Viimeinen kirjoitus Lana Del Reystä

Luin juuri kaikki Lana Del Reytä käsittelevät postaukseni viimeisten kuukausien ajalta ja tulin siihen tulokseen, että olen sanonut kaiken sanottavani kyseisestä laulajapupulaisesta. Mielestäni tekemiäni markan analyysejä ei tarvitse edes vetää takaisin tai selitellä toisiksi kuin ne alun perin tarkoitin, mikä on vähintäänkin hieman miellyttävää.

Näillä mentiin LanaDellandiassa, according to Antti. (Päivämäärää klikkaamalla pääsee alkuperäiseen kirjoitukseen.)

6. kokakuuta
Kotiin&nettiin päästyäni tajusin, että hei, tämähän on se tyttö, jonka suurista huulista kaikki näkevät unia ja jonka esimerkiksi Pitchfork on huomioinut. Joka on tehnyt musiikkia aikaisemminkin, mutta jonka tällä kyseisellä nimellä julkaisema debyyttisingle Video Games vasta on. Kappale kuulosti kotona kuunneltuna aivan yhtä hyvältä kuin autossa.

16. lokakuuta
Alkuperäinen Video Games on todella onnistunut cross-over-hitti, joka näyttää kelpaavan sekä valtavirtaradioille että vaikutusvaltaisille indiemedioille. Musiikkia harrastavasta väestöstä siitä pitävät ns. kaikki, paitsi ns. ilonpilaajat, jotka ovat ns. henkisessä sykkyrässä itsensä kanssa.

2. joulukuuta
Kun seuraava kappale ilmestyy, se ei juuri koskaan ole parempi kuin sitä edeltänyt, koko keskustelun aloittanut teos. Seuraavassa biisissä ei enää ole samaa yllätyksellisyyttä, tuoreutta, vaikeasti määriteltävää tenhoa ja lupausta paremmasta tulevaisuudesta. Se on vain biisi, joko hyvä, ok, keskinkertainen tai heikko. Rakastajat voivat toivoa tässä taistelussa vain torjuntavoittoa, katkeraa tasapeliä tai nöyryyttävää tappiota.

15. joulukuuta
Livenä roisisti laulettu Let me fuck you hard in the pouring rain, you like your girls insane on muuttunut huomattavasti kiltimpään muotoon Let me kiss you hard jne, biisin videossa Lana pupunen on rohkeahkosti mutta ei rohkeasti ilman paitaa, kaasuttaa rohkeahkosti mutta ei rohkeasti autolla, pussailee ja on lopussa vähän niin kuin verinen. Kaikessa ollaan pikkasen rankkoja, mutta ei liian. Hän kiroilee livekeikkojen välispiikeissä, mutta pysyttelee turvallisesti suitable for work -puolella virallisissa julkaisuissaan.

8. tammikuuta
Lana Del Reyn tammikuun lopussa julkaistavalta debyyttilevyltä Born To Die vuosi internetziin kaksi biisiä, National Anthem ja This Is What Makes Us Girls. Jokainen elossa tai kuolleena oleva ihminen maailmassa vihasi niitä enemmän kuin saatanaa, sortoa ja syrjintää yhdessä. Kaikki olivat ihan että PAAAAASSKAAAAAAAAAAAAA, että nyt loppui indiesexypupusen loikinta, että flushhhhh tästä näin vessasta alas. Antti oli ihan, että IHANAAAAAAA, että Lana baby pupunen is back back back, että mahtava kertsi ja hieno biisi ja albumi ei floppaakaan, että IHANAAAAAAAA, johon kaikki Antin kaverit olivat ihan, että ooksää tosissas, johon Antti oli että jooooooo!

30. tammikuuta (Facebook-keskustelu)
Eihän Born To Diesta hyvää albumikokonaisuutta saa millään. Huonot biisit kuluttavat loppuun hyvienkin keinovalikoimaa, keskitempot ja toistuvat tunnelmat alkavat puuduttaa ja Lanan pikkukapinakin on vähän liikaa kun se tarjoillaan jokaisessa kappaleessa. Parhaat hetket ovat silti helvetin kovia. Video Games on ylivoimainen ja ne muutamat muut (Born to Die, National Anthem, Blue Jeans, ehkä Radiokin) oikein kelpoja.

21. helmikuuta, nykyhetki
Niin kuin aavistettavissa oli, Lana Del Rey kääntyi Video Gamesin massiivisen suosion vuoksi kokonaan valtavirran puolelle ja jätti indiesfäärin kauan ennen kuin musiikista kirjoittavat ihmiset ehtivät teurastaa hänen keskinkertaisen albuminsa. Born To Die myi ensimmäisellä viikolla 800 000 kappaletta ja nousi albumilistan ykköseksi muun muassa Briteissä, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että Lana voitti sodan, eikä hän tarvitse enää indiefiilien suosimia nettimedioita tai blogeja.

Kirjoittelu Lana Del Reystä jatkuu vielä tietyn aikaa, koska kirjoittajat eivät osaa päästää omasta pakkomielteestään irti, ja koska todennäköisesti Lana ja hänen taustajoukkonsa pyrkivät ruokkimaan keskustelua ylläpitääkseen laulajan valtavaa huomioarvoa. Valtavirtamedia on tosin jo ottanut hänestä kopin, ja tästä eteenpäin Lana Del Reyn suosio määräytyy toisenlaisen toimintamekanismin kautta.



Jos minun olisi pakko valita rakkauden tai vihan välillä, valitsisin ilman muuta rakkauden. Siksi kuuntelen mieluummin hänen onnistuneita live-esityksiään kuin sitä katkeraa epäonnistumista.