Maailman huonoin biisi

(Edit. Postasin tämän aamulla hieman kiireessä enkä ehtinyt perustella mitään. Nyt ehdin vähän.)

Minulla on ehdotus maailman huonoimmaksi kappaleeksi. Se on Maukka Perusjätkän 80-luvun alussa tekemä Rock on kokko. Se kertoo juhannuksesta.

Edustamissani snobipiireissä on tapana nimetä huonoiksi tekeleiksi joko hyvien artistien pahimmat ohilyönnit tai suosittujen artistien suurimmat & noloimmat hitit. Niin kuin vaikkapa Bob Dylanin Self Portrait -albumi tai mikä tahansa Mariah Careyn slovaricoveri. Niiden haukkuminen on kuitenkin vähän väsynyttä puuhaa, koska ne harvoin ovat oikeasti huonoja. Dylan on huonoimmillaankin ihan ok, ja Carey nyt vain tekee sitä mikä hänestä on tehnyt suositun. Samaten esimerkiksi demotasolla olevien bändien sanallinen teurastaminen on perusteetonta, koska niiden ei ole tarkoituskaan olla vielä kovin kummoisia.

Mutta silloin, kun levyttänyt artisti/yhtye tavoittelee jotain, mistä jäädään todella kauas...oh boy. Silloin ollaan lähellä todellista huonoutta.

Rock on rock on the kokko
kokokokoo kokko kokko

Mennään biitsille nussimaan
Mennään biitsille bailaamaan
Mennään biitsille tanssimaan

I mean really. Club for Five, Mariah Carey, mikä tahansa klassikoita vetävä munkkikuoro jne. Teillä ei ole mitään jakoa kun Maukka pistää parastaan.



Maukka Perusjätkä - Rock on kokko by stopshakehoneygo

Larry And The Lefthanded feat. M.A. Numminen - Älä Peräänny!! (L'Energia Contro Corrente!!)

En olekaan pitkään aikaan uploadannut mitään vinyylivarastoni aarteita, joten ehkä nyt on aika.

Larry and the Lefthanded julkaisi vuosina 1994-2000 kuusi seiskatuumaista sinkkua/ep:tä ja kolme albumia. Tykästyin aikanaan yhtyeen alkupään tuotantoon eli siihen tyylipuhtaaseen garagerockiin, joka vielä 90-luvun puolessa välissä tuntui tuoreelta ja poikkeukselliselta. Kavereistani kukaan ei ymmärtänyt, kun yritin hehkuttaa Lefthandedia maailman parhaana bändinä.

Yhtyeeseen kuuluivat Timo Kaukolampi, Mikko "Larry Guitar" Oksa, Mikko "Vilunki 3000" Viljakainen ja Hannu Anttilainen. Kaukolampi soitti bassoa, Oksa kitaraa, Vilunki urkua ja Anttilainen rumpuja. Joitain 60-luvun suomalaisia akteja voi ehkä nykynäkökulmasta pitää garagebändeinä, mutta Larry and the Lefthanded oli oikeasti ensimmäinen kotimainen garage-estetiikan sisäistänyt yhtye - ainakin siinä mielessä, jossa termi nykyään tunnetaan. Lisäksi bändi oli hillittömän hauska livenä.

Kaukolampi ja Vilunki kyllästyivät nopeasti soittamaan retrorockia. Larry and the Lefthandedin toinen levy Quantum Rider ei ole enää garagea, ja esimerkiksi yhtyeen viimeinen seiskatuumainen Walking On Mirror voisi olla toisen bändin tuotos. Miehet alkoivatkin 90-luvun lopussa toteuttaa itseään Op:l Bastardsissa.

Nykyään Kaukolampi vaikuttaa K-X-P:ssä ja Vilunki Uudessa Fantasiassa. Oksan ja Anttilaisen liikkeistä en tiedä mitään.


Larry And The Lefthanded - Älä Peräänny!! (L'Energia Contro Corrente!!) by stopshakehoneygo

update. Lisää Larry And The Lefthandedista tästä. Tarjolla on muun muassa bändin kolme totaalisen ässää musiikkivideota.

Gonna fight and tear it up in a hypernation

Punk Lurex Ok:lle kävi aika huonosti 9. joulukuuta vuonna 1994. Joko a) bändi oli tullut myöhässä keikkapaikalle, b) samana iltana soittavien Circlen tai Radiopuhelimien soundcheck oli venynyt tai c) yhtye ei arvannut, että I-klubi olisi täynnä jo ennen iltakymmentä. Punk Lurex Ok joutui tsekkaamaan soundejaan täydelle yleisölle, josta suuri osa taisi luulla, että bändi vain on suhteellisen paska. Muistaakseni joku ihmetteli, miksi yhtye tulee lyhyeksi jääneen keikkansa jälkeen takaisin soittamaan.

Olimme tulleet paikalle heti yhdeksän jälkeen, koska halusimme saada pöydän, koska 2/3 seurueestamme oli alaikäisiä ja koska olimme innoissamme. Tai ainakin minä olin innoissani.

Olin kuluneen vuoden aikana käynyt useita kertoja Tampereen rokkiklubeilla. I-klubille pääsi alaikäisenäkin helposti, ja ainakin pari kertaa olin hivuttanut itseni Yo-talolle ja Tulliklubille. En kuitenkaan missään mielessä pitänyt itseäni kokeneena baarihaina. Jo se, että sai istua pöydässä kaljatuopin kanssa tuntui eksoottiselta.

Punk Lurex Ok:n jälkeen Radiopuhelimet huitoi väkivaltajatsiaan konkaribändin varmalla otteella. Pidin näkemästäni, vaikka en ollutkaan varsinainen fani, eikä minusta koskaan sellaista tullut. Muistan keikasta vain yhden kappaleen, J.A. Mäen antaumuksella karjuman biisin Haluan naida sinun tyttöystävääsi.

Olin paikalla Circlen takia. Joulukuussa 1994 porilaisyhtye oli ehtinyt julkaista neljä seiskatuumaista singleä/ep:tä ja debyyttialbuminsa Meronian. Seiskoista omistin kolme, mutta albumia minulla ei ollut. Toisaalta olin lyhyen rokkiklubiurani aikana ehtinyt nähdä yhtyeen ainakin kaksi kertaa.

Tuohon aikaan Circle oli uskomaton livebändi. Toisin kuin mikään muu näkemäni orkesteri, Circle panosti keikkojensa visuaaliseen puoleen, erityisesti valoihin. I-klubin keikalla yhtye oli suunnannut kirkkaat työmaavalon oloiset lamput suoraan yleisöön. Savukone tuuttasi koko tilan täyteen savua ja bändin jäsenistä näki mitäkuinkin vain siluetit. Tuntui kuin koko I-klubi olisi ollut osa scifi-elokuvan kohtausta, jossa tummat hahmot junnasivat hypnoottisia riffejään yleisön riehuessa musiikin tahtiin totaalisen hurmoksen vallassa. Siltä ainakin 17-vuotiaasta Antista tuntui. Olin ollut loistavilla keikoilla aikaisemminkin, mutta tämä oli yksi niistä harvoista tapahtumista, joissa ajan ja paikan taju katosi täysin.

Joitakin kuukausia myöhemmin näin Circlen Tullikamarin Klubilla. Paikka ei ollut edes puolillaan, ja yhtye lopetti keikan kesken, kun joku nousi yleisöstä lavalle ja löi Jussi Lehtisaloa nyrkillä naamaan.

Circle - Silver by stopshakehoneygo

(edit. Mainittakoon, että ystävälläni Joosella oli valtava vaikutus siihen, että innostuin esimerkiksi CMX:stä, Circlestä, Deep Turtlesta ja I-klubilla käymisestä. Ilman hänen suosittelujaan musiikillinen historiani olisi hyvin erilainen.)

We could have been the Wombles

Satutko tuntemaan ihmisiä, jotka soittavat bändissä?

Oletko koskaan kuullut joko suoraan sanottuna tai rivien välistä luettuna, että kyseisistä bändeistä tulisi jotain tai olisi voinut tulla jotain, jos ne saisivat biisinsä radioon tai hyvän tuottajan tai niitä mainostettaisiin tai niillä kävisi tuuri tai heidän genrensä olisi muodissa tai ihmiset kuuntelisivat hyvää musiikkia eivätkä Idols-tähdenlentoja tai jotain sen kaltaista?

Tunnetko ihmisiä, joiden mielestä ihmiset ovat ihan tyhmiä, kun he eivät ymmärrä?

Kannattaa kokeilla seuraavaa. Pyydä bändiä ottamaan monomagnetofoni treenikämpälle, äänittämään keikkasetillisen verran biisejä, julkaisemaan tuotos noin sadan kappaleen omakustanteena, lähettämään muutaman äänitteen levy-yhtiöihin ja musiikkitoimittajille, laittamaan pari pikkuilmoitusta musiikkilehtiin ja tekemään keikkoja.

Sano heille, että jos he ovat tarpeeksi hyviä, kolmenkymmenen vuoden päästä ehkä Pirkkalassa asuva perheellinen radiotoimittaja kuuntelee syvän liikutuksen vallassa heidän tuotostaan, tanssahtelee hillitysti työhuoneessaan ja kokee mahdollisesti itsekin vielä olevansa nuori.

Lupaan tarjota kahvit.

Ratsia - Yksin (Kloonattu sukupolvi) by stopshakehoneygo

Sähköinen ääni tulee taivaalta

Eilen lähetetty Rock-Suomen ensimmäinen osa oli loistava. Se oli viiltävän nopeasta tempostaan huolimatta ns. relevant, authentic and culturally connected. Esitellyt bändit olivat juuri oikeita, oikein yhdeksi jatkumoksi toisiinsa yhdistettyjä ja osin vieläpä sellaisia, joita ei yleensä dokumenteissa juuri käsitellä.

Rock-Suomessa mainittiin muun muassa M.A. Numminen, Sperm!, Suomen Talvisota 1939-1940, Virtanen, Pelle Miljoona, Hilse, Ratsia, Karanteeni, Vandaalit, 22 Pistepirkko, Bela Lugosi -klubi, Kaaos, Terveet kädet, Radiopuhelimet, KTMK, Liimanarina, Aavikon kone ja moottori, Bad Vugum, CMX, Deep Turtle, Larry and the Lefthanded jne. Kuulin ensimmäistä kertaa ikinä televisiossa soitettavan Liimanarinan kappaletta Kuinka Aku Ankasta tehdään poliisi? Lopputekstien aikana soi Larry And The Lefthandedin ja M.A. Nummisen Älä Peräänny!! (L'Energia Contro Corrente!!). Parempaa valintaa undergroundia ja DIY-asennetta käsittelevän jakson loppuun ei olisi voinut tehdä.

Nyt yön yli nukkuneena ainoana selvästi huonona puolena näen tuon hurjan vauhdin, jolla vuosikymmenestä, aiheesta ja bändistä toiseen siirryttiin. Tuli sellainen olo, että Pekka Laine tarvitsisi Rock-Suomeen viisikymmentä osaa kymmenen sijaan.

Dokumenttisarjan ensimmäisen osan voi katsoa ainakin vielä (2.11.2010) täältä. Toivon lämpimästi, että joku aloitteleva musadiggari jossakin kirjoittaa esiteltyjen bändien nimiä muistiin ja lähtee googlailemaan.

Aavikon kone ja moottori - Rakkaudella sinulle by stopshakehoneygo

Parhaiten Terveistä käsistä tuttu Läjä Äijälä oli runsaasti äänessä dokumentin ensimmäisessä osassa. Hän oli ennen TK:ta ehtinyt tehdä kaksi sinkkua Aavikon kone ja moottori -nimen alla. Sinkut Karavaani ja Rakkaudella sinulle on julkaistu Äijälän omalla IKBAL-levymerkillä. Ismon karkean brutaalit aavikko levyt julkaisi myös Terveiden käsien kaksi ensimmäistä sinkkua ja tukun muita levyjä.

It's....Vinyl Wednesd..oh damn it.

Eihän nyt ole keskiviikko. Nyt on torstai. Tosi hieno feature mulla.

Räkärodeo oli maailman paras radio-ohjelma. Miettinen soitti vuosina 1990-2002 Radio Mafiassa keskiviikkoiltaisin musiikkia, jota ei Suomessa muualta kuullut ja jota ei ehkä nykyäänkään ilman Räkärodeota kuulisi. Bongasin ohjelmasta ensimmäistä kertaa esimerkiksi Hellacoptersin, Parasitesin, Fluidin, Splitsvillen, Fat Tulipsin, Backyard Babiesin, All About Chadin, Sloppy Secondsin, Weezerin ja kymmeniä muita bändejä. Lisäksi aloin pitää muun muassa Sonicsista, Johnny Thundersista, Crampsista ja sen sellaisista klassikkoakteista, joista olin kyllä kuullut, mutta joita en ollut varsinaisesti kuunnellut. Räkärodeo oli viimeinen ohjelma, jota nauhoitin c-kasetille.

Yleensä musadiggarit luulevat soittavansa muille ihmisille sellaisia kappaleita, joista nämä eivät ole tienneet pitävänsä, koska eivät ole kuulleet niitä. Oikeasti he kuitenkin soittavat kappaleita, joista itse pitävät ja ajattelevat, että muidenkin on niistä pidettävä. Miettinen tiesi, mistä hänen yleisönsä piti. Tämä johti siihen, että parhaimmillaan hänellä oli yli satatuhatta kuuntelijaa. Se on marginaaliseen musiikkiin keskittyvältä ja illalla lähetettävältä radio-ohjelmalta todella paljon. Räkärodeo keräsi kahdessa tunnissa enemmän kuuntelijoita kuin vaikkapa Radio Helsinki kerää nykyään viikon aikana.

Yksi kappale, josta luultavasti kukaan ei tietäisi ilman Miettistä on Facts About Ratsin rypistys I Don't Wanna Get Involved With You. Bändistä ei tullut koskaan edes keskisuurta, eikä siitä löydy (ainakaan nopealla haulla) netistä mainittavaa tietoa. Räkärodeon kuuntelijoiden keskuudessa kappaleesta tuli kuitenkin miniatyyrihitti, jota toivottiin paljon ja jota äänestettiin tiuhaan Kansan ääni -äänestyksessä.

Oman seiskatuumaiseni ostin aikanaan Swamp Musicin Peteltä. Hintaa en muista, mutta en usko sen olleen kymmentä markkaa enempää.

I Don't Wanna Get Involved With You by stopshakehoneygo

It's...Vinyl Wednesday or Friday, baby!

Aloitin viikko sitten rinta viisi englannintuumaa röyhällä keskiviikkoisen vinyylisarjan, jonka ideana oli paitsi esitellä ehkä jopa harvinaisia musiikkipaloja, myös elvyttää omaa vinyylilevyjen kuunteluharrastustani. Homma meni puihin jo toisena keskiviikkona, eli toissapäivänä.

Toisaalta voidaan sanoa, että minulla oli hyvä syy. Sain lapsen, kohdallani vieläpä ensimmäisen. Olen onnellinen, kaikki voivat hyvin, lähden kohta sairaalaan mielitiettyjäni katsomaan.

Kun olin itse lapsi, meillä oli siskoni kanssa muutama kappale, joista pidimme hurjasti. Luulen, että kyseiset kappaleet ovat olleet suurina vaikuttimina esimusiikillisdiggarilliseen kehitykseeni. Laulut olivat isämme laajahkosta levykokoelmasta bongattuja. Yksi oli Abban Chiquitita, yksi Maija Poppasesta tuttu Supercalifragilisticexpialidocious, ja yksi Walter Carlosin syntetisaattoriversio What's New Pussycatista.

Jälkimmäinen on ns. ufo tapaus. Walter Carlos oli yksi 60-luvun lopun ja 70-luvun alun syntikkapioneereista. Hän julkaisi vuonna -68 menestykseksi nousseen albumin Switched On Bach ja teki musiikkia Kubrickin Kellopeliappelsiiniin. Isälläni oli neljä Carlosin albumia - Switched On Bach I ja II, Kellopeliappelsiinin soundtrack ja oma suosikkini By Request, joka sisältää What's New Pussycatin. Kyseisen kappaleen soundimaailma tuntui alle kouluikäisestä Antista vähintäänkin kiehtovalta.

Walter Carlos vaihtoi sittemmin sukupuoltaan ja muutti nimensä Wendyksi.

Pussycat by stopshakehoneygo

It's......Vinyl Wednesday, baby!

Olin tehnyt suunnitelman. Esittelisin keskiviikkoisin pikku siivuissa sellaisia musiikillisia herkkupaloja, joita ei saa iTunesista, Spotifysta tai Youtubesta. Tai ainakaan Spotifysta. Toiminta ehkä elvyttäisi syntisen vähälle jäänyttä harrastustani vinyylien kanssa.

Perustin oikein oman accountinkin Soundcloudiin ja kaikkea. Ensimmäisenä kappaleena olin suunnitellut uploadaavani Patrik Fitzgeraldin taivaallisen folk-punkklassikon Safetypin Stuck in My Heart, kunnes huomasin sen olevan Youtubessa. Fail. Harmi sinänsä, sillä se oli yksi niistä harvoista kappaleista, jonka olin jo aikanaan siirtänyt omalle koneelleni surkealla usb-levysoittimellani. Enkä voi väittää, ettei syy juuri kyseisen kappaleen esittelyyn ensimmäisenä olisi ollut juuri siinä. Aikanaan, kun siirsin laulun digitaaliseen muotoon, sitä ei löytynyt mistään.



Jeah. Ensipettymyksen jälkeen muistin omistavani Ashin debyyttisinglen Jack Names the Planets. Siinäpä biisi! Ja singlekin on suht harvinainen, koska sitä painettiin aikanaan vain 2000 kappaletta. Lisäksi Ash oli sen verran tyytymätön alkuperäiseen vuoden 1994 versioonsa, että äänitti kappaleen uudelleen debyyttialbumilleen Trailer. Hyvä. Paitsi että sekin biisi on Youtubessa.



Vaikeuksia / vaikeuksia / aina vaan. En luovuttanut. Kokeilin Jalla Jallaa. Ei Spotifyssa, ei Youtubessa, iTunesissakin vain yhtyeen kehnoin julkaisu Graverobbers Handbook...täydellistä! Valitsin soittoon Crumelur-albumin kauniin baari-ihastumiskuvauksen Between us. Levy ON julkaistu myös cd:nä, mutta eipä noita ainakaan Citymarketista saa.

Jalla Jalla oli kotoisin Rovaniemeltä. Yleensä bändin yhteydessä tavattiin mainita, että orkesterin jäsenet harrastivat mäkihyppyä. Yhtye julkaisi kolme singleä, yhden ep:n, yhden mini-lp:n ja kolme studioalbumia.

BetweenUs by stopshakehoneygo

This machine will not communicate

Ostin vajaa vuosi sitten paskan levysoittimen.

Oli joulukuu ja aaton odotus käynnissä. Lempäälän Ideaparkissa oli kauppa, jossa myytiin eriasteista rihkamaa. Liikkeen takakulmassa, jossakin muovisen kaljakypärän ja sähköshokkipallon lähettyvillä lepäsi Ion-merkkinen usb-levysoitin. Levari oli huonon ja halvan näköinen, mutta ostin sen silti.

Halusin kapistuksen saadakseni siirrettyä helposti ja kätevästi kappaleita vinyyleiltä tietokoneelle. Omistan 600-700 vinyylilevyä, ja niiden joukossa on paljon sellaisia, joita ei ole Spotifyssa, iTunesissa, Youtubessa tai oikein missään muuallakaan. Varsinkin punklevyt ja sinkkujen b-puolet ovat osoittautuneet hankaliksi hankittaviksi jopa näinä digitaalisen vallankumouksen aikoina. Pidin ajatusta hyvänä, varsinkin kun omistan ihan oikeankin, perushyvän ja aikanaan muistaakseni suht kalliin levarin.

En odottanut Ihmekaupan usb-levysoittimelta paljoa. Mutta silti...oh boy. Se oli huono. Se oli todella huono. Se oli levysoittimien Sammy Väisänen. Se oli Ishtar. Tai Avengers. Katsottuna ilman kavereita, ruokaa tai viinaa. Jos Bob Dylanin Self Portrait, olympiakiekon USA-Suomi-pelin ensimmäinen erä, Julia Tukiaisen "Sattuuu!"-huuto ja Ball State Universityn urheilu-uutisankkuri olisivat rakastelunsa tuloksena synnyttäneet levysoittimen, kyseinen rinkularitsa olisi luultavasti päihittänyt ostamani laitteen.

Lisäksi sattui käymään niin, että kun ensipettymyksen jälkeen olin jättänyt soittimen hyllyyni makaamaan, päätin nyt kesällä antaa sille toisen mahdollisuuden. Liitin levysoittimen tietokoneeseeni. Tapahtui seuraavaa:

Äänikortti totaalicrash -> boottaus ei auta, configurointi ei auta, draiverien päivitys ei auta, syke nousee, virustutkien ajo ei auta, toinenkaan äänikortti ei toimi, pitäisi mennä nukkumaan, vuosia vanhojen manuaalien luku ei auta, vinyylisoftan poisto ei auta, syke ei laske, Spotify ei toimi, iTunes ei toimi, Media Player ei toimi, Cubase....what?....toimiii! -> virtuaaliset johdot oikeaan järjestykseen -> success. Mukavaa pikku iltapuhdetta n. kahdeksi tunniksi.

Kyseisten parin tunnin aikana sain siirrettyä koneelleni muutaman kappaleen. En tosin ollut täysin varma, ottiko kone niitä vastaan, ja ehdin unohtaa koko jutun. Kunnes tässä päivänä muutamana huomasin, että kappas. Täällähän ne ovat.

Yksi siirtämistäni lauluista oli Noitalinna huraan Kirsi, joka on yhtyeen viimeiseltä studioalbumilta Kolinaa. Kuuntelen sitä usein.



(Btw, I have absolutely no idea miksi videoon laittamani levynkansi on muuttunut punaiseksi. And there is no way on earth että alkaisin rippaamaan, renderöimään, convertoimaan tai uploadaamaan kyseistä videota uudestaan.)