

Sleigh Bells - Born To Lose

Joo-o, joo-o, uusi biisi Sleigh Bellsiltä. Niin kuin indie-cheerleader-hardrock-valssia. Sointukierto lähtee tosi whereismymindmaisesti ennen kuin bändi on huomannut, että hei, tämähän lähtee tosi whereismymindmaisesti, että viedään näitä sointuja jonnekin toisaalle, vaikka tänne ja sitten tohon, että kyllä tää vähän kummalta kuulostaa, mutta nyt ei ainakaan kukaan pirkkalalainen Pixies-fani pääse blogissaan kuittailemaan mistään whereismymindmaisuudesta.

Kaikkiaan Born To Lose rokkailee aika hyvin, vaikka näin ensireaktiona se ei tykkiässäkovalta vaikutakaan. Se ei tarjoa mainittavaa kehitystä Sleigh Bellsin edellisen albumin kappaleisiin nähden, mikä on ihan ok, periaatteessa, vaikka paikallaan pysyminen toki syökin forward momentumia aika lailla. Tätä pitää ehkä kuunnella positiivisissa fisu & gt + fisu & gt + fisu & gt -nousuissa.

Sleigh Bells uusi albumi Reign of Terror ilmestyy 14. helmikuuta.

What in the hell happened? (vko 4)

Mitä helvettiä tällä viikolla tapahtui? Minäpä kerron, minäpä kerron, in no particular order.

- Off the Record aloitti toimintansa osoitteessa offtherecord.fi. Sivuston tarkoituksena on julkaista kaksi akustista live-sessiota kuussa, indiestä heavymetalliin. Talven ja kevään aikana Off The Record -sessioissa nähdään esimerkiksi The Soundtrack of Our Lives, Uusi Fantasia, Mad Juana (Sami Yaffan bändi), Pintandwefall, Alcoholic Faith Mission, Rubik ja Samae Koskinen. Ensimmäisenä taltioitavana kävi Magenta Skycode, joka teki lämpivät, ihastuttavat ja muutenkin loistavat versiot kappaleistaan We're Going to Climb, Simple Pleasures ja Go Outside, jossa - GASP! - lauletaan osin suomeksi. Tämä on saatanan hieno juttu.

- Sleigh Bells kävi Suomessa ja ihastutti kaikkia. Koska se kitaristi on niin komea. Ja se laulajakin on ihan kiva. Villien huhujen mukaan Echoes-blogin mainekas kirjoittaja Tomi olisi koskenut Alexis Kraussin kättä joko "viisi sekuntia", "kymmenen sekuntia" tai "ikuisuuden". Bändi myös julkaisi videon kappaleesta Rill Rill, joka ihastuttaa kaikkia. Koska se kitaristi on niin komea. Ja se laulajakin on ihan kiva. Ja biisi viime vuoden parhaita. (Laulamme sitä tyttären kanssa sanoilla habahaa-a-habahaa-habahaa / tik-tik-tik-tik-tik / a-haba-haa)


- Ruotsin oma söpöläisorkesteri The Sounds julkaisi uuden kappaleen Better Off Dead, joka kuulostaa näin ensireaktio-henkisesti jotenkin epäonnistuneelta ja kamalalta. Just don't get it. Really really really don't. Biisin voi ladata bändin nettisivuilta.
Better Off Dead by The Sounds Official

- Cut Copy julkaisi jälleen yhden kappaleen 8. helmikuuta ilmestyvältä Zonoscope-levyltään. Need You Now kuulostaa ihan New Orderilta, mikä ei ole mikään ihme, koska Cut Copy kuulostaa ihan New Orderilta. Ne indiefiilit, jotka ovat jo ladanneet jokin aika sitten nettiin vuotaneen Zonoscopen kohauttivat hartioitaan ja jättivät klikkauksensa klikkaamatta. Itse en kuulu siihen porukkaan, koska en jaksa enää kuunnella albumeita. Biisistä ja bändistä pidän kyllä.
Need You Now by cutcopymusic

(Jatkuu myöhemmin tänään. Antti alkaa nyt tehdä kotitöitä.)

Ok. Nyt.

- Maria Veitola aloitti jälleen puheohjelmansa pidon. Vieraina olivat relevantit Johanna Tukiainen ja Arto Länsman, julkisuuteen jo aiemmin kuluneella viikolla palannut Jussi Parviainen (jonka piti palata julkisuuteen Maria-ohjelmassa) ja eduskuntavaaliehdokkuudestaan kertonut Jani Toivola. Jussi kirjoitti blogissaan Maria Veitolan talk show on tv-vastine Amppareiden uutisotsikoille sanoiksi sen, mitä useat sisimmässään ajattelivat. Paitsi tietysti ne, joiden mielestä ei ole "noloa" pitää Tuksun tekemisiä "noloina". Uusi Fantasia ja Freeman vetivät musiikkivieraina hyvin.

- Pitchfork ja Gorilla vs. Bear intoilivat supersöpöstä (ja yllättävän osaavasta) PS22-kuorosta, joka versioi Ariel Pink's Haunted Graffitin taivaallisen Round and Roundin. Kaksi viikkoa sitten Anna Hathaway kävi kertomassa kuorolaisille, että he esiintyvät Oscar-gaalassa.


- Paleface putsasi pöydän Funky Awardsissa.

- Asa julkaisi uuden biisin ja videon Hip Hop Hurraa.

- Pirkkalalainen perheenisä innostui valtavirtamusiikista.

- Huuma The Strokesin uudesta levystä Angels yltyi, ja joku effing tyyppi käynnisti huhun, jonka mukaan albumi/osa albumista/uusi single Under Cover of Darkness olisi vuotanut.

- Bright Eyes julkaisi kappaleen Haile Selassie, joka on ok, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin Shell Games.
Bright Eyes - Haile Selassie by Pretty Much Amazing

edit. Unohdin listaltani, että Cold War Kids julkaisi kelvon Mine Is Yours -levyn. En ole aivan yhtä innoissani siitä kuin jotkut muut, mutta mielikseen sitä kuuntelee. Ja että Radio Dept julkaisi hyvän kokoelman.

Mitä ensi viikolla tapahtuu? Stopshakehoneygo investigates!

Best Tracks of 2010 (10-1)

(50-41) (40-31) (30-21) (20-11) (10-1)

#10 Big Wave Riders – Big Sound
Big Wave Riders on se kotimainen yhtye, josta minä olen tänä vuonna intoillut eniten. Näyttäisi siltä, että indiepiireissä ollaan nyt samanlaisessa tilanteessa kuin progetyypit olivat 70-luvulla Wigwamin, metallipäät 80-luvulla Stonen ja altsuilijat 90-luvulla Flaming Sideburnsin kanssa. On hienoa, että tällainen bändi tulee Suomesta. Myös minulla positiivinen ensikosketus bändiin tapahtui Big Soundin kautta.

Big Wave Riders - Big Sound by Big Wave Riders

#9 Sleigh Bells – Infinity Guitars
Mietin muutamia hetkiä, minkä kappaleen Sleigh Bellsin loistavaakin paremmalta Treats-levyltä valitsisin. Bändi julkaisi Infinity Guitarsin sinkkuna jo viime vuonna, mutta toisaalta albumi ilmestyi tänä vuonna, joten whatthehell. Minun on mahdotonta olla huitomatta nyrkillä ilmaan lopun rymistelyn aikana. Tosin teen sen hillitysti, koska olen jo aikuinen.


#8 Neufvoin – Polar Song
Jos Big Wave Riders on mielestäni vuoden paras kotimainen yhtye, Neufvoinin Polar Song on vuoden kotimainen kappale. Miia, Tomi ja Sami intoilivat kukin tahoillaan yhtyeestä lokakuussa ja hyvä niin, sillä printtimedian puolella Polar Songia ei taidettu juuri noteerata. Omissa kirjoissani biisi sijoittuu samaan kotimaisten esitysten all-time-best-ever-kategoriaan kuin esimerkiksi City and the Streets, Luvher or Hater, Pupu Tupuna, Machine tai Pour Beibinoire.

Polar Song by Neufvoin

#7 Arcade Fire – Suburban War
Arcade Firen The Suburbs ei pettänyt, vaikka se olikin ehkä vähän tavanomaisempi kuin bändin aikaisemmat albumit. Tai ei ehkä tavanomaisempi, mutta pienemmällä paatoksella väännetty. Tykästyin levyn kappaleista eniten Suburban Wariin jo ensimmäisellä kuuntelulla.


#6 The Naked & Famous - Young Blood
Olen huomannut, että useimmat best of -listojeni laulut ovat (ainakin sanoituksiltaan) surullisia/kaihoisia esityksiä, joissa kaivataan jotain, oli se sitten mielenrauhaa, omasta elämästä kadonnutta henkilöä tai sitä joka ei koskaan omaan elämään saapunut. Joko kaihotaan tai raivotaan, tilanteesta riippuen. Young Blood tuntuu vetävän samasta narusta, mutta positiivisella tavalla.


#5½ Sufjan Stevens - I Walked
Minäpä se olenkin varsinainen best offien tekijä. Sufjan Stevens sujahtaa hienosti sijalle viisi ja puoli, koska olin jo ehtinyt saada listan täyteen. Lupasin itselleni, etten näpelöi valintojani, mutta kerrankos sitä (taas) päätöksistään lipsuu. Vaikka ihastumiseni I Walkediin on vasta muutaman päivän ikäinen, olen varma, ettei laulun teho katoa mihinkään tulevien kuukausien aikana. Olisikohan se jotain 4-5 tuntia, kun eilen kuuntelin kappaletta. Ja ehkä tänään samat. Maaaaginen veto.


#5 Perfume Genius – Mr. Peterson
Useilla artisteilla on ongelmia uskottavuutensa kanssa. Enkä nyt tarkoita mitään laulukilpailusta saatua epäuskottavuusstigmaa vaan sitä, että heidän esityksiään on vaikea uskoa todeksi. Jos nuori bändi laulaa olevansa "koukussa" tai "sekaisin" tai "päästään vialla vuoksesi sun" ei kannata ihmetellä, jos pirkkalalainen post alt konkari tulee taputtamaan olalle ja sanoo, että kyllä se siitä, ota tästä vaivojesi vastineeksi vaikka suklaapatukka. Mr. Petersonin tarina ei välttämättä ole tosi, mutta Perfume Geniuksen kappaleeseen luoma tunnelma on. Ja sillä on merkitystä.


#4 Crystal Castles ft. Robert Smith - Not in Love
Yksi nykyindien hienouksista on se, ettei bändien välttämättä tarvitse harjoitella vuosikausia, omistaa satojen eurojen soitinarsenaalia tai edes vuokrata treenitilaa. Jos miljoonia tienanneet heput pystyvät tekemään uuden albuminsa iPadilla, miksi siihen ei pystyisi makuuhuoneessaan demoja vääntävä popparinalku? Hyvin usein makuuhuoneneroilta puuttuu kuitenkin kaksi asiaa. Toinen on poikkeuksellinen laulutaito, toinen on karisma. Not in Lovessa Crystal Castles sai sen, mitä klassikon tekoon tarvitsi - Robert Smithin.


#3 Radio Dept. - Never Follow Suit
I want to, I always wanted to belong to the freak scene, or anyone who had set their mind to never follow suit again, because they have to. Clinging to a Scheme on todella tärkeä levy, jolta olisin valinnut listalleni montakin kappaletta ilman biisi per bändi -sääntöäni. Never Follow Suit on noussut levyn suurimmaksi suosikikseni (ohi Heaven's on Firen ja This Time Aroundin) sanoituksensa takia.


#2 James Blake – I Only Know (What I Know Now)
Kirjoitin marraskuussa näin: "On tapahtunut jotain mystistä. Olen viimeisen vähän yli vuorokauden aikana kuunnellut I Only Know'ta kymmeniä kertoja. Meaning, jos kappaleen ehtii kuunnella tunnissa 11 tai 12 kertaa, olen viettänyt sen kanssa monta tuntia, tästä ajasta jopa yllättävän ison osan keskittyneesti kuulokkeet päässä. Enkä vieläkään ole kunnolla kyennyt ratkaisemaan sitä." Pari päivää siinä meni.

James Blaken 7. helmikuuta julkaistava debyyttialbumi lienee vuoden päästä usealla best of 2011 -listalla. 2011 saattaa muutenkin olla vuosi, jolloin sävellyksensä tuotannollisin keinoin silpovat artistit muodostavat oman genrensä (enkä puhu nyt dubstepistä).


#1 Girls – Carolina
Girlsillä näyttää olevan uskomaton itseluottamus tekemiseensä. Harva bändi olisi tohtinut tehdä Carolinasta liki kahdeksanminuuttista, hitaasti huippuunsa kehittyvää teosta. Kappaleessa tapahtuu niin paljon hienoja asioita, että tuntuisi ilon pilaamiselta luetella ne kaikki. Kannattaa nyt kuitenkin kiinnittää huomiota esimerkiksi sanojen merkityksen yhteispeliin sävellyksen ja taukojen kanssa, taustakuoron Crystals-viittaukseen ja lopun kaikutekniseen soundimuutokseen.

I'm going to pick you up baby, throw you over my shoulder, take you away, I'm going to carry you home, to Carolina, Carolina, away to Southern Carolina, and then I'll never let you go.

Girls ei enää kaihoa sinne jonnekin. Yhtye on jo matkalla.

Something good (part 3)

Tässä taas Antin kuluneen viikon kuunnelluimmat kappaleet top5. Sleigh Bellsin tosi tosi tosi hyvä Infinity Guitars julkaistiin jo viime vuonna (tein viime viikolla säännön) ja Avtaletin Gimme Gimme Kärlek Jimmie ei tänään tuntunutkaan niin mahtavalta kuin viime sunnuntaina luulin.

#5 The Pains of Being Pure At Heart - Heart In Your Heartbreak
Olisikohan se joku kerran tai kaksi kymmenestä, kun oikeasti pidän Pitchforkin suosittelemista kappaleista. The Pains of Being Pure At Heart kuitenkin miellyttää, ehkä siksi, että se kuulostaa vähän Poverty Stinksiltä. (Tai en minä tiedä, kuulostaako se oikeasti, mutta ensikuulemalta kuulosti.)


#4 Arcade Fire - The Suburbs
Arcade Firesta on vaikea olla pitämättä, koska se on niin hyvä. On mahdollista, että Spike Jonzen ohjaama lyhytelokuva Scenes From The Suburbs julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.


#3 Pepper Rabbit - Older Brother
Pepper Rabbit on californialainen tsykedeelishenkinen popyhtye. Sillä on 286 seuraajaa Twitterissä, eli vielä ei ihan puhuta seuraavasta jostain isosta bändistä.


#2 British Sea Power - Living Is So Easy
British Sea Powerin tuore single on perinteisellä tavalla hieno. Siinä on terävät sanat ja hieno pikku melodia. Laulu saa perheeltämme lisäpisteitä, koska viisiviikkoinen tyttäremme pitää siitä, varsinkin kohdasta northern girls, you’re going to the phaaardiee.

British Sea Power - 'Living Is So Easy' by stripeyjumper

#1 Daft Punk vs Phoenix - Fences (Star Guitar - Very Disco Version)
Olen yleensä pitänyt mash-uppeja parhaimmillaankin vain hauskoina yhdistelmävetoina, joita jaksaa kuunnella kerran tai kaksi ennen kyllästymistä. Star Guitarkaan ei ole nyt tehnyt teknisessä mielessä mitään tavallisuudesta poikkeavaa mestariteosta, mutta gaawddaamn kun kuulostaa upealta. Daft Punkin alkuperäinen Verdis Quo tässä ja Phoenixin Fences tässä.