Pää kii - Aina jonon viimeinen

Pää kii osoittaa jälleen, miksi se on kaikesta turhasta puheesta huolimatta kovin.

Niinhän se nyt on, että Pää kiistä on tullut käsittämättömän yllättävästi suositumpi kuin kukaan esimerkiksi vuosi sitten osasi kuvitella. Vuosiäänestysvoitot, Arto Nyberg ja valtakunnanpöyristymiset ovat kuitenkin lopulta positiivisia juttuja, jos bändi ja yleisö ne kestää ja positiivisesti ottaa. Kunhan Teemu Bergmanin biisit ovat tällaisia kuin tämä uusi.

Pää kii julkaisi parikin uutta kappaletta maaliskuussa, mutta ne eivät olleet ihan sitä kovinta kärkeä bändin repertuaarista. Mutta Aina jonon viimeinen taas on. Itse asiassa se on parasta mitä suomalaisella musiikilla on vuonna 2013 tarjota: rokänrollperinteeseen nojaavaa, terävästi ja hauskasti sanoitettua ja tarttuvasti sävellettyä punkpoppia, joka pakottaa kuuntelemaan itseään miljoona kertaa peräkkäin.

Äiti miksi musta tuli tällainen
Kateellinen runkkari katkera vasemmistolainen
Ikuinen häviäjä aina jonon viimeinen
Ei todellakaan mikään Henna Virkkunen

Mokaaminen, dokaaminen, rikkaiden skidit, mielisairaalassa olevat kaverit, sängyn kasteleminen ja painajaiset. Kujalla ja sekaisin taas. Olikohan se Pelle Miljoona, joka sanoi, ettei punk kaupallistu, koska se on syntynyt ihmisten tarpeesta.

Me tarvitsemme tätä.



Ps. Nyberg-sensaatiosta kannattaa lukea Nalle Östermanin loistava kirjoitus.