-->

perjantai 7. joulukuuta 2012

K-X-P - Melody

Stopshakehoneygon kestosuosikiksi noussut K-X-P ei petä taaskaan. Melody on ensimmäinen single yhtyeen 11. helmikuuta ilmestyvältä kakkosalbumilta II. Pitchfork on taas huomioinut yhtyeen, mikä on hyvin kiva asia sekin.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Greymouth - Flying Bird

Helsinkiläinen Greymouth on julkaissut uuden kappaleen Flying Bird. Jos et ole yhtyeeseen aikaisemmin tutustunut, nyt on viimeistään oikein hyvä aika. Gremouthin musiikki ovat viipyilevää muttei flegmaattista, raukeudestaan huolimatta intensiivistä ja täynnö tunnetta, ja mikä tärkeintä, Elisa Husu on poikkeuksellisen hyvä laulaja.


torstai 22. marraskuuta 2012

Solange - Lovers In The Parking Lot

Yhdestä vuoden parhaista kappaleista (Losing You, kuuntele tästä) vastaava Solange Knowles on julkaissut toisen singlen 27. marraskuuta ilmestyvältä ep:ltään TrueLovers In The Parking Lot on oiva biisi sekin, joskaan ei (tietenkään) yllä aivan Losing Youn maagisiin mittoihin. Blood Orange on tuottanut ja hyvin onkin. Ensi vuonna ilmestyvä albumi on oleva iso juttu.

torstai 8. marraskuuta 2012

Postiljonen - How Will I Know / All That We Had Is Lost

Yksi Stoshakehoneygon tämän vuoden suosikkibändeistä on ruotsalainen Postiljonen, jonka indiekaikuilu on huomattavasti tenhoavampaa kuin keskitasoisten indiekaikuilijoiden indiekaikuilu. Yhtyeen tuorein julkaisu How Will I Know / All That We Had Is Lost on Whitney Houston -lainoineen postmodernisti onnistunut.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

The Ruby Suns - Kingfisher Call Me

Uudesta-Seelannista kotoisin oleva The Ruby Suns vieraili joku vuosi sitten Tampereella Monsters of Popissa. Muistikuvieni mukaan bändi oli kiva & perushyvä, joskaan ei tykkiässästi mieltä kiihoittava. Bändin neljäs albumi Christopher ilmestyy tammikuussa. Se saattaa sisältää sydäntäsärkevää tilitystä, sillä bändin nokkamies Ryan Mcphun on tällä välin eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään ja muuttanut Osloon. Ja tunnetustihan Oslo on sydäntäsärkevä paikka.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Jukka Ässä - Juhannus (video)

Jukka Ässän loistavan debyyttialbumin upein kappale on saanut seurakseen kauniin ja lämminhenkisen videon. Suhtaudun siihen tunteella.
Olen miettinyt melkein kuukauden ajan, miten kuvailisin Jukka Ässän debyyttialbumia Mitäs tässä. Mielestäni se on vuoden parhaita kotimaisia levyjä ja yksi niistä harvoista julkaisuista, jota tulen kuuntelemaan vielä vuosienkin päästä. Paitsi että se on musiikillisesti onnistunut kokonaisuus, siinä on myös jotain poikkeuksellista, jotain sellaista, jonka koen itselleni läheiseksi.

Ehkä se johtuu siitä, että olen perheellinen, kaupunkilainen, kiireinen, työelämässä vahvasti vaikuttava ja taloudellisiin tuloksiin sitoutunut mutta silti pienistä iloista nauttiva henkilö, jolle poikkeuksellinen hauskapito tarkoittaa ennemminkin stressitöntä yhdessäoloa kuin gaaloja, kutsuvierastilaisuuksia ja ilmaista viinaa. Ehkä se johtuu siitä, että jälkimmäisiä on viimeisen parin vuoden aikana ollut elämässäni enemmän tarjolla kuin ensimmäistä.

Olen aikaisemminkin puhunut Jukka Salmisen laulujen toiveikkaan kaihoisasta maailmasta. Pidän siitä. Se saa minut uskomaan johonkin yleiseen hyvään, vaikka en tarkemmin osaakaan määritellä mihin.

Kuolemaan asti voi mukanaan aaveita kantaa.



Videon on ohjannut ja kuvannut Riikka Kantinkoski, joka pitää verrattain suosittua Weekday Carnival -blogia. Blogissa on meneillään kisa, jossa haetaan juhannusmuistoja. Palkintona arvotaan kolme kappaletta Mitäs tässä -levyjä. Osallistu tästä.

Chromatics - Running From The Sun

Jee että tällainen yllätys Chromaticsin Johnny Jeweliltä. Very nice.
Jet lagged & buzzing from Friday's show in Paris, I couldn't sleep...so I stayed up all night with Oko talking about color based dreams while blending these tracks together.

Since the album came out, a lot of people on the road have been telling us they are curious to hear some of the unreleased music from the Kill For Love sessions...Recorded November 2009 through December 2011, these songs were all mixed between 4 & 6 a.m. After hours of tracking at the studio in Montreal, we'd clear the channels on the mixer, open a bottle of wine, & feel around in the dark...working our way through the atmospheric elements & peeling back layers of rhythm...throwing the songs into the abstract pile & playing them while driving home in the snow.

In Amsterdam right now trying to upload it from the hotel. Fingers crossed...

This is a lullaby for you...
Sweet Dreams!
xo
Johnny Jewel



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Casiokids - Skip i Natten

Norjalainen Casiokids tekee perinteisellä tavalla hurmaavaa elektropoppia. Yhtyeen tuore kapple Skip i Natten lainaa osan synamelodiastaan Krafwerkiltä, mikä on ihan ok, kaikkiaan. Aikaisemmin tänä vuonna julkaistu Olympiske Leker on sekin hyvä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Crystal Castles - Affection

Crystal Castles julkaisi eilen uuden biisin. Taas hyvän. Hyvä hyvä.

torstai 1. marraskuuta 2012

Big Wave Riders julkaisi kaksi remixiä

Big Wave Ridersin tasaisenlaadukkaalta debyyttialbumilta julkaistiin juuri kaksi remixiä. Niistä toinen on Avesin, toinen Sefere Sound Systemin tekemä, eli kotimaisin voimin mennään. Aves on kääntänyt Sunny Seasonin perinteisesti kaikuilevaan muotoon, kun taas SSS:n versio Stuck in Reversestä poikkeaa huomattavasti alkuperäisestä. Big Wave Ridersin albumi Life Less Ordinary on Stopshakehonygon suosituslistalla ja vuoden parhaiden kotimaisten joukossa. Osta se!



keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Field Mouse - Spooky Mulder

Ei muuta kuin että näyttäisi taas vähän siltä, että ajankäytölliset ratkaisut saattavat koitua mielekkäiden blogipostausten tuhoksi. Kivoja biisejä kyllä on. 

tiistai 30. lokakuuta 2012

El Perro Del Mar - Hold Off The Dawn

Jonossa on paljonkin postauksen arvoisia biisejä ja paljon kaikkea muuta, kun nyt tässä ehtisi indiejumaloida. Jos nyt kuitenkin näin lyhyesti tarjoillaan yksi ihastuttavimmista uusista kappaleista tässä viimeaikoina. Se antanee positiivia väristyksiä jokaiselle syyskaamoksesta kärsivälle. El Perro Del Mar esiintyy 13. joulukuuta Korjaamolla.


perjantai 26. lokakuuta 2012

The Hearing - Swallow

Pintandwefallista tutun Ringa Mannerin sooloprojekti The Hearing on vuoden ilahduttavimpia ja ihastuttavimpia kotimaisia tulokkaita.
Kun aikaisemmin tällä viikolla intoilin Pintandwefallista tutun Ninni Luhtasaaren Ninni Forever Bandista, huomasin myös, etten ollut kirjoittanut mitään The Hearingistä, vaikka olinkin kavereille kehuskellut sitä jo viikkokausia. Tilanne on siis se, että kun Pintandwefall on pitänyt matalampaa profiilia ja valmistellut ensi vuoden alussa ilmestyvää uutta albumiaan, yhtyeen jäsenet ovat aktivoituneet soolorintamalla.

The Hearing (= Ringa Manner + erinäinen määrä soittimia ja muuta laitteistoa) esiintyi syyskuussa verrattoman rennosti, hauskasti ja hurmaavasti Monsters of Popissa Tampereella. Välillä Mannerin sympaattinen sekoilu meni vähän turhan pitkälle, mutta kaikkiaan esiintyminen kääntyi kilometrikaupalla positiivisen puolelle. Varsinkin, kun Ringa on niin ässä laulaja.

En kuollaksenikaan muista livesetistä nimeltä muita biisejä kuin John Farnham -coverin You're The Voice, mutta mukana oli kaksi tai kolme todellä sykähdyttävää omaakin kappaletta.

Bands to Watch -listalle DING DING DING!

torstai 25. lokakuuta 2012

Christopher Owens - Here We Go

Chri55yBaby is baaaaaack!
Taivaallisen Girls-yhtyeen nokkamies Christopher Owens julkaisee soolodebyyttinsa 15. tammmikuuta, vain muutamia kuukausia sen jälkeen, kun hän kertoi hajoittavansa yhtyeen. Kaikki on taas hyvin.

Ensimmäisen maistiaisen perusteella on vielä turhan aikaista sanoa, poikkeaako Lysandre-albumin äänimaailma mainittavasti Girlsin tuotannosta. Huilu Here We Go -kappaleessa soi, mutta muuten Owens näyttää kirjoittavan samantyylistä musiikkia kuin aikaisemminkin, tosin kaiken samasta sävellajista.

"I decided to let the theme dictate the chords and form of the entire record, letting its chords be the colors on a palette to paint many pictures, allowing the theme to recur and tie the story together conceptually, making every song on the album akin to the other, never leaving the key of A." (via The Fader)

Tuskin sielä huono albumi on tulossa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sufjan Stevens julkaisi animoidun musiikkivideon, jossa tapetaan splatter-meiningillä kaikki

Sufjan Stevensin kappaleesta julkaistiin animoitu Lee Hardcastlen tekemän musiikkivideo, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Joulumielellä on meistä jokainen.
Mitäs tapahtui sille veriselle Pingu-videolle, joka oli tehty tosi hienosti, mutta josta alkuperäisen Pingun tekijät, tai mahdollisesti oikeuksien omistajat, tulehduttivat rahantekohermonsa niin, että se piti YouTubesta poistaa? Kukahan sen oli tehnyt? Googlaanko? En jaksa.

Lee Hardcastle kuvailee itseään animaattoriksi, joka tekee töitään vähällä rahalla mutta paljolla ajalla. Hänen nettisivuillaan on isolla teksti I MAKE CLAYMATIONS that are NOT for children. Kuulostaa mukavalta tyypiltä.

Sufjan Stevens julkaisee viisi ep:tä sisältävän jouluboxin Silver & Gold 13. marraskuuta. Siinä on 58 biisiä. Ensimaistiainen oli pari viikkoa sitten ilmestynyt upea 12-minuuttinen joulutrippailu Christmas Unicorn, jonka voi kuunnella alta.

Toi boksi maksaisi 120 dollaria + kulut. Haluaisin sen kovasti.



Chromatics - Looking for Love (new song)

Chromatics julkaisi editoidun version 17-minuuttisesta uudesta kappaleestaan Looking fo Love. Se julkaistaan Italians Do It Betterin kokoelmalla After Dark 2.
Kaikkiaan tilanne on sellainen, että Chromatics kuuluu tällä hetkellä vaikuttavien indiebändien parhaimmistoon, niin biisiensä laadukkuuden, tuotannon soundaavuuden kuin yleismaallisen indiehenkisyydenkin vuoksi. Kill for Love on vempeleen hyvä levy, niin alkuperäisessä kuin rummuttomassakin muodossaan, aikaisemmat biisit ovat ässiä ja tämä uusikin vaikuttaisi olevan.

Italians Do It Better julkaisee lähitulevaisuudessa kokoelman After Dark 2, joka sisältää muun muassa Lookin for Love -kappaleen kokopitkän 17-minuuttisen version. YouTubessa ilmestyi toissapäivänä reilun viiden minuutin mittainen video aiheesta.

Shot On Location At The Chanel Pret-A-Porter Printemps-Ete 2013 Runway
October 2nd, 2012 At The Grand Palais In Paris, France.




Bonuksena alkuperäinen After Dark -kokoelma viiden vuoden takaa. On vähän legendaarinen.

Glass Candy / Rolling Down The Hills (3:32) 

Chromatics / Hands In The Dark (4:48) 

Mirage / Last Nite A Dj Saved My Life (6:42) 

Mirage / Lady Operator (5:37) 

Glass Candy / Computer Love (5:37) 

Professor Genius / La Grotta (6:33) 

Chromatics / Killing Spree (1:19) 

Farah / Law Of Life (7:28) 

Chromatics / In The City (7:09) 

Glass Candy / Miss Broadway (6:46)
Featuring Nat Walker / Saxophone & Eyvind Kang / Strings

Mirage / Lake Of Dreams (9:26) 

Farah / Dancing Girls (5:36) 

Glass Candy / The Chameleon (4:55) 

Professor Genius / Pegaso (2:44) 
 



tiistai 23. lokakuuta 2012

Parakeet - Shonen Hearts EP

Yuckissa soittavan Mariko Doin oma bändi Parakeet on julkaissut debyytti-ep:nsä Shonen Hearts.  Jos on tykästynyt nykyään kovin yleiseen indiealtsusoundiin, koko kuuden biisin pläjäys lienee tervetullut lisä muiden vastaavien jatkoksi. Ep:n nimibiisillä on hyvä aloittaa mahdollinen diggailu. Bandcampista voi ostaa, Twitterissä seurata.

Ninni Forever Band - New Friends

Pintandwefallista tuttu Ninni Luhtasaari vakuuttaa myös soolona.
Vaikka Pintandwefall ei olekaan kuopannut itseään, yhtyeen jäsenet ovat lähteneet soolourille, ja vieläpä oikein onnistuneille. The Hearing -nimellä esiintynyt Ringa Manner ihastutti Monsters of Popissa maanläheisellä preesensillään ja onnistuneilla kappaleillaan, ja Ninni Luhtasaari onnistuu jo ihan albumimitassa asti.

Ninni Forever Bandin debyyttilevy ilmestyy 16. marraskuuta Ville Pirisen ja Sami Sänpäkkilän uuden Äänetön-merkin kautta. Ihastuttavasti tyylistä ja tunnelmasta toiseen loikkiva albumi on äänitetty ja tuotettu yhteistyössä Risto Ylihärsilän ja Teemu Markkulan kanssa. Pari viikkoa sitten julkaistu New Friends antaa ennemminkin kuvan Luhtasaaren musiikin henkisestä olemuksesta kuin sen lajityypistä tai musiikillisista ominaispiirteistä, sen verran riehakkaasti albumi heilahtelee puhtaan elektronisesta melankoliasta erilaisen pirteän hassuttelun puolelle ja takaisin.

Tiedotteen mukaan N4EB tekee musiikkia, joka "samalla iskulla pakottaa tanssilattialle ja pysäyttää ajattelemaan". Se pitää omalla kivalla tavalla paikkansa. Vaikutteina mainitaan Lykke Li, The Leo Bugariloves, The Vaselines ja 80-luvun hieno kotimainen tyttöbändi Belaboris.

Fever is rising...



Ninni Forever Band netissä, Twitterissä ja Facebookissa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

LCMDF - Paranoia (video)

LCMDF alkaa olla viimeinkin siinä vauhdissa, joka sille kuuluu.
Niin että ep:n nimi on Mental Health, ensimmäinen siltä julkaistu biisi I Go Insane ja ensimmäinen video Paranoia. Että nyt ovat linjassa musiikin lisäksi auringot, kuut, tähdet ja muut. Niinku.

Taannoin Pitchfork noteerasi (jälleen) Emman ja Mian, Musiikki & Median special-haastattelussa Xfm-radiokanavan dj John Kennedy kehui yhtyettä ja LIM-keikkakin oli Hietalan Antin mukaan yksi kovimmista. Että siinäkin mielessä pöhinä alkaa olla taas kohdillaan.

Paranoia on pirteän kuuloinen ralli, jossa on mukana tarvittava määrä niin ajankohtaista soundia kuin menneiltä ajoilta noukittua uustuoreuttakin. Video on niin sanotusti sopivan hipster eläimineen, Appleineen ja aseineen. Hyvä biisi, hyvä bändi, hyvä pöhinä.

Jokaiselle kuunteluun, myös Suomessa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pää kii - Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas

Niin monta biisiä kuin Pää kii julkaisee, niin monta postausta Antti tekee. Otto Grundströmin laulama Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas on vielä parempi kuin pari päivää sitten julkaistut pari biisiä. Näin tunne- ja fiilispohjalta. ROCK N' ROLL MOTHERFUCKING EXPLOSION is gonna be huuuge!

torstai 18. lokakuuta 2012

Holy Ghost! - It Gets Dark

Tämähän on siis hyvä biisi. Sitä perus bluemondayta pohjiksi omalla kosketuksella ja oivan populaari kertsi. Jos olisin dj, kokeilisin ehkä tätä jossain discolassa.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pää kii - Tuhoava voima / Nyt skipataan kahvit

Ei mikään, ei mikään, EI MIKÄÄN estä Pää kiitä olemasta kovempi kuin mikään.
Minähän en usko sattumaan, minä en usko johdatukseen, minä uskon sattumaan, minä uskon johdatukseen. Aloin eilen illalla kuunnella maanisen hihityksen vallassa Pää kiin sinkkua ep:tä ja demoja, netissä surffaten ja Johnny Walkeria litkien. Halvan savuisuuden maku elimistössäni keksin toinen toistaan hauskempia ideoita, jotka konkretisoituivat tänä aamuna muun muassa fb-huijaukseen Seppo Hiitelän siirtymisestä TPS:n päävalmentajaksi.

Ajattelin, että koska perhe on poissa muutaman päivän ajan, ehtisin tehdä valtavasti töitä ja nukkua kuin mikäkin. Töitä olen tehnyt, mutta nukkuminen on jäänyt vähän vähälle. Biisejä olen kuunnellut ja netissä pyörinyt ja Seinfeldejä katsonut ja syönyt hädissäni pakastimeen jäänyttä jäätelökakkua, jossa on marenkia. Olen ollut kovassa tikissä.

Juuri äsken Pää kii julkaisi Soundcloudissa kaksi uutta kappaletta marraskuussa ilmestyvältä ROCK N' ROLL MOTHERFUCKING EXPLOSION -albumilta. Niistä ensimmäinen, Tuhoava voima, nousee suoraan bändin kovimpien biisien joukkoon raastavasti rakkaudesta kertovien sanojensa, korviin kiinni jäävän kitarajuoksutuksensa ja Teemu Bergmanin (tietenkin) loistavan vokaalisuorituksen ansiosta. Nyt skipataan kahvit on sekin kelpo ralli, joskin kaiken tämän muun loistavuuden rinnalla tavallisella tavalla kelpo.

Tämä on nyt vain saatana kaikkea sitä, josta minä pidän.





Ai niin, JA VIELÄ BONUSBIISI! YleX soitti lähetyksessään biisin Rakkaus repii meidät kappaleiksi, jossa laulusta vastaa Otto Grundström. Se se vasta on sekin hyvä!

The Wha's - Last of The Rebels

The Wha'sin voi bongata perjantaina Lost in Musicissa Tampereella.
The Wha'sin uusi biisi on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, niin Stopshakehoneygon kuin muidenkin musiikkiviestittäjien keskuudessa. Heinäkuussa julkaistu Last of the Rebels on nimittäin oikein pirteää kitaramusiikkia.

Helsinkiläisyhtye on edennyt vähintäänkin maltillisesti uusien kappaleidensa julkaisussa. Vuonna 2010 bändiltä ilmestyi loistava The Waste Land ja pari muuta kelpo rallia, Pent-Up Boy ja As the Panic Grows. The Clash, The Libertines ja muut punkrokkiin kalleellaan olevat pumput on kuunneltu ja opiskeltu, ja aikaan on saatu energistä ja tarttuvaa materiaalia, joka ei tosin vie genreä juuri mihinkään suuntaan. Stopshakehoneygon valtakunnassa ei välttämättä kyllä tarvitsekaan viedä.

Elokuussa yhtye oli studiossa äänittämässä uutta ep:tään tuottaja Gordon Raphaelin johdolla. Viimeiset viikot The Wha'sin leirissä on ollut suht hiljaista, mutta perjantaina 19. lokakuuta orkesteri esiintyy Tampereella Lost in Music -tapahtumassa Kevinin ja venäläisen Poko Coxin kanssa.

Lupauksia olisi kohta aika ryhtyä lunastamaan.

White Reaper - DEMO

White Reaper on yhtä kuin Anthony Esposito ja Nick Wilkerson. Tageina rock rock & roll surf rock fuzz rock garage rock Louisville. Perustettu kesällä 2012. Ei mainittavia ansioita, 52 tykkääjää Facebookissa. Joitakin jakoja Bandcampissa. Aika hienoa lofistelyä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Tame Impala - Feels Like We Only Go Backwards

Progehtava pop-psykedelia tuotuna tähän aikaan. Kaikki rakastavat.
Mmmitenkäs se menikään, että Lonerism on vuoden levyjä? Onks niin silloin vuoden parhaan levyn parhaat kappaleet vuoden parhaita kappaleita? Kyl kait joo? Taidan sen kunniaksi juoda vähän viskiä. Ootas.... ok.

Mitä auktoriteettimediat tälle antoivatkaan? Ootas kun tsekkaan... aahaaa! Pitchforkin Best New Music ja 9.0. Eihän tässä sitten enää mitään pyristellä, antaa P4k-efektin viedä mukanaan. Otan vähän viskiä. Perhe on Porissa. Vihaan Facebookin some-jakoportin asteittaista sulkeutumista. Siirtyisin Googleplussaan, mutta kun sitten muidenkin pitäisi.

Mulla tulee Tame Impalasta mieleen John Lennonin psykedeelisimmät ääntelyt. Jos jotain ajattelee, mitä tässä on, niin upeaa vanhan musiikin tähän päivään tuomista. Jos joku haluaa oppia ottaa, niin menneiltä vuosikymmeniltä kantsii napata soundit ja sointukulut, mutta biittien on oltava ajan tasalla. Luulen muuten vahvasti, ettei monikaan vanha Beatles-diggari ymmärrä Tame Impalan hienoutta, vaikka syytä olisi. Että jos eivät olisi jäpissä siihen aitoon 60-lukuun, vaan miettisivät mihin se kehitys olisi johtanut, jos se ei olisikaan taantunut progeen, vaan jatkanut kohti jotain parempaa. Niin sitten kelpaisi.

Juttelimme tänään töissä naisten kanssa minusta. Analysoimme. Nyt ymmärrän itseäni ja käytöstäni paremmin ja osaan toimia yhä sulavammin kaikenlaisissa puolisosiaalisissa tilanteissa.

Hypin (henkisessä mielessä) edellisen puolen tunnin aikana Pää kiin demojen tahtiin. Viski ei vielä vaikuta, punkpop vaikuttaa. Kannattaa aina kuunnella jotain mukaansatempaavaa rytistelyä ensin, ja vasta sitten paahtaa taiteellinen kokeellisuusvaihde päälle. Sillä tavalla oletettu sielu rentoutuu, sydän alkaa voida paremmin ja keho elää pidempään.

Hyvän ja huonon musiikin ero on siinä, että hyvä musiikki kuulostaa paremmalta kun sitä soittaa lujalla. Huono musiikki kuulostaa huonommalta.



Godspeed You! Black Emperor - Mladic

Majesteetillista, vyöryvää, huomion itseensä tartuttavaa musiikkia.
Godspeed You! Black Emperor julkaisee lokakuun lopussa kehutun ja hurjasti odotetun comeback-albuminsa 'Allelujah! Don't Bend! Ascend! Olen ollut hieman varauksellinen kanadalaiskokoonpanon tekemisiin, pääosin koska en silloin aikanaan jaksanut suuremmin hiljentyä kuuntelemaan heidän polveilevaa ja osasta toiseen aaltoilevaa säveltaidettaan. Sinänsä taas vähän hölmöä, kun kuitenkin olen omistanut jonkin osan sydämestäni postrockille.

Albumin avaava vajaat 20 minuuttia kestävä Mladic palkitsee napakasti jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, varsinkin siinä noin viiden minuutin kohdalta kasvamaan lähtevän äänivyöryn aikaan. Kirskuvat feedbackit, kiihtyvä jytinä, yhä massiivisemmaksi muodostuva äänivyörytys ja toistensa perään esitellyt melodialliset teemat luovat kokonaisuuden, jonka on parasta vain antaa tulla yli turhia kyselemättä.

Planeetan kokoinen stadionkin olisi liian pieni tälle.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Black Lizard - Dead Light

Soliti uusi kiinnitys Black Lizard fiilistelee Reidin veljesten hengessä.
Hey yea, tämä kiinnitys tuli itselleni hieman puskista, mutta hyvä että tuli. Helsinkiläinen Black Lizard liittyy Solitin yhä kasvavaan laadukkaiden surinabändien joukkoon, ja kuten tapana on, sopimuksen julkistusta juhlistetaan uuden biisin julkaisulla.

Black Lizardilta ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna komea 10-tuumainen vinyyli, jota saattaa olla saatavilla vielä esimerkiksi täältä. Diggariystävällisestä julkaisusta on otettu 300 kappaleen painos, 100 läpinäkyvällä ja 200 mustalla vinyylillä. Ep:n voi kuunnella myös Soundcloudissa.

Uusi biisi Dead Light kuulostaa hyvin paljon Jesus and Mary Chainilta, ja Solitin tiedotteessa mainitaan Brian Jonestown Massacre, Spacemen 3 ja Black Rebel Motorcycle Club. Niin että vaikutteet ovat hallussa, ja kun imagollisesti ja soundillisestikin ollaan onnistuttu pääsemään asian ytimeen, kaikki on kohdallaan.

Tällaiset bändit ovat aina tervetulleita Stopshakehoneygon stereoihin.

perjantai 5. lokakuuta 2012

The Pains Of Being Pure At Heart - Jeremy

Kivut Of Being Pure At Heart on ilo ilmoittaa uuden 7 "singlen Play It Again Sam featuring kannet kaksi heidän suosikki bändejä koskaan, Magnetic Fields ja East River Pipe. Single on ensimmäinen uusi tallenteita bändin vuodesta niiden 2011 albumi, kuuluu, ja on saatavilla rajoitetusti oliivien vihreä vinyyli lokakuun 29. ja lataa lokakuusta 9th. single äänitettiin kesäkuussa Rare Book Room, ja siinä "Jeremy" by magneettikenttien-puolella "Elämäni on Wrong" by East River Pipe on läppä. Lähetä minulle tilinumero niin laittaa sinne 16 miljoonan puntaa.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Joan of Arc - King Song

Joan of Arc, tiedäthän? Vuodesta 1995 asti olemassa, eri kokonpanoilla, Tim Kinsella ainoana vakkarijäsnenä, suht eri tyylejä bändillä, en oo kuunnellut albumeista puoliakaan, niitä on monta, joskus tässä ilmestyy uusi levy, tässä video, hauskasti Elvistä lainaten ja Elvistä tanssien. Jää mieleen, hyvä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Crystal Castles tekee uransa parasta musiikkia

Ei sinänsä mitään muuta. Viikko sitten netitetty Crystal Castlesin Wrath of God on tykkiässämäisen hyvä. Pari kuukautta sitten netitetty Plague oli sekin hyvä. Something's happening. III ilmestyy 5. marraskuuta. Näistä kahdesta biisistä bändi ei voi kuin laskeutua alas, mutta mitä jos ei laskeudukaan? Se se vasta olisikin jotain.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Sky Ferreira - Everything Is Embarrassing (Video)

Yksi vuoden parhaista biiseistä on saanut kylkeensä videon. Sky = ihana.
Olen aika moneen otteeseen hehkuttanut Sky Ferreiran uutta biisiä Everything Is Embarrassing. Se ei kulu käytössä, ja vaikka biisin koukut eivät hyppääkään silmille heti kättelyssä, kiinni tartuttuaan ne sitten pysyvätkin.

Sky Ferreira on tietysti poikkeuksellisen kivalta näyttävä yksilö ja hänen aikaisemmat kappaleensa heikkoja syöksähdyksiä populaarimusiikin laidasta toiselle. Vasta Blood Orangen tuottamana hän näyttää löytäneen oman tiensä, ja toivottavaa onkin, että kun neito pääsee huomenna ilmestyvän Ghost EP:nsä ohitse kokonaista levyä tekemään, hänen musiikkillinen linjansa on tämä eikä jokin muu.

Tämän biisin suhteen huumaantumiseni ei ole laantumassa.

King Tuff - Screaming Skull

Olisko King Tuff parhaita punkahtavia kitarayhtyeitähenkilöitä tänä vuonna?
Garage/punkish/powerpop-nuori King Tuff ei lepää. Sub Popille levyttävä nuorimies julkaisi keväälla yhden vuoden parhaista kitaralevyistä, ja nyt 9. lokakuuta on vuorossa mukaansatempaava 7-tuumainen single Screaming Skull / Love Potion. Kumpikaan kappaleista ei ollut albumilla.

Vertasin aikaisemmin King Tuffin musiikkia siihen kuin menisi syömään tavallista paremman hampurilaisen jonnekin tavallista parempaan hampurilaisravintolaan hyvässä seurassa, hassulla nimellä varustettuja oluita kitaten, kaikelle hyväntuulisen hölmölle naureskellen. Kyllä se niin on yhä, vaikka Screaming Skull ei biisinä olekaan aivan Alone & Stonedin veroinen.

Tavanomaisuus ei ole tänä vuonna kuulostanut kuin ajoittain yhtä hyvältä.

Suomalaisen populaarimusiikin historia

Kirjoitin suomalaisen populaarimusiikin historian. Siihen kului kolme minuuttia.
Suomessa on tehty populaarimusiikkia vuosikymmenten ajan. Meillä on kaksi päälinjaa, slaavilaiseen musiikkiperinteeseen nojaava ja ulkomaiset virtaukset yksi yhteen kopioiva. 70-luvulta lähtien suomalaiseen valtavirtamusiikkiin on synnytetty uusia, täysin suomalaisia genrejä noin kerran vuosikymmenessä.

Niissä on yhdistetty kaiho ja jokin tuulahdus ulkomailta.

Slaavilaisuus + Bob Dylan = tekstittäjät (Juice, Hector, Dave, Pekka Streng)
Slaavilaisuus + punk = suomirock (Yö, Eput, Popeda, Juliet Jonesin Sydän jne.)
Slaavilaisuus + Nirvana = moderni suomirock (CMX, Don Huonot, Apulanta etc.)
Slaavilaisuus + Metallica = heavy (Kotiteollisuus, Timo Rautiainen, Viikate jne.)
Slaavilaisuus + Kent = moderni iskelmä (Suvi Teräsniska, Juha Tapio, Jenni Vartianen jne.)

Koko suomalaisen valtavirtamusiikin voi hahmottaa näiden viiden kategorian avulla. Näiden lisäksi on olemassa vähän kokeellista musiikkia, vähän enemmän pelkkää slaavilaista jollotusta ja erinäinen määrä yrityksiä tehdä musiikkia niin kuin ulkomailla tehdään.

Nuori kansa, nuori kulttuuri.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Pertti Kurikan Nimipäivät - Asuntolaelämää

Pertti Kurikan Nimipäivät jatkaa omaksi havaitsemallaan linjalla.
Vaikka aluksi moni saattoi odottaa Pertti Kurikan Nimipäivien kuluttavan keinonsa loppuun nopeasti, yhtyeen tuoreus ja luonnollisuus eivät ole katoamassa minnekään. Tämä on hienoa kantaaottavaa punkrokkia, tulkittuna juuri niin kuin pitää. Laulujen aiheet tosin käsittelevät niitä samoja aiheita kuin aikaisemminkin, mutta niistäkin on tullut ennemminkin osa bändin ilmaisua kuin mitään muuta. Lauloihan Elviskin lähes koko uransa ajan rakkaudesta.

Airiston Punk-levyt julkaisee Asuntolaelämää-singlen 7-tuumaisena vinyylinä 12. lokakuuta. Sen b-puolella on kaksi kappaletta, En viihdy kotona ja Pertin luo kylään. Mukana tulee  juliste kansikuvasta sekä postikortti, jossa on kappaleiden sanoitukset.

Osta se.

torstai 27. syyskuuta 2012

Melody's Echo Chamber - I Follow You

Ooh aah ihanaa, sanoo Antti.
Yksi sympaattisimmista hetkistä viime perjantaina Monsters of Popissa oli, kun fiilistelin ihan kybällä Holy Esquen särökitaratykistystä, fiilisteltyäni aikaisemmin illalla ihan kybällä Pimeyttä, Keviniä ja I Was a Teenage Satan Worshipperiä. Soundin toimitussihteeri Meriläisen Mikko löi minua olalle ja huusi desibelivyöryn yli korvaani: "Jäbä tykkää kaikesta!"

Eihän se nyt ihan niin mene, mutta jos on kouluttanut itselleen kyvyn pitää muun muassa hevistä, classic rockista, punkista, hc:sta, progesta, 60-luvusta, alternativesta, indiestä, elektronisesta musiikista, kokeellisesta ääniin pohjautuvasta taiteilusta ja osin valtavirrassa operoivasta päivän popmusiikista, onhan tässä niin sanotusti aika moneen suuntaan portit auki.

Oskari Onninen
hehkutti Melody's Echo Chamberia Facebookissa, vähän niin kuin vastavoimana pettymykseksi osoittautuneelle (hänen mielestään, ei minun) Beach Housen Bloomille. Odotin päivän ja päätin kuunnella yhtyeen debyyttialbumin Melody's Echo Chamber. Ei siinä tarvittu kuin levyn ensimmäinen biisi I Follow You.

Eiks oo parempi pitää melkein kaikesta kuin ei melkein mistään?

tiistai 25. syyskuuta 2012

Mirel Wagner esittää uuden biisin

Mirel Wagner kävi Bassoradion haastattelussa. Uusi biisi on lopussa, vähän ennen kymmentä minuuttia. Se kuulostaa Mireliltä itseltään.  



maanantai 24. syyskuuta 2012

Miksi Animal Collectiven Applesauce meni pilalle

Jos luet tämän postauksen, moni asia muuttuu.
Nyt kävi niin, että kuuntelin Animal Collectiven Centipede Hz-albumin huippukappaleen Applesauce YouTubesta, se kun julkaistaan singlenä ja kaikkea. Ja niin kuin joskus refleksinomaiseksi tapana on, luin kommenttikentän eniten peukkuja saaneen kommentin. Ja se vähän niin kuin pilasi kappaleen.

Koska elän internetissä, ajattelin jakaa eteenpäin tätä tunnetta. Nimimerkki junka22 kirjoittaa: I hate the fact that I can't unhear "I feel like a little Heineken troll".

Kiitos. Ole hyvä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Paperfangs julkaisi paljon kaikkea kivaa

Paperfangs tuo lämpöä syksyyn coverilla, remixillä ja mixtapella.
Paperfangs julkaisi aikaisemmin tällä viikolla Buddy Holly -coverin Everyday, remixin Eric & Magillin kappaleesta Should We All Wake Up ja Loiva-klubille tehdyn mixtapen Paperfangs Loiva Mix. Kahta ensimmäistä voi suositella kevytsoundisesta unipopista pitäville, mixtapea taas niille, jotka uppoutuvat mielellään viime vuosina julkaistun musiikin lisäksi myös popmusiikin menneille vuosikymmenille.

Everyday kuulostaa miellyttävän paljon Paperfangsilta, jopa niin paljon, että alkuperäinen versio tuppaa unohtumaan. Ja sehän on perinteisesti yksi onnistuneen lainaversion perusominaisuuksista. Samat sanat pätevät pitkälti remixiin, jonka alkuperäinen muoto on todettavissa Bandcampissa.

Paperfangs Loiva Mix on kuunneltavissa Mixcloudissa.

Näiden tahdissa on kiva fiilistellä paitsi tänä sunnuntaina, myös tulevina syyspäivinä. Paperfangsin albumi ilmestyy vuodenvaihteessa Solitin kautta. En usko nyt saavutetun tason ainakaan laskevan.



perjantai 21. syyskuuta 2012

French Films - Shoreline Dreams

Hehheh vain! French Films ei suostu tylsäilemään edes sinkkujen b-puolilla.
Tänään perjantaina Monsters of Popissa on melkoisen tykki kattaus kotimaista ja ulkomaista indiemusiikkia. Kotimaisista bändeistä odotetuin lienee loistavan - ja aivan liian vähälle ylistykselle jääneen - Imaginary Future -albumin viime vuonna julkaissut French Films, jolla alkaa olla jo pientä imua maan rajojen ulkopuolellakin.

French Films on ensimmäisestä ep:stään asti operoinut indiekentän hankalimmassa paikassa, sen keskellä. Yhtyeen soundit, rytmit, kappalemateriaali ja ulkoinen olemus ovat muotonsa puolesta kaukana poikkevasta, mikä johtaa siihen, että erottuakseen French Filmsin on oltava tekemisessään parempi kuin tuhannet muut samalla ladulla hiihtävät aktit.

Ja Stopshakehoneygon mielestä French Films on. Golden Sea, Convict, This Dead Town, Pretty in Decandence ja When People Like You Filled the Heavens ovat lajissaan niin onnistuneita biisejä, että useimmat yrittäjät olisivat tyytyväisiä edes yhteen vastaavaan.

Tänään yhtye julkaisi When People Like You Filled the Heavens -seiskatuumaisen, jonka b-puolella on kappale Shoreline Dreams. Se kuulostaa aivan French Filmsiltä, ei tarjoa mitään mainittavaa uutta maailman kitaramusiikkiin, mutta minä en kykene lopettamaan sen kuuntelua.

Enkä haluakaan kyetä.



Tänään Monsters of Popissa esiintyvät French Filmsin lisäksi Holy Esque, Thulebase, I Was a Teenage Satan Worshipper, Kevin ja Pimeys. Paikkoina Telakka ja Klubi. Tampereella.

torstai 20. syyskuuta 2012

NEØV - Windvane

NEØV jatkaa Neufvoinin laadukkaalla linjalla.
Stopshakehoneygon Tough Twelve 2012 -listauksessakin mukana ollut Neufvoin ilmoitti taannoin lopettavansa toimintansa ja vaihtavansa nimekseen NEØV. Tänään julkistettiin sopimus Fullsteamin kanssa, ja bändiltä ilmestyi ensimmäinen kappale Windvane. Sen kyljessä on tarjolla myös Korallrevenin remix biisistä.

Oskari kirjoitti yhtyeestä Nuorgamiin hyvän esittelyn, jonka voi lukea tästä.

Ensireaktion Windvane kuulostaa totutun laadukkaalta, isoääniseltä kaikuilulta, vaikka se ei sykähdytäkään aivan samalla tavalla kuin Neufvoinin upeimmat hetket, Polar Song ja Drunken Captain. Ns. pelinavauksena tätä voi kuitenkin pitää oikein onnistuneena.

Seuraa NEØVia Facebookissa.

Monsters of Pop 2012 (Spotify playlist)

Tein perkeleen hyvän MOP2012-soittolistan. Se oli helppoa.
Oli jopa vähän turhan nopea homma tehdä hyvä soittolista Monsters of Popin tämän vuoden bändeistä. Ei tarvinnut kuin valita omat suosikkinsa niiltä, jotka tunsi ja kuunnella 4-5 biisiä tuntemattomilta ja päättää niistä. Nuorgam julkaisi pari päivää sitten oman soittolistansa, jonka kanssa tämä luonnollisesti menee osin päällekkäin. Ei kuitenkaan kuin puoliksi.

Rakensin soittiksen tällä kertaa sillä ajatuksella, että se pitäisi kuunnella siinä järjestyksessä kuin se on tehty. Eli alkuun on ladattu infernaalinen hittikimara ja lopussa on aavistuksen kokeellisempaa tai tunnelmaltaan viipyilevämpää musiikkia. Joiltain bändeiltä on yksi, toisilta kaksi biisiä.

Itselleni aikaisemmin tuntemattomista bändeistä eniten ihastuttivat norjalainen Razika ja skotlantilainen Holy Esque. Vondt i hjertet on niin loistava biisi, että on suorastaan rikos, etten ollut kuullut sitä aikaisemmin, ja vaikka Holy Esque ei kirjoita maailman omaperäisimpiä biisejä, yhtyeen laulajalla (mikä hänen nimensä on?) on niin käsittämättömän rouhea ääni, ettei voi kuin ihmetellä.

Tänään torstaina alkaa!

TELAKKA MOP - Avajaisbakkanaalit
23.00 THE NEW TIGERS
22.00 BARRY ANDREWSIN DISKO
21.00 AVASAXA
20.00 THE HEARING
19.00 TALMUD BEACH
+ NRGM DJ’S


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

MOP2012: Pimeys toi valon suomenkieliseen popmusiikkiin

On jopa rikollista, ettei Pimeys ole aikaisemmin ollut kehujen kohteena Stopshakehoneygossa.
Siinä käy aika helposti perinteinen hype-efekti, kun alkaa hihkua sellaisen bändin puolesta, joka on julkaissut vasta yhden tai kaksi kappaletta. Mutta se vaihtoehto, jossa kehuttaisiin hillitysti biisiä, mutta koko ajan pidettäisiin nurkan takana odottavaa epäonnistumista todennäköisimpänä tapahtuvana mahdollisuutena, on verrattomasti hölmömpi.

Pimeys nousi kevään ja alkukesän aikana puheenaiheeksi monessa blogissa ja muutamassa isossakin mediassa. Varsinkin aurinkoisesti poppaava Elämä kiinnostaa sai aikaan niin monta innostunutta kommenttia, että alettiin puhua Suomen hypetetyimmästä uudesta bändistä. Kun Radio Helsinkikin tuuttasi Pimeyttä taajuudelleen kiitettävällä frekvenssillä, mikäs oli yhtyeen ollessa.

Nyt pitäisi tietysti lunastaa odotuksia.

Pimeys esiintyy Monsters of Popissa perjantaina, samassa tilaisuudessa kuin eilen hehkuttamani Kevin ja itselleni tuntematon skottibändi Holy Esque. Taannoiselta Tavastian keikalta tihkuneet kehut antavat syyn odottaa hyvinkin positiivisia äänikokemuksia, ja tietysti on todella mielenkiintoista kuulla bändin muita kappaleita. Ne kun sitten lopulta kertovat, onko kyse 2000-lukulaisesta indierockista, 90-luvulta ammentavasta kotimaisesta popista vai jostain muusta.

Minun mielestäni Pimeys on jo nyt tuonut samanlaisen positiivisen tuulahduksen suomenkieliseen popmusiikkiin kuin vaikkapa Ultramariini toi vajaat kymmenen vuotta sitten. Yhtye on onnistunut tekemään suomirokkia, joka on niin laadukasta, ettei oikein kukaan haluaisi kutsua sitä suomirokiksi.

Nyt bändi tarvitsee vain lisää samanlaisia täysosumia kuin Elämä kiinnostaa on.



Pimeys esiintyy Monsters of Popissa perjantaina 21. syyskuuta. Telakalla nähdään myös Kevin ja skotlantilainen Holy Esque. Lisää MOPista osoitteessa monstersofpop.net.

tiistai 18. syyskuuta 2012

MOP2012: Kevin - Ebb and Flow

Kevin on käynyt rock'n'rollin koulun ja valmistunut sieltä.
Yksi Monsters of Popin kotimaisista esiintyjistä on jo yli kymmenen vuotta Suomen indierock-kartalla ollut Kevin. Minun piti kehua bändin viime viikolla ilmestynyttä uutta levyä, mutta aloinkin muistella menneitä.

Piti oikein kaivella levyhyllyä ja tarkistaa, milloin yhtyeen debyytti-ep You Can Call Me Kev ilmestyi. Vuosi oli 2001 ja elettiin aikaa, jolloin puhuttiin New Rock Revolutionista, eli The Strokesista, White Stripesista, The Datsunsista, Jetistä ja sen sellaisista pumpuista. Edellisestä retro-revivalista oli ehtinyt kulua jonkin aikaa ja ihmiset halusivat kuulla musiikkia, johon liitettiin kerran jos toisenkin lause: "You know, the good stuff."

Kevin julkaisi vuosituhannen alussa kaksi pirteää ep:tä ja kaksi sinkkua. Vuonna 2004 ilmestynyt debyyttialbumi We Come In Peace keräsi tukun kehuja käytännössä kaikilta isoilta lehdiltä, muun muassa Rumbalta, Soundilta ja Helsingin Sanomien Nyt-liitteeltä.

Seuraavana vuonna Kevin napattiin tv-mainokseen esittämään Dingon klassikkokappaletta Lakatut varpaankynnet. Yhtye teki biisistä hienosti rämistelleen garagerockversion, joka oli niin laadukas, että vahvistamattomien peräbaaripuheiden mukaan Kevinille olisi tarjottu astetta isompaa levytyssopimusta, jos yhtye vain olisi vaihtanut kieleksi Suomen. Ei vaihtanut.

Vuonna 2006 Kevin julkaisi toisen albuminsa Bad Dream Stone Mystery, jonka tunnelma oli jonkin verran ensilevyä tummempi. Kriitikot tykkäsivät taas, tietenkin.

Kului vuosi, ja toinenkin, ja kolmas. Ehdin mitäkuinkin unohtaa Kevinin olemassaolon, kunnes viime vuoden marraskuussa bändi julkaisi loisteliaan comeback-biisin A Lonely Place. Kuvailin kappaletta "60-lukulaisen psykedeelisesti leijuvaksi, vaikutteita kunnioittavaksi mutta ei ryöstöviljeleväksi, leppeästi groovaavaksi ja melodisesti monipuoliksi". Ennustin tulevan albumin olevan oikealla tiellä, jos sillä olisi lisää samanlaisia Nuggets-psykedeliapaloja. Ja olihan sillä.

Ebb and Flow esittelee oikealla tavalla aikuistuneen Kevinin, joka on siirtynyt yksinkertaista retrorokkia soittavasta bändistä psykedeeliseksi, osin progressiivista jamittelua tuottavaksi musiikkikoneeksi. Levyn kappaleet ovat syntyneet improvisoinnin ja intuitiivisen soittamisen tuloksena ja sen aiheet liikkuvat ennemminkin kilometrejä maan yläpuolella kuin sen pinnalla. Kauniit melodiat ja taitavasti rakennetut stemmat ovat tallella.

Kyseessä on levy, jota pitää kuunnella ajan kanssa, syventyen. Komea avausbiisi Standing On A Rubber Band antaa hyvän kuvan siitä mistä levyllä on kyse.



Kevin esiintyy Monsters of Popissa perjantaina 21. syyskuuta. Telakalla nähdään myös Pimeys ja skotlantilainen Holy Esque.

Delay Trees - HML

Delay Treesin uusi albumi Doze ilmestyy 19. lokakuuta Solitin kautta. Se on läpeensä laadukas.
On aika kiva idea tehdä kaihoisa rakkauslaulu kaupungille, varsinkin Hämeenlinnalle, ja varsinkin tällä tavalla, surumielisen luopumisen näkökulmasta.

Rows of houses, rows of neatly parked cars
Vague memories of late night drives and cigars
I miss my friends though they're no longer here
And I wish I was filled with hope instead of fear

I'm afraid that everything falls apart
That there's no one strong enough to break my heart
And I won't miss you, so now you know
But without you I feel so alone, so alone


Kaunista, ja hyvä esimerkki Doze-albumin 60-luvulle nyökkäävästä popimmasta materiaalista kesäkuussa julkaistun Pausen vastapainoksi. Eihän tästä voi kukaan musiikista pitävä olla pitämättä.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kaksitoista syytä, miksi sinun pitää tulla pitämään kivaa Monsters of Popiin

Monsters of Pop on aina ollut kaikista tapahtumista itselleni läheisin.
Tampereen perinteisin indiefestivaali järjestetään tällä viikolla 20. - 23. syyskuuta, nyt jo seitsemättä kertaa. Paikkoina ovat Klubi, Telakka, Ravintola 931 ja elokuvateatteri Niagara. Esiintyjiä on parisenkymmentä, muuta oheistapahtumaa siihen päälle jonkin verran.

Listasin kaksitoista ensimmäisenä mieleen tullutta syytä, miksi sinun pitäisi tulla paikalle.

1. Monsters of Pop osataan järjestää oikein. Bändejä on oikea määrä, esiintymispaikat ovat oikean kokoisia, pop/kokeellisuus ja kitarointi/elektronisuus vuorottelevat suunnitellusti.

2. Tuttujen ja tuntemattomien bändien suhde on oikea. Varsinkin ulkomaiset yhtyeet ovat perinteisesti olleet itselleni lähes tai täysin tuntemattomia, mutta silti jokaiselle päivälle osuu niin kovia tuttuja esiintyjiä, ettei tunnu siltä kuin olisi hyppäämässä kohti synkkää pimeää.

3. Telakka on sympaattinen keikkapaikka. Ok, näkyvyys lavalle on usein vähän heikko, varsinkin, jos eturivin tyypit nousevat ylös tanssimaan. Paikka on silti täysin ainutlaatuinen, MOPin aikaan indieväen kansoittama, muuna aikana teatteriväen piilopaikkana tunnetuksi tullut tunnelmallinen pesä.

4. Monsters of Popissa saa poseerata jos tahtoo, mutta aika harva välittää siitä niin paljon, että asialla olisi kovin suurta merkitystä.

5. Siellä tapaa kavereita, ja vaikka ei tapaisikaan, tuntuu ihan siltä kuin tapaisi.

6. Avajaisklubi ja päätöskaronkka. Esimerkiksi viime vuonna Monsters of Popin torstai oli Klubilla tunnelmansa puolesta turhan odottava, kun kaikki eivät mättäneet viinaa ahnaaseen turpaansa. Tänä vuonna torstaina ollaan vain Telakalla, ja hienona lisänä samaisessa paikassa järjestetään sunnuntaina MOP-karonkka, jossa musiikista vastaavat indonesialainen The Trees and the Wild ja malesialainen Tenderfist.

7. Loistavat levynpyörittäjät. NRGM dj's, Indian Summer, Antti H, Deejay Soi. Jos et tunne, tule paikalle ja totea. Ovat hyviä (vaikka en tiedäkään, ketä Nuorgamista on tulossa paikalle).

8. Klubin äänentoisto on Tampereen parhaita. Verrattuna esimerkiksi Yo-taloon, yhtyeet tuppaavat soundaamaan Klubilla todella hyvältä. Semisti paradoksaalista tosin on, että mustien ovien takana odottava Pakkahuone on äänentoistonsa perusteella kaupungin heikoimpia. Mutta tänä vuonna MOP ei levittäydy isolle puolelle, joten mitäs me siitä.

9. Barry Andrewsin Disko Telakalla. Minähän en tiedä, oletko sinä nähnyt koskaan Jukka Hervaa livenä, mutta minä en ole. Yhtyeen keväällä ilmestynyt Kuka siellä? on lajissaan vuoden parhaita albumeja, ja kun esiintymispaikkana on Telakka, harva asia voi mennä pieleen.

10. Itsensä hurjaan livekuntoon piiskannut French Films Klubilla, juuri oikeankokoisessa paikassa juuri oikealle yleisölle. Jos Flow'ssa bändi soitti hienosti, mutta päälavan tuulet leikkasivat osan bändin tehosta pois, tänä perjantaina odotettavissa on saatanan hieno keikka.

11. Satellite Stories. French Filmsin ohella yksi potentiaalisimmista kotimaisista ulkomaan menestyjistä. Bändin loistava debyyttialbumi Phrases To Break The Ice ilmestyy sopivasti perjantaina, ja jos jotenkin sattuisi niin, että Satellite Storiesista tulisi parin seuraavan vuoden aikana todella suosittu, voisit kertoa nähneesi sen "silloin ennen kuin niistä tuli isoja".

12. Musiikki, tunnelma, maanläheisyys. Hyvän festivaalin tunnistaa siitä, että sillä on oma identiteetti. Jokin sellainen kaiken lävistävä ominaisuus, jota ei ole missään muualla, sellainen, jota on vaikea määritellä muuksi kuin tunnelmaksi, vaikka se oikeasti on vähän enemmän.

Monsters of Pop Tampereella 20.-23.9.2012. Ohjelman näet tästä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Teen Suicide - I Will Be My Own Hell Because There Is a Devil Inside My Body

Teen Suiciden levy I Will Be My Own Hell Because There Is a Devil Inside My Body sukelsi suoraan Antin sydämeen ja nousi yhdessä illassa koko vuoden suosikkilevyjen joukkoon.
Voi saatana kuinka tämä onkaan hyvä levy. Täysin yllättäen ei mistään tullut, Bandcampissa 15. syyskuuta julkaistu, sympaattisella pdf:llä varustettu kokoelma loputtoman surullisia, teini-ikäisen ulkopuolisuuden tunnetta tulvivia kappaleita, jonkun kotona äänitetty, ilmeisesti jollain 4-raiturin kaltaisella välineellä, tarkoituksellisen huojuvasti mutta silti ajoittain jopa hyvin soitetusti.

Albumin hienoimpia hetkiä ovat levyn avaava lofi-rämistely Give Me Back to the Sky, itsesääliinsä hukkuva, monotonisella rumpukonebasarilla rytmitetty Cop Graveyard, Sonic Youthin akustisemman materiaalin mieleen tuova The Same Things Happening to Me All the Time, Even in My Dreams ja levyn päättävä, hyvin koko albumin teemaan sopiva seksikuvaus Swallow. Ja aika liki melkein kaikki muutkin kappaleet näiden välissä.

Olen koukussa tähän.

Bändi tarjoaa ilmaisen downloadin Mediafiren kautta. Mukana tulee biisit, kansi ja pdf, jossa on sanojen lisäksi muita tekstejä, piirrustuksia ja valokuvia. Lisää Teen Suicidesta esimerkiksi Facebookissa.

Black Dice - Outer Body Drifter

Shug, shug, shug, shug, WHIÄAUNG!
Jos ravut tekisivät musiikkia, niillä saattaisi olla jotain tällaista mielessä aina vähän ennen kuin ne pudotetaan vettä kiehuvaan pataan. Jos ravut tekisivät musiikkia, niillä ehkä pitäisi olla jonkinsorttisia tunteita, mikä tekisi niiden syömisestä huomattavasti epäeettisempää kuin mitä se on nyt.

Olin ajatellut rakentaa elektronisen soittimen, joka asennetaan rapumertaan, ja kun Amerikasta Suomeen kotiutetut jokiravut uisivat öisin pyydykseen, syntyisi säveliä, jotka unelmissani muistuttaisivat Black Dicen Outer Body Drifteriä.

Rapujen kanssa on aina tosi ikävä pelata Kivi, paperi, sakset -peliä, kun ne valitsevat aina sakset.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Bat For Lashes - Marilyn

Bat for Lashes julkaisi kappaleen, joka *GASP* ei ole cover Juice Leskisen klassikosta.
Ajattelepa vain, että jos Bat for Lashes olisikin tehnyt coverin Juice Leskisen kappaleesta. Olisipa ollut jotain.

Minä olin vähän ihmeissäni kun näytti siltä, että Suomessa kukaan ei tänään kirjoittanut tavuakaan Bat for Lashesin uudesta kappaleesta, vaikka aikaisemmin tänä vuonna ilmestynyt Laura oli niin tajuttoman hyvä.

Tai jos kirjoitti, minä en huomannut.

Tiesitkö, että Vicky Rosti on teinityttönä ollut mukana Dannyn kiertueella? Tiesitkö, että Eini on teinityttönä ollut mukana Tapani Kansan kiertueella? Tiesitkö, että Danny täyttää ihan just 70 vuotta?

Olen huomannut, että punaviini on ylivoimaisesti paras stimulantti kirjoitushommissa. Viinanvahvuisilla aineilla homma lähtee aika helposti lapasesta ja oluella tulee turha pöhö.

Bat for Lashes julkaisee seuraavan albuminsa The Haunted Man 15. lokakuuta. En ole jaksanut ottaa selvää, ei kai se ole naisista kertova teemalevy?

Pet Shop Boys on hirvittävän hyvä bändi.

Minä lähden huomenna Poriin. Siellä minua odottavat rapujuhlat. Mietin aina, spedeilenkö taianomaisella kyvylläni syödä äyriäisiä siististi vai vedänkö ihan miten sattuu.

Jotkut ovat sitä mieltä, että rapuja pitää syödä kasaamalla kaikki lihaiset palat paahdetun leivän päälle, siis niin, että ensin on perkausvaihe, sitten syömävaihe. Itse en ole kokenut tapaa omakseni. Se saattaa johtua siitä, että lapsena meillä oli aina tapana syödä rapuja yksitellen, ja vieläpä melkein kuumina.

Kummallisia asioita tapahtuu ilman, että Antilla on niihin paljonkaan valtaa.



torstai 13. syyskuuta 2012

Teen Daze - Union (feat. Frankie Rose)

Miljoonasti kaikkea erilaista tauotta julkaiseva Teen Daze pistää vähästä aikaa taas parastaan. Hienosti kahtia jakautuva Union on toinen singlejulkaisu 6. marraskuuta ilmestyvältä uudelta albumilta The Inner Mansions. Ensimmäinen oli kolme viikkoa sitten julkaistu New Life, joka sekin oli kelpo kuin mikä.



keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Sky Ferreira - Everything Is Embarrassing

Nyt taisi tulla Antin maailmaan ihan noin vain puun takaa yksi vuoden parhaista biiseistä. 

Everything and nothing always haunts me
I know you're trying, I know you're trying
Waiting for the moment to fall on me
I saw you trying, I saw you trying

Hurts so bad I don't know want you want from me
You know I'm trying, You know I'm trying
And now we're hanging on by a heartbeat
You know I'm trying
I was always trying

Maybe if you let me be your lover
Maybe if you tried then I would not bother
Telling me that basically you're not looking out for me
Everything is true to me
Never words where you would see
Maybe if you let me be your lover
Maybe if you tried then I would not bother

I've been hating everything
everything that could have been
Could have been my anything
Now everything's embarrassing

Acting like it's nothing, such a bore
I saw the truth and I just can't ignore
You're trying to hold the heart that can't be stored
Say, I tried to give my best before
You wouldn't have the chance to give me more
You're only one step closer to the door


Sky Ferreiran Everything Is Embarrassing on käsittämättömän upea miljoonan repeatin pophelmi. Blood Orangen kanssa tehty kappale on aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi kesällä julkaistu tavallistakin tylsempi bändipässittely Red Lips.

Äkkiä kaikki natsaa: rauhallisesti etenevä sävellys, tyylikkääksi välinpitämättömyydeksi naamioitu sydämen särkyminen, moderni poptuotanto, hienovaraiset mutta addiktoivat koukut, ja tietysti Ferreiran lauluääni, joka lopulta on löytänyt tavan kuulostaa aidolta.

20-vuotiaan laulajaneitosen ep Ghost ilmestyy 2. lokakuuta. EMI julkaisee. Nyt taitaa lähteä käyntiin ja lujaa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...