Hurjaa ja kapinallista punkrockmusaa

Lähden illalla viettämään firmamme pikkujouluja. Pikkujouluista mieleeni tuli alkoholi. Alkoholista mieleeni tuli punkrock. Aika loogista, vai mitä?

Tein listan perjantai-iltapäivään itselleni hyvin sopineista rypistyksistä. Tänään ei ollut britti- tai suomipunkfiilis. Käänsin katseeni ison veden tuolle puolen.

#5 New Bomb Turks - Mr. Suit
Wikipedia: "The New Bomb Turks are an American punk rock band from Columbus, Ohio, formed in 1990." Bändillä on paljon loistavia omia kappaleita, mutta jotenkin olen aina pitänyt eniten !!Destroy-Oh-Boy!!:lla olevasta Wire-coverista.


#4 Zero Boys - Civilizations Dying
Vuosia sitten Kantolan Pete Swamp Musicista suositteli minulle Zero Boysia ja saikin myytyä paitsi yhtyeen ensimmäisen ep:n Living in the 80s, myös albumin Vicious Circle. Civilizations Dying ja ehkä Zero Boyskin nousivat vähän aikaa sitten aiempaa suurempaan tietoisuuteen, kun Hives teki kappaleesta oman versionsa.


#3 Operation Ivy - Sound System
Kalifornialaisen Operatio Ivyn ainoaksi jäänyt albumi Energy on paitsi nimensä veroinen, myös yksi harvoista skacore-julkaisuista, joista aidosti pidän. Bändin kitaristi Tim Armstrong ja basisti Matt Freeman perustivat Operation Ivyn hajottua Rancidin.


#2 The Viletones - Screaming Fist
Toinen yhtye, jota Swamp Musicin Pete suositteli. The Viletonesin vuonna 1977 julkaistu ensimmäinen ep on yksi kaikkien aikojen parhaista punkseiskoista (en liioittele). Sillä on kolme kappaletta, Rebel, Possibilities ja äreä Screaming Fist.


#1 NoMeansNo - Oh No! Bruno!
Minulla liittyy todella paljon hyviä muistoja NoMeansNouhun. 80-luvun alussa perustettu bändi on vieraillut monesti Suomessa, ja olen omaksi onnekseni nähnyt heidät kahdesti. Punkkia voi soittaa nopeammin ja äänekkäämmin, mutta harvassa kappaleessa on enemmän energiaa kuin tässä.


Hyvä pikkujoulufiilis on näistä tehty!

Kevät on tullut Tornioon

Terveet kädet oli täydellinen yhtye. Alkuperäisessä kokoonpanossa metelöivät Läjä Äijälä, Tiimo Viik, Piäsky ja Peedro. Tämä versio TK:sta julkaisi kolme klassista hardcorepunk-ep:tä vuosina 80-82. Rock laahausta vastaan, II ja Ääretön joulu kestävät yhteensä hieman yli kymmenen minuuttia. Levyillä on neljätoista kappaletta.

Yleisesti ottaen suomalainen hardcore oli liian usein liian tosikkomaista. Yhteisön tosikkomaisuudesta en tiedä, koska en siihen ikinä kuulunut. (Ja tuskinpa vuonna -82 Kaaoksen ja Bastardsin pojat olisivat viisivuotiasta Anttia porukoihinsa huolineetkaan.) Hc-bändit vastustivat systeemiä, kyttiä, kirkkoa ja atomipommia. Koska en 90-luvun puolessa välissä pelännyt mitään edellä mainituista, en myöskään voinut ottaa hc-bändejä kovinkaan vakavasti, vaikka niiden levyjä ostinkin.

Terveet kädet sen sijaan tekivät kappaleita muun muassa lyhyestä sängystä, vihreistä polkupyöristä ja s/m-seksistä. Vaikka yhtyeen jäsenet eivät osanneet soittaa teknisesti oikein, he onnistuivat kuulostamaan juuri siltä, miltä punkrockin kuuluukin kuulostaa: energiseltä, spontaanilta ja kovaääniseltä.

Terveiden käsien myöhempi tuotanto liukui julkaisu julkaisulta lähemmäs metallia. TK:n musiikki muuttui sitä tavanomaisemmaksi, mitä taitavammiksi soittajat tulivat tai vaihtuivat.



(Youtube-pätkässä on koko ensimmäinen ep, eli kolme kappaletta: Minä haluan paljon rahaa, Joutukaa sielut ja Vapaa pohjola.)