Nirvana – Live at the Paramount (full concert)

Joo-o tilanne on sellainen, että edelliset kuukaudet on monessakin paikassa hehkutettu Nevermindin 20-vuotisjuhlaa, mikä on tietysti sitä mitä nykyään tehdään laajalti, eli luodaan ns. keinotekoinen konteksti, jonka avulla tuodaan vanhat asiat jälleen ajankohtaisiksi. Kirjoitetaan jälleen samat historiat samalla tavalla. Julkaistaan special edition. Järjestetään äänestys. Tehdään haastatteluita, analyysejä ja kritiikkejä, haetaan vastauksia erilaisiin kysymyksiin (missä olit silloin? mitä tämä merkitsee? miksi tämä on hyvä? miksi tämä on merkittävä? pystyvätkö nykyiset artistit koskaan tähän? tappoiko Kurt itsensä vatsakipujen takia?), julkaistaan best of -listoja. Kunnioitetaan.

Juhlavuoden kunniaksi Nirvanalta julkaistiin tänään live-dvd Live at the Paramount. Se on kuvattu vuoden 1991 Halloweenina Seattlessa. Sitä on kutsuttu legendaariseksi. Settilista on ainakin komea.

1 Jesus Doesn’t Want Me For A Sunbeam
2 Aneurysm
3 Drain You
4 School
5 Floyd The Barber
6 Smells Like Teen Spirit
7 About A Girl
8 Polly
9 Breed
10 Sliver
11 Love Buzz
12 Lithium
13 Been A Son
14 Negative Creep
15 On A Plain
16 Blew
17 Rape Me
18 Territorial Pissings
19 Endless, Nameless

Konsertti on katsottavissa 24 tunnin ajan Youtubessa, joten kannattaa olla nopea.

jj - Your Love (Live at WAH)

Tamperelainen We Are Home (eli WAH, markkinointiviestinnän suunnittelutoimisto) teki Monsters of Popin aikana hienoja livevideoita, joissa akustishenkisesti esiintyivät ainakin The Rollstons, Idiomatic, Regina ja jj. Kaikki ovat katsomisen, kuuntelemisen ja postaamisen arvoisia, mutta erityisesti eilen julkaistu jj:n Your Love on niin hieno esitys, että voi veljet.

Jos torstaina yhtyeen keikan päättänyt akustinen potpuri toimikin hieman kummallisena tunnelmanrauhoittajana, näin sunnuntai-iltapäivään kyseinen ilmaisu sopii hyvin. Elin Kastlander on hyvä laulaja ja erinomainen tulkitsija, ja The Oldfieldin kasaripoprokkailu Your Love kääntyy vaivattomasti intiimiksi balladiksi.

Kynttilöillä koristeltu Klubin bäkkärisauna on harvoin näyttänyt yhtä herkältä tilalta.

The Duplo! - Live At Korjaamo (preview)

Hei jea, jotain uutta The Duplolta! Mietinkin, jäikö bändin comeback niihin pariin loistavaan 7-tuumaiseen muutama kuukausi sitten. Hyvä että ei. Tarjolla olisi pari ensimmäistä biisiä bändin Korjaamon keikalta. Metakkaa! Tykiktystä! Punkrokkia! You know, good stuffia.

Keikka lähtee käyntiin julistuksellisella jos tulitte kattoon tänne jotain kantria niin haistakaa vittu paska -kommentilla, jota seuraa julistuksellinen one, two, fuck you -laskenta Ne Luumäet -coveriin Niin kuin ennenkin. Avausta seuraa duploklassikko Justine yhtyeen ensimmäiseltä Time to Fight, Time to Kill -seiskalta. Aleks ja bändi paahtavat niin kuin ennen vanhaan.

Tiedän kyllä, ettei The Duplo!n keikkataltiointi nosta yhtyettä megatähteyteen. Ja tiedän myös, että puhtaan objektiivisesti arvioiden bändin soitanta on aika helvetillistä kohkausta. Mutta minä nyt vain satun pitämään helvetillisestä kohkauksesta, ainakin The Duplo!n esittämänä.

Koko keikka julkaistaan Vimeossa/Youtubessa lähiaikoina. BAD ASS PUNK ROCK SHOW, boyo!

Radiohead - From The Basement (full stream)

Radiohead on niin loistava livebändi, että se on välillä jopa hieman kiusallista. Ainakin kaikille niille, jotka äänittävät, leikkaavat, liimaavat, vääntelevät nappeja, korjaavat virheitä, nauhoittavat uusia ottoja ja käyttävät päiväkausia miksaukseen, masterointiin ja uudelleenmasterointiin.

Radioheadin musiikista ei tarvitse pitää, mutta jo soundi- ja soittopoliittisena asiana From The Basement on komea voimanosoitus. The King of Limbs -albumin kappaleet soivat livenä niin orgaanisesti ja pehmeästi, että panee ajattelemaan, miksi bändi ei tee albujemaan tällä metodilla. Poissa on ajoittainen kylmyys, turhat pling-plong-kudelmat ja välillä liikaa itseään toistavat soundilliset tutkimusretket. Rytmiikka, tarkkuus ja omaleimaisuus ovat tallella.

Ja Thom Yorken thomyorke-tanssi.



From The Basement on kuultavissa & nähtävissä rajoitetun ajan. Kannattaa ottaa talteen, jos osaa ja haluaa.

WU LYF – Brooklyn Girls

Jee jee jee, uusi biisi WU LYF:ltä. Brooklyn Girls on soitettu livenä Maida Vale Studiosissa joskus tässä. Laulumäen miehenä on tällä kertaa orkesterin basisti Tom McClung, eikä bändin varsinainen vokalisti, poikkeuksellisesti kähisevä Ellery Roberts.

Kappale on muutenkin hieman erilainen verrattuna loistavan Go Tell Fire to the Mountain -albumin materiaaliin. Se on rauhallisuudessaan ja yksinkertaisessa melodisuudessaan jopa sympaattinen, eikä ollenkaan niin aggresiivinen tai isosti julistava kuin valtaosa albumin kappaleista. Kaikuisat kitarat helisevät tosin samalla tavalla tutusti.

Jotenkin hassua manchesterilaisbändin ulosannissa on, että kun Roberts ääntää englantia kuin saksalainen, McClung saa itsensä kuulostamaan jopa ruotsalaiselta. Tai sitten minun kielikorvassani on tasapainohäiriö.

WU LYF – Brooklyn Girls by pmwtumblr

Cults - The Curse

Kevyt lauantai-illan biisipäivitys. Cults kävi esiintymässä Marwood Cafessa, Brightonissa, ja joku Bowlegsin tyyppi kuvasi ja äänitti. Pienet setit, pieni meininki, kivat kaiut ja taustahuudahdukset, järkyttävä akkarisoundi ja hyvää laulua.

Ja hyvä biisi, joskaan The Curse ei ole Cultsin top3:ssa. Tai ehkä jonkun mielestä on mutta, heh, oikeasti ei. Taltiointi on tehty nopeasti ja käsittääkseni ilman sen kummempia kuumotuksia.

19:30 - Bundle Cults into the back of the van
19:40 - Speed down to the very cool Marwood Cafe (themarwood.com/​)
19:50 - Set up the band
20:00 - Film the band play two tracks
20:15 - Load up the van
20:19 - Bundle Cults into the back of the van
20:30 - Drop Cults off at Brighton Pier for their gig

Job Done

Ilman tuota järkyttävän kamalaa akustisen kitaran ääntä tämä olisi tosi hyvä. Näinkin oikein sympaattinen.

Lykke Li - Elävänä kuussa ja radiossa

Tiekkönä mikä on tylsempää kuin kirjoittaminen siitä, mistä ja miten muut ovat kirjoittaneet? Lukeminen siitä, mistä ja miten muut ovat kirjoittaneet. Siis levyarvioissa.

Silloin ollaan hakoteillä, kun kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus on unohdettu ja keskitytty vain kontraamaan omia lauseita muiden vastaaviin. Vähän niin kuin että lähtökohdaksi otetaan brittiläiset lehdet / amerikkalaiset lehdet / blogit / peräbaarin isot pojat / jne. ja sitten pyritään vastaamaan siihen, mitä ne / he ovat sanoneet.

Lykke Li on saanut turhan monessa kirjoittajassa aikaan halun puhua hypestä ja arvioida sitä, vaikka kirjoitus on lopulta ladottu levyarvostelu-nimikkeen alle. Jos albumista ei pidä, kannattaa tehdä niin kuin Echoesin Tomi teki. Olla jotain mieltä ja perustella kantansa, eikä piiloutua sen taakse, että jotkut toiset ovat taas kerran lyöneet yli.

En tunne ketään, jota hypen analysointi mainittavasti kiinnostaisi.

-

Lykke Li julkaisi juuri uuden videon. Siinä ollaan kuussa.



Neiti Li kävi myös taannoin esittämässä muutamia laulujaan KCRW-radioasemalla. Hän jutteli biisien välissä muun muassa isänsä tekemästä vuonna 1978 julkaistusta sinkusta. Joko Lykkeä vähän jännitti alussa tai sitten hän ei ole 10/10 livelaulaja.

The Strokes - Life Is Simple in the Moonlight (SNL)

The Strokes esiintyi viime yönä (Suomen aikaa) Saturday Night Livessa. Kyseessä oli bändin ensimmäinen tv-esiintyminen yli viiteen vuoteen. Bändi esitti Under Cover of Darknessin lisäksi jo albumin 30 sec previewin perusteella omaksi suosikikseni nousseen Life Is Simple in the Moonlightin.

Lavasteet olivat hienot, bändi näytti niin hyvältä kuin voi, bändi soitti hyvin (vaikka Julian Casablancas lauloikin snadisti epiksessä ison osan biisistä), Nick Valensi soitti tyylikkään kitarasoolon ja keikutti päätään supercoolisti, ja Miley Cyrus näytti kivalta esitellessään bändin.

Itse biisi on Strokesin parhaita tunnelmapaloja, jopa melkein Trying Your Luckin veroinen.



Lisäksi fanit innoistuivat suunnattomasti, kun Casablancas karjaisi miehekkäästi Fuck it! Under Cover of Darknessin lopussa. Miksi? En tiedä, mutta ei se vahingolta vaikuttanut.



En usko, että mikään voi enää mennä pieleen Anglesin kanssa. Tämä comeback on 10/10 onnistunut.

MGMT - Only a Shadow (Daytrotter Session)

Onkohan se nyt niin, että MGMT:llä on jotain todistettavaa ihmisille? Congratulations ei albumina mennyt läpi suurelle yleisölle, mutta ei myöskään isolle osalle musadiggareista. Huhtikuun 2010 jälkeen yhtyeen musiikki/innovatiivisuus/hauskuus/potentiaali ja sen sellainen tuntui jäävän täysin alakynteen kusituoppien heittelyn, keikkojen keskeyttämisten ja häntä koipien välissä kaupallisempaa materiaalia levy-yhtiölle lupaamisten kanssa.

Olin välillä jopa hieman hämmentynyt kirjoittelusta ja musaentusiastien totaalisesta takinkäännöstä, koska pidin Congratulationsia hyvänä albumina, joskaan en yhtä riemastuttavana kuin mitä Oracular Spectacular oli. Mielestäni se, että tehdään kokeellisempi ja osin harhailevampi levy ei suoranaisesti tarkoita sitä, että bändi on totaalisesti kadottanut järkensä, uskottavuutensa ja osaamisensa.

Daytrotter.com julkaisi tänään MGMT:n päivässä äänittämän The Cleaners From Venus -coverin Only a Shadow. Pidän siitä todella paljon.



edit. Kirjoittaessani ylläolevaa tekstiä Daytrotterin MGMT-sivu oli alhaalla (todennäköisesti) liian suuren trafiikin takia. MGMT esitti livenä myös kolme omaa biisiään, It's Working, Song for Dan Treacy ja I Found a Whistle. Täällä kuunneltavissa ovat ne.

Lissie - Pursuit Of Happiness (ja Jussin radio-ohjelma)

Piti aloittaa työlään & aikaa vievän & silti palkitsevan & paljon kävijöitä blogiin tuoneen & mutta silti työlään & ehkä kuitenkin enemmän palkitsevan kuin työlään best of -listauksen jälkeinen uusi vuosi jotenkin mahtipontisesti, mutta en aloita.

Huomioni kiinnittyi Illinoisista kotoisin olevaan mutta Lontoosta käsin vaikuttavaan Lissieen hänen hauskan välispiikkinsä ansiosta. Sitten muistin, että hetkonen, Jussi valitsi Lissien albumin Catching a Tiger vuoden parhaiden levyjen joukkoon.

Sitten muistin, että Jussi aloittaa tänään YleX:llä uuden radio-ohjelman.

Uuden musiikin aamuvuoro on omistettu tässä ajassa tuoreelle ja merkittävälle populaarimusiikille. Ohjelman toimittaja Jussi Mäntysaari esittelee joka arkiaamupäivä tuoreet kotimaiset ja ulkomaiset kappaleet, sekä tekijät niiden takaa. Lisäksi Uuden musiikin aamuvuoro nostaa joka viikko esille yhden tuoreen kotimaisen albumin ja selvittää millaisia tarinoita se kätkee sisälleen.

Sydämeni täyttää lämpö ja suunnaton usko kun ajattelen sitä tapaa, jolla Mäntysaari hoitaa tämän homman himaan. Kuuntele Uuden musiikin aamuvuoroa arkisin YleX:ltä kello 10-11. Sen jälkeen käännä kanava takaisin työnantajani SBS Median ammattitaitoisille & viihdyttäville taajuuksille.

Big Wave Riders - It's Funny Things Aren't Gonna Change (Live)

Ihan tosi piti kirjoittaa pitkät pätkät Big Wave Ridersista, mutta tehdäänkin tiivistetty yhteenveto ranskalaisin viivoin [via univaje & aamuvuorossa jouluaattona].

- Big Wave Riders on minun suosikkiyhtyeeni tänä vuonna perustetuista uusista kotimaisista orkestereista
- Ensi vuosi tuonee bändille vielä suurempaa suitsutusta kuin tämä vuosi toi
- It's Funny Things Aren't Gonna Change on huisi kappale
- Bändi on parempi livenä kuin levyllä <- voittajakonsepti -> jos tuottaja osaa taltioida oikein ns. majic momentit studiossa

Radio Dept. - Acoustic at KEXP

Nyt kun kerran Ruotsin indiesankarien makuun päästiin, niin...

Radio Dept vieraili taannoin newyorkilaisella KEXP-radioasemalla nauhoittamassa neljä kappaletta, jotka yhtye julkaisi pari päivää sitten nettisivuillaan. Zipissä on kappaleet, kansikuva ja muutamia studiossa napattuja valokuvia.

Tässä neljästä esitetystä laulusta kolme, for your convenience.

1. Bus (Acoustic)
The Radio Dept - Bus (acoustic) by asherdsign

2. Heaven's on Fire (Acoustic)
The Radio Dept. - Heaven´s on fire (Acoustic) by asherdsign

3. Sleeping In (Acoustic)
The Radio Dept. - Sleeping In (Acoustic) by asherdsign

4. New Improved Hypocrisy
Tätä poliittista kannanottoa ei kukaan ainakaan huomatakseni ollut upannut Soundcloudiin/Youtubeen/minnekään muualle, enkä aio itsekään puuhaan ryhtyä, vaikka kai se nykymaailmassa standardisti laillista olisikin. Versio kappaleesta on kuitenkin ladattavissa bändin nettisivuilla.

Pintandwefall - Jail (Live at WAH)

Olisi kaikille maailman osapuolille parempi, jos maailmassa olisi enemmän Paintandwefallin kaltaisia yhtyeitä. Jussi kehui blogissaan bändin vielä julkaisematonta sinkkua/videota, mitä voi yleisesti pitää totaalisen epäreiluna ja huithapelina toimintana, koska muut eivät voi vielä yhtyä ilonpitoon. Olisin tosin itse toiminut täysin samoin, mutta se ei tee Jussin toiminnasta yhtään hyväksyttävämpää. Sinä...sinä...senkin...ammattilainen!

Kun Pintandwefall esiintyi syksyllä Monsters of Popissa, keikan puolesta välistä loppuun ei nähnyt enää lavalle, kun Telakan lattialla ja pöytien ääressä istuneet popparit nousivat joraamaan. We Are Homen taltioima esitys Jailista on (luonnollisista syistä) huomattavasti hillitympi, mutta pidän siitä silti. Varsinkin lopun sympaattisesta virnistyksestä.



Kuulin ensimmäistä kertaa We Are Homesta tänään. Kollektiiviin kuuluvat Jukka Kujansivu, Jukka Salminen, Juha Laulumaa, Teemu Into ja Marko Teräs. Kaikkea hyvää heille. "Live At WAH (We Are Home) is a live music video series where we invite all kinds of nice and talented people to our office in Tampere, Finland to enjoy a cup of coffee. In between the coffee drinking and tale-telling our kind guests perform a song of their choice while we film the whole thing."

Zebra and Snake - Sweetest Treasure

Osaisiko joku kertoa, mitä Zebralle ja hänen ystävälleen Snakelle kuuluu? The Colours oli viime vuoden parhaita kotimaisia kappaleita, yhtye valittiin tulevaisuuden tusinaan, entusiastit kirjoittivat ja remixaajat remixasivat. Debyyttialbumin piti (käsittääkseni) ilmestyä tänä vuonna.

Sen sijaan yhtye on julkaissut Nighttime ep:n, joitain omia remixauksia ja muutaman biisin. Yhtyeen tuorein tuotos Money in Heaven on uploadattu Soundcloudiin pari päivää sitten. Bändikuvauksen mukaan "ZAS have finished recording their carefully crafted debut album and it’s going to be doing the rounds in late 2010".

Bändillä on accountit Blogspotissa, Tumblrissa, MySpacessa, Soundcloudissa, Facebookissa ja ehkä/varmaan jossain muuallakin. Kaikissa on hieman eri sisällöt.

Stereotype Helsinki on upannut Vimeoon erinomaisen 10. syyskuuta tehdyn livetaltioinnin Sweetest Treasure -kappaleesta noin kuukausi sitten. Jos näillä eväillä mennään, Zebralla ja Snakella ei ole mitään hätää. Mutta milloin yhtye julkaisee, mitä julkaisee ja kuka julkaisee?