They're always gonna tell you it's a sin

Tiekkönä mikä on erinomaista? Kännissä siivoaminen.

On ollut aika, jolloin lykkäsin siivoamista niin pitkään, että terveysviranomaiset olisivat puuttuneet asiaan, jos olisivat asiasta tienneet. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi pitänyt siisteydestä. Satuin vain olemaan laiska, eivätkä sotku ja saasta haitanneet minua niin kuin ne näyttävät toisia ihmisiä haittaavan.

90-luvun lopulla, asuessani vielä yksin Sorsapuiston kupeessa meillä oli kavereiden kanssa tapana kokoontua katsomaan jalkapalloa, pelaamaan videopelejä tai vain juopottelemaan. Joskus olimme meillä, joskus jossain muualla. Elimme unelmaa.

Katsoimme luonani vuoden 1999 Mestarien liigan finaalin ManU-Bayern München, jonka aikana joku sattui kaatamaan olohuoneen matolle punaviiniä (jalkapalloa ja punaviiniä. Yes, I know). Siivotessani kämppääni seuraavan vuoden alussa huomasin samaisella matolla kasan suolaa, jonka olimme kaataneet punaviinitahran päälle. Finaali pelattiin toukokuussa.

Joka tapauksessa, nykyään olen vanhempi ja viisaampi. Olen ottanut kotitöissä avukseni alkoholin. Aloitan imuroinnin ns. nopealla syöksyllä (1-2 napsua sitä mitä sattuu kaapissa olemaan, yleensä Jägermeisteria), sitten puolen litran kaljatölkki toiseen käteen ja pölynimuri toiseen. Muuta perhettä on tässä vaiheessa jo kohteliaasti pyydetty siirtymään pois tieltä makuuhuoneeseen läppärin/kirjan/tms kanssa. Tämän jälkeen mieltä ja ruumista stimuloivaa musiikkia soimaan ja hommiin -> Win!

Vielä viime vuonna olin sitä mieltä, että Misfits on parasta siivousmusiikkia ikinä, mutta olen muuttanut mieltäni. Hysteeriset hommat vaativat hysteerisen musiikin, ja vaikka en Dan Deaconia tunnekaan, vaikuttaa siltä, että hän taitaa molemmat.



(Loppukommenttina mainittakoon, että tämä siivousmetodi on omalla kohdallani viime viikosta lähtien taakse jäänyttä elämää. Mutta jos perheeseesi ei kuulu lasta, go for it.)