It's such a gamble when you get a face

Eräänä päivänä keväällä vuonna 1999 riitelin silloisen tyttöystäväni kanssa. En muista riidan tarkkaa syytä, mutta muistaakseni minä olin oikeassa ja hän väärässä. Päättelen tämän siitä, että riitelimme paljon, ja minä olin usein oikeassa ja hän usein väärässä.

Silloinen tyttöystäväni teki riidan aikana pahan virheen. Palaan siihen kohta.

-

Hittoko siinä New Yorkissa nyt on niin hienoa? Tai Detroitissa. Tai CBGB OMFUGissa ja Max's Kansas Cityssä. Tai Lou Reedissä, Iggy Popissa, Richard Hellissä, Wayne Kramerissa, Tom Verlainessa, Patti Smithissä ja Handsome Dick Manitobassa.

Kun jotenkin vaikuttaa siltä, että kyseiset tyypit kantoivat niitä samoja vahvistimia, soittivat samoille muutaman sadan ihmisen porukoille, joivat samoja juomia ja oksentelivat samoihin rappukäytäviin kuin ihmiset kaikkialla muuallakin. Ainakin ennen kuuluisuuttaan, "aikana jolloin se klassisin materiaali julkaistiin".

Jos minä nyt vertaan New Yorkin 70-luvun musiikkisceneä Tampereen nykyiseen rocksceneen, niin eihän meillä täällä Tampereella ole juuri yhtään samalla tavalla klassista orkesteria. WHAT IS GOING ON, MAAAN? Miksi minun levyhyllyni on täynnä newyorkilaisten bändien albumeita? Minkä takia työhuoneemme seinällä on kuva Velvet Undergroundista eikä Mustista enkeleistä?

It's all so confusing.

-

Olin ennen kyseistä riitaa kuunnellut Richard Hell and the Voidoidsin albumia Blank Generation. Olin ostanut levyn antikvariaatti Aikakoneesta. Omistamani yksilö oli alkuperäinen jenkkipainos (yes, Antti=supernerd), josta olin maksanut kohtuullisen summan rahaa. Kannattaa muistaa, että elettiin vielä aikaa, jolloin levyjä ei saanut itselleen tuosta vain tilaamalla. Olin onnellinen ja ylpeä omistamastani Richard Hellistä. Jopa niin ylpeä, että pidin levyä esillä silloinkin, kun se ei varsinaisesti ollut soitossa.

Syytä en muista, mutta asuntoni lattialla oli pihdit. Kesken riidan silloinen tyttöystäväni nappasi ne käteensä, käveli levysoittimeni luokse, tarttui niillä Blank Generationin kanteen ja alkoi heilutella sitä ilmassa voitonriemuisena.

Tapasin nykyisen vaimoni myöhemmin samana vuonna.

Please Kill Me