-->

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Pertti Kurikan nimipäivät - Hikinauhat



Pertti Kurikan nimipäivistä kirjoitettiin viime ja toissa vuonna todella paljon, ja hyvä että kirjoitettiin. Kehitysvammaisten miesten punkbändi tuli tunnetuksi Kallioon-biisistä ja sittemmin elokuvasta Vähän kunnioitusta.

Muutama viikko sitten julkaistiin (joko uusintapainoksena tai jälkikäteen, en tiedä) vuonna 2009 nauhoitettu kasetti-maxi Hikinauhat. Se sisältää kolme kappaletta, Päättäjä on pettäjä, Mikä mättää? ja Muutan mun kaverille. Kasetin b-puolella on samat biisit. Omasta elämästä lauletaan, kantaa otetaan.

Pertti Kurikan nimipäivät on hieno bändi, ja täysin ilman sympatiapisteitä. Yhtye laulaa omasta näkökulmastaan siitä miltä heistä tuntuu, mitä heille tapahtuu, mitä he haluavat ja mitä mieltä he ovat asioista. Harvoin on punkyhtyeen räyhä osunut yhtä suorasti ja vilpittömästi kuin Pertti Kurikan, Kari Aallon, Sami Hellen ja Toni Välitalon.

Tiger Waves - Fireworks



Nyt kun on vielä heinäkuu, niin eikös olekin hyvä hetki tuntemattomalle psykedeelistä summerwavepoppia esittävälle yhtyeelle?

Tiger Waves on perustettu tänä keväänä. Kokoonpanoon kuuluu kaksi jäsentä, James Marshall ja Reid Comstock. Parivaljakko löysi yhteisen sävelen nykyajan hengen mukaisesti, internetin välityksellä. Toinen asui/asuu Austinissa Texasissa, toinen Chicagossa. Kaverukset alkoivat lähetellä keskeneräisiä mp3:sia, biittejä, soundeja ja muita äänenpalasia toisilleen ja pikku hiljaa kasata biisejä ja/tai äänikollaaseja yhteen. Metodilla syntyi Tiger Wavesin ensimmäinen albumi, Only Good Bands Have Animal Names, joka julkaistiin noin kuukausi sitten.

Marshall ja Comstock ovat työstäneet samaan hengenvetoon myös uutta julkaisua God Bless America The Beautiful, jonka on määrä ilmestyä 1. lokakuuta. Sen avausbiisi Fireworks toimii helppona beachboysmaisena johdatuksena kaksikon musiikkiin. Kaikki yhtyeen julkaisut ovat kuunneltavissa ja ladattavissa Bandcampissa ja Soundcloudissa.

Minä tykkään.

New Songs by Tiger Waves

lauantai 30. heinäkuuta 2011

WU LYF – Brooklyn Girls



Jee jee jee, uusi biisi WU LYF:ltä. Brooklyn Girls on soitettu livenä Maida Vale Studiosissa joskus tässä. Laulumäen miehenä on tällä kertaa orkesterin basisti Tom McClung, eikä bändin varsinainen vokalisti, poikkeuksellisesti kähisevä Ellery Roberts.

Kappale on muutenkin hieman erilainen verrattuna loistavan Go Tell Fire to the Mountain -albumin materiaaliin. Se on rauhallisuudessaan ja yksinkertaisessa melodisuudessaan jopa sympaattinen, eikä ollenkaan niin aggresiivinen tai isosti julistava kuin valtaosa albumin kappaleista. Kaikuisat kitarat helisevät tosin samalla tavalla tutusti.

Jotenkin hassua manchesterilaisbändin ulosannissa on, että kun Roberts ääntää englantia kuin saksalainen, McClung saa itsensä kuulostamaan jopa ruotsalaiselta. Tai sitten minun kielikorvassani on tasapainohäiriö.

WU LYF – Brooklyn Girls by pmwtumblr

Wild Beasts ja 250 kappaleen painos



Levyjä keräävät henkilöt muistanevat 16. huhtikuuta järjestetyn Record Store Dayn, jolloin useat orkesterit ja/tai levy-yhtiöt julkaisivat limited edition -vinyyleitä, jotkut vanhojen harvinaisuuksien uudelleenpainoksina, jotkut rajoitettuina spessusinkkuina ja jotkut täysin uusia biisejä sisältäneinä äänitteinä.

Levyt jaeltiin sattumanvaraiselta vaikuttaneella systeemillä ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Joitakin levyjä saapui Suomeen painokseen nähden tajuton määrä (esim. Interpolin Try it Onin remix-ep:tä), joitakin ns. sopivasti ja joitakin ei ollenkaan. Periaatteena oli, että kaikki ne levykaupat, jotka harvinaisuuksia halusivat, myös niitä saivat. Ainakin jossain määrin.

Metodi johti siihen, että tietyistä kaupungeista halutuimmat vinyylit ostettiin loppuun viidessä minuutissa, mutta joissakin paikoissa kaikki julkaisut eivät löytäneet ottajaansa edes muutaman viikon aikana. Ja sekös sopi Antille.

Wild Beasts - Albatross by 1FTP

Vierailin eilen porilaisessa Junglerecordsissa. En ole kovinkaan hyvin sisällä rockabilly/roots/blues/tms jutuissa, mutta em. lajityyppien harrastajille kyseinen levykauppa vaikuttaa erinomaiselta paikalta. Toisaalta Junglerecordsissa oli tarjolla myös indiejulkaisuja, mutta koska Porissa ei (myyjän mukaan) ole juuri lainkaan indiehenkisiä ihmisiä, tietyt levyt kiertävät hyvin hitaasti. Itse asiassa aika helkkarin hitaasti. Jopa niin hitaasti, että Antilta meinasi päästä pari hillittyä indiekeräilijän doublefistpump-tuuletusta vinyylilaaria selatessaan.

Tarjolla oli esimerkiksi Radioheadin megahaluttu maxi Butcher/Supercollider, hintaan 11 euroa. Ja About Groupin (feat. members from Hot Chip, This Heat & Spring Heel Jack) Start & Complete -albumi. Ja Gorillazin The Fall -vinyyli. Ja kirsikkana kakun päällä Wild Beastsin 250 kappaleen painoksena julkaistu 7-tuumainen Albatross/Smother. Ja pari muutakin levyä, jotka jätin jonkun toisen ostettavaksi.

Wild Beasts - Smother by weallwantsome1

Niin että ei mitään, mitä voisi järjellä perustella. Olin jo muutaman viime vuoden aikana ehtinyt vaipua tilaan, jossa harvinaiset julkaisut eivät juuri minua kiinnostaneet. Mutta nyt huomaan saavani suunnatonta nautintoa elottomien esineiden omistamisesta. Siitäkin huolimatta, että kyllä nuo eBaystäkin saisi, Radioheadin maxia lukuun ottamatta vielä ihan kohtuullisella hinnalla.

Ja lisäksi minulla jo oli tuo Radioheadin levy. Ja Wild Beastsin levy. Ja, jos totta puhutaan, kolmaskin kappale Radioheadin levyä. Niin että nyt omistan niitä kaiken järjen mukaan liikaa. En myy levyjäni, koska meidän piireissämme trokaamista ei ole koskaan katsottu hyvällä. Mutta lahjana voin antaa. Ja blogin kisapalkintona, joskus tulevaisuudessa.

So, stay tuned. Spesiaalia luksusta on luvassa, jonain päivänä, jossain muodossa.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Radiohead - Lone, Pearson Sound & Four Tet remixes



No kappas. Perjantai-ilta, ja Radiohead julkaisee netissä lisää remix-sarjansa biisejä. Vinyyli julkaistaan 1. elokuuta, Suomessa kaupoissa joskus (siis niissä kaupoissa, joissa myydään kyseessä olevan kaltaisia julkaisuja), kokoelmana ulkona joskus tulevaisuudessa, ehkä jo tämän vuoden puolella.

Fanimatskua.

Beirut - Santa Fe



Antin fiilispohja on aika hyvä. Tampereella oli harmaata ja sateista, mutta jostain syystä Porissa on pääosin aurinkoista. Tosin öisin vähän kuuma. Anttia kuumuus ei haittaa, muuta perhettä kylläkin. Vähän. Tai tosi paljon.

Mutta kun tunnelma on kuuma, kesäiset biisit kelpaavat. Olen miettinyt, lopetanko fiilikseltään aurinkoisten kappaleiden kuuntelun syksyllä, kun loskat ja tummat yöt ja kylmyydet ja väärinpäin olevat suut ja autojen piruilevat takavalot saapuvat. Vai tarvitsenko silloin Beirutin kaltaisia yhtyeitä ja Santa Fen kaltaisia biisejä enemmän kuin koskaan. Ehkä jomminkummin.

Beirutin albumi Rip Tide ilmestyy 30. elokuuta. Aikaisemmin levyltä on julkaistu upea East Harlem. Jos taso säilyy tällaisena, niin voi pojat.

Antaa syksyn tulla.

Beirut - Santa Fe by Revolver USA

torstai 28. heinäkuuta 2011

Mirel Wagner - No Death



Joku saattaa muistaa noin vuoden takaa Rumban kirjoituksen, jossa Jean Ramsay julisti Mirel Wagnerin olevan parasta tuhanteen vuoteen. Ramsayn mielestä Wagner oli Suomen lahjakkain signaamaton laulaja-lauluntekijä. Vastaavia ylistyslauseita alkoivat käyttää muutkin, ja erityisesti Wagnerin maine intensiivisenä ja vangitsevana live-esiintyjänä kasvoi.

Aikaisemmin tänä vuonna julkaistu debyyttialbumi Mirel Wagnerin keräsi sekin erinomaisia arvioita. Esimerkiksi Soundi antoi levylle täydet pojot. Toki synkkyys oli vedonnut suomalaisiin aikaisemminkin (=aina), mutta Suomessa oli harvoin tehty samalla tavalla syvissä vesissä lipuvaa, hiljaisen kaunista musiikkia.

Joitakin päiviä sitten Wagner julkaisi videon kappaleeseensa No Death. Sen visuaalinen ilme mukailee pitkälti albumin tunnelmia. No death can tear us apart, Wagner laulaa, ja saa sanansa kuulostamaan siltä, että hän tarkoittaa niistä jokaista.

Nauru ei ole herkässä.

The Morning Benders - Last Night (The Strokes Cover)



Mitä saadaan, kun yhdistetään The Strokesin suurin hitti ja yksi Stopshakehoneygon suurimmista suosikkibändeistä? Vaarallinen tilanne.

Last Night ei ole helppo biisi. Se on yksinkertainen kappale soittaa, mutta vaikea saada rullaamaan edes osin niin hyvin kuin The Strokes Is This Itillä sai. Tietysti siihen liittyy myös paljon tunnelatausta, ja uskon maailman olevan pullollaan indierockareita, joiden mielestä jokaisen elävän olennon tulisi pitää näppinsä irti siitä.

The Morning Bendersillä on toki hyvä syy versioonsa. Stereogum julkaisi juuri nettialbumin STROKED: A Tribute To Is This It juhlistaakseen klassikkolevyn kymmenen vuoden ikää. Idea on käytetty ja turhan usein huonoksi havaittu, mutta mikäpä siinä. En minäkään olisi osallistumisesta kieltäytynyt.

The Morning Benders on paitsi kirjoittanut erinomaisia omia biisejä, myös julkaissut tukun kelpoja covereita. Aikaisemmin tänä vuonna yhtye äänitti The Bedroom Covers -albumin, jolla oli muun muassa The Cardigansin, The Smithsin, Roy Orbisonin ja Fleetwood Macin kappaleita. Tänä vuonna bändi on ehtinyt myös versioimaan Paul McCartneya ja tekemään musiikkia Japanin katastrofin uhrien hyväksi.

Versio Last Nightista ei yllä lähellekään alkuperäistä, mutta on silti itsensä oikeuttava tulkinta aiheesta. Erinomaisena puolena voi pitää sitä, ettei The Morning Benders yritä kuulostaa lainkaan The Strokesilta, vaan pelkästään itseltään. Alun synariffittely antaa lupauksen jopa loistavasta versiosta, mutta lopun autotunehäröily jättää biisin leijumaan kummalliseen päämäärättömyyden tilaan. Chilli fiilis kelpaa itselleni, mutta en ihmettele, jos joku pitää biisiä vesitettynä.

STROKED: A Tribute To Is This Itin voi kuunnella ja ladata Stereogumin nettisivuilta.

The Morning Benders - Last Night (Strokes Cover) by The Morning Benders

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Neon Indian - Fallout



Just niin. Kerran kun lähtee perheensä kanssa sukuloimaan johonkin toiseen kaupunkiin, kuten tässä tapaukssa Poriin, jo on Neon Indian julkaissut uuden biisin. Ja vielä aika hyvän chillweivailun.

Soundin syvyydestä en osaa sanoa oikein mitään, koska kuuntelen kappaletta vaimon äidin läppärin kajareista, mutta kaikkiaan aika perinteisen tyyliseltä vaikuttaisi. Niin hyvässä kuin huonossakin. Eli haaveilevia synia ja kaikuista laulua. Tai sitten haaveilevaa laulua ja kaikuisia synia. Helposti sulavaa melodiaa. Heiluttavaa biittiä, ei pompittavaa.

Itse asiassa olen puuhailemassa tässä samalla kaikkea muuta kuin musiikkiin keskittymistä, joten analyysi on aika pintapuolinen. Mutta mielellään tätä kuuntelee, hiljalleen viilenevän porilaiskesäillan pittoreskissa seesteisyydessä.

Neon Indian -- Fallout by vincecannova

Ladata voi mailiosoitetta vastaan:


The New Tigers - Pocketful Of Sand



Soliti julkaisi juuri komean, vähän yli kahdeksanminuuttisen fuzzailun turkulaiselta The New Tigersilta. Biisi on ensimmäinen maistiainen bändin 21. syyskuuta ilmestyvältä s/t debyyttialbumilta.

Mitaltaan keskimääräistä pidempien altsujamitteluiden (niin kuin minkä tahansa muidenkin jamiteluiden) tekemiseen saattaa helposti eksyä, jos ei pidä varaansa. Aikanaan 90-luvulla yhtyeillä oli tapana laittaa levyilleen yksi (1) pitkä kappale syvällisyyden tunnetta luomaan. Biisi sijoitettiin joko viimeiseksi tai melkein, jotta levykokonaisuus saisi arvoisensa massiivisen finaalin. Huonona puolena metodissa oli se, ettei iso osa yhtyeistä oikeasti tiennyt, miten pitkiä biisejä sävelletään.

The New Tigers onnistuu muutamastakin syystä. Pocketful Of Sand etenee luonnollisesti ja pakottomasti yksinkertaisten kaikuriffiensä varassa, ilman yliyrittämistä. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla kappaleesta jää mieleen lähinnä heleä särökitarasoundi, mutta pikku hiljaa biisin kaunis laulumelodia alkaa uida sisään. Dynamiikan ja eri osien vaihtelut ovat hienovaraisia, mutta ne onnistuvat kannattamaan biisiä hienosti alusta loppuun. Lisäksi Pocketful Of Sand muuttuu paremmaksi kuuntelukertojen lisääntyessä, lähinnä monisyisten äänitekstuuriensa ansiosta.

Tämä on loisteliaasti tehtyä musiikkia.

The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Alex Winston - Velvet Elvis



Aah! Tiistai-ilta, fetissien ilta! Samettinen Elvis! Nyt ollaan tavallisuudesta poikkeavien kiihokkeiden äärellä.

Alex Winston on Detroitin läheltä Bloomfield Hillsistä kotoisin oleva, mutta nykyään New Yorkissa asuva musiikintekijä. Hänellä lienee klassisen musiikin koulutus. Winstonin musiikkivideoissa tai ainakin yhdessä musiikkivideossa on vedelty mielenkiintoisen verisesti. Hän ei ole vielä julkaissut kokonaista albumia.

Velvet Elvis examines the notion of objectum sexuality: where people have fallen in love with objects(!), often humansing. “Ma said I ain’t right / Clutching on you all night / But you’re my, you’re my guy / Elvis”…”.When I feel your velvet / I can’t help it / You don’t breathe / So you can’t leave me”.

Niin että jee. Musiikillisesti Velvet Elvis putoaa samaan väylään Tenniksen ja Cultsin poppailujen kanssa, kuitenkin omalla tavallaan ja aika perhanan tarttuvasti. Jopa niin, että biisi taitaa mennä taloudessamme kestosoittoon. Tämä 60-lukulainen tyyliflirttailu alkaa tosin olla pikku hiljaa sen verran loppuun käytetty juttu, että sen parissa operoivien bändien olisi tulevaisuudessa syytä liikuttaa ilmaisuaan jonnekin muualle.

Alex Winston - Velvet Elvis by AlexWinstonOfficial

Velvet Elvis -ep ilmestyy 5. syyskuuta. Lisää esimerkiksi artistin nettisivuilla.

Animated for 15 minutes!



Koska eteen osui yhtä aikaa monta animoitua videota, päätin tehdä klassishenkisen yhteispostauksen. Seuraavista teoksista Björkin ja Young Galaxyn musiikkivideot ovat aivan uunituoreita ja Bill Callahanin vähän vanhempi (ehkä noin kuukausi?). Beavis and Butthead preview ei ole musiikkivideo ollenkaan, mutta muuten samaan teemaan sopivainen.

Björk - Crystalline
Björkin upeaan biisiin on tehty hyvin björkmäinen visualisointi. Siinä sähikäiset sähinöivät, jääpuikot kasvavat ja taiteilija aukoo suutaan avaruusajan discopalloon heijastettuna. Hiekka lainehtii ja luukusta avautuu uusi maailma. En tiedä, miten Björkin uuden albumin aplikaatiot toimivat, mutta jos tällaisen kuvaston kanssa pystyy vielä jotenkin itse operoimaan, niin jeah.


Bill Callahan - America!
Smogista tutun Bill Callahanin Amerikka on perinteistä kuvastoa täynnä, mutta ennemminkin lakonisen pettymyksen kautta kuin aidosti maan ominaispiirteitä kunnioittaen. Biisin ja videon yhteispoljenta käyvät tajuttoman hyvin yksiin. While the strong pig knuckle meat, ain't enough teat, ain't enough teat, ain't enough to eat in America! Maagista.


Young Galaxy - Blown Minded
Aikanaan pikkupoikina mietimme usein, kuinka iso työ joidenkin animoitujen juttujen tekemiseen oli tarvittu. Blown Mindedin kanssa tuli vähän samanlainen olo. Yö ja kylmyys ja kaupunki ja ulkopuolisuus ovat hyvin vahvasti läsnä.


Beavis and Butthead - Preview
Beavis and Buttheadin comebackin kanssa saattaa käydä joko niin tai näin. Mitään ei ole muutettu, mikä on tietysti hyvä asia, mutta tuskin kaksikko nousee likimainkaan samanlaiseksi kulttuuri-ikoniksi kuin silloin joskus. Perinteisellä hölmöjen poikien itsensäsatuttamis-slapstickillä mennään.

Washed Out - Wicked Game (Chris Isaak cover)



No jopas vainen. En olisi ikinä uskonut, että Wicked Gamesta voi vielä tehdä sykähdyttävän version. Washed Outin hyvyys lienee tunnettua, mutta on tämä silti vähän yllättävää. Varsinkin, kun biisi on livenä äänitetty. Ernest Greene ja kumppanit vierailivat taannoin satelliittiradio Sirius XMU:n studiossa esiintymässä. Chris Isaakin standardi kuului settiin, mutta muista esitetyistä biiseistä en tiedä mitään.

Kaikki aikaisemmin kirjoittamani sanat covereista, niiden automaattisesta viraalipotentiaalista, laskelmoitavuuden tunteen aiheuttavasta luonteesta ja pätevien tulkintojen ja tarkoitusperien arvailun vaikeudesta pitävä yhä paikkansa.

Näiden kanssa on kai aina pakko mennä 100% fiilispohjalta. Meaning, jos kuulostaa hyvältä niin fine. Ja jos ei kuulosta niin fine.

Washed Outin Wicked Game kuulostaa hyvältä.

Washed Out - Wicked Game by stopshakehoneygo

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Datarock - New Days Dawn



Norjalainen Datarock julkaisi juuri biisin Oslon ja Utøyan uhrien muistolle. Bändillä on huomionosoitukseen hyvä syy paitsi kansallisuutensa vuoksi, myös siksi, että yhtye esiintyi Utøyan leirillä vain päivä ennen tragediaa.

We're in total shock. All our thoughts go out the friends & families of the 91 who lost their lives, all the injured and all the traumatized victims of the Oslo & Utøya attacks yesterday. The 84 who lost their lives at Utøya were just kids! DATAROCK performed for them Thursday night, and Friday they were attacked for no reason. I'm crying as I type... (Datarock, 23.7.2011)

Ja sitten tietysti, meanwhile in Suomi. Perspektiiviharha (edit. siis AL:n puolelta) on niin suuri, ettei asiaa tahto oikein edes uskoa.

DATAROCK - New Days Dawn by DATAROCK///™

Summer Camp - Better Off Without You



On aika seitinohuen eurooppalaistyylisen maanantaiaamupostauksen. Kohteena olkoon lontoolaisduo Summer Camp. Paristakin syystä.

Ensinnäkin Antilla on loma, aurinko paistaa, takapihan nurmikko on leikattu, ohjelmaa ei ole seuraavan neljän viikon aikana nimeksikään, meiningit ovat kohdallaan ja stressitasot alhaalla. Ja vaikka Better Off Without You onkin sanoituksellisesti parisuhteen loppuun sijoittuva poppailu, sen tunnelma sopii hyvin kesäiseen aamupäivään.

Toiseksi Summer Camp käyttää internetiä hyväkseen niin kuin sitä nykyään on mahdollista käyttää. Yhtye hankkii rahoitusta Pledgemusic.comin kautta myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää albumiaan varten. Tarjolla on paljon kaikkea spesiaalia, kuten mahdollisuus bookata bändi kotiinsa (£175-400), saada laulaja Elizabeth lukemaan valitsemansa äänikirjan (£300-650), tilata remix yhtyeeltä (£500), vastaanottaa postikortti Summer Campilta kerran kuussa vuoden ajan (£65) ja niin edelleen.

Eli siis, kun levymyynti sakkaa, on tarjottava jotain muuta. Limited edition -julkaisut ja t-paita-avaimenperä-lippalakki-cd-dvd-combot ovat perusmateriaalia, mutta jos bändillä on oikea fanbase, muutakin kannattaa tarjota. Summer Camp tarjoaa myös esimerkiksi leivonnaisia ja käsin kirjoitettuja sanoitusvihkosia.

En tiedä, ovatko suomalaiset bändit tehneet mitään vastaavaa, mutta syytä olisi. Tällaisessa markkinoinnissa kun ei tarvitse lähteä isosta liikkeelle, sympaattisen oloinen puuhastelukin riittää. Ainakin aluksi.

Summer Camp - Better Off Without You by MarissaARoss

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

M83 - Midnight City (video)



M83:n loistava uusi biisi Midnight City on saanut kylkeensä videon. Siinä ollaan... wait for it.... wait for it... waaaaiiit fooor iiiit.... KESKIYÖN KAUPUNGISSA!

Valot ovat kirkkaita ja viipyileviä, vauhti joko liian nopea tai tylsistyneen pysähtynyt. Menneiltä vuosikymmeniltä tuttu tupakointi (tsekkaa wikipediasta) toimii vertauskuvana kylmälle kyllästymiselle ja yksinäiselle odottamiselle. Ehkä sataa lunta. Ehkä ohi ajaa bussi. Kostea katu on raskas yksinäisen kävellä. Ehkä mielessä on kaipuu.

Taustalla kajastelee eteerisen naisen silhuetti. Sen, joka lähti. Sen, joka ei koskaan palaa. Siniset soinnut, kauniinhaikea syna ja tv-sarjojen romanttisista kohtauksista tuttu saksofoni kertovat totuuden.

Onkohan Anthony Gonzalesilla suomalaisia sukujuuria?

Stache - Game On



Päätin tänään kokeilla uutta lähestymistapaa. Soitin oululaisen Stachen biisin Game On vaimolleni lyhyissä pätkissä ja kirjoitin hänen ensireaktionsa ylös. En kertonut esittäjästä enkä biisistä mitään. Toimintamalli ei ole reiluin mahdollinen (ei musiikkia näin arvioida), mutta kokeillaan.

- Intro: Kuulostaa vähän lastenmusiikilta ja vähän siltä 60-luvun syntetisaattorihepulta (Walter Carlos toim. huom.), jota sää kuuntelit silloin joskus.

- Säkeistö: Taustakuoro ja puhelinsoundi kuulostavat tosi ysäriltä. Alkuun verrattuna ihan positiivista, että tää ei olekaan mitään lastenmusiikkia tai jotain omituista. Ei kuulosta silti kauhean kekseliäältä.

- Kertsi: Minusta tämä on vähän tylsä. Toisaalta kuuntelen tätä nyt ensimmäistä kertaa kymmenen sekunnin pätkissä, niin on vähän vaikea sanoa. Biisissä käytetään helppoja elementtejä.

- Yleisarvosana: Ehkä joku seiska. Jos tämä soisi jossain, en vaihtaisi radiokanavaa, mutta ei tästä kauhean suurta suosikkiakaan tule. (Kerron, että Stache on Oulusta.) Aaa, olisi pitänyt arvata. Olisin ehkä suhtautunut bändiin vähän positiivisemmin, jos olisin tiennyt sen olevan suomalainen. Vaikka ei kai sillä mitään merkitystä pitäisi olla. Voisin kyllä mennä katsomaan bändiä livenä, koska sen keikoilla saattaa olla hauska meininki. Tulee vähän Damn Seagulls mieleen.

Itse asiassa aika hyvä reaktio. Minä en pidä Game Onin kertsiä tylsänä, eivätkä tutut elementit musiikissa ole aikaisemminkaan itseäni häirinneet. Ns. paketti on Stachella hyvin kasassa. Soundien, soitannan ja tuotannon puolesta ei ole mitään valittamista, ja biisejäkin osataan kirjoittaa. Gorillaz-tyylinen laulusoundi tosin liippaa ehkä vähän turhan läheltä alkuperäistä.

Stache esiintyy viikon päästä Qstockin Rockpolis-lavalla ennen Satellite Storiesia. Mene toki katsomaan, jos olet paikkakunnalla.

Stache - Game On by Stache_band

Lisää Soundcloudissa ja Facebookissa.

Southern Shores - Bonfire



Kovia aikoja ja kovia tapahtumia. Kaipaan musiikkia, jonka tiedotteessa kehutaan omaa artistia niin kuin Southern Shoresia kehutaan.

In time for the summer solstice, Southern Shores music of pure pop bliss and wanderlust, gravitating towards tropical coastlines and losing yourself to idyllic settings. Beneath the bright, balmy surface of Atlantic is a series of songs with simple, resonant melodies – a bonfire, sea foam on sand, dancing, watching the sun set slow and then rise too soon, until suddenly it’s not the fahrenheit or the far away that matters, but only being here, being now.

Joo ok. Itse asiassa tämä oli vähän muunneltuna Atlantic EP:n tiedotteesta, mutta sopii se Bonfire-biisiinkin. Tätä tunnelmaa olisi kiva nyt tavoitella. Ja all inclusive -matkaa Barbadokselle.

Southern Shores - Bonfire by CASCINE

lauantai 23. heinäkuuta 2011

The Rapture - Sail Away (new song)



Yeah! Kirjoittaisin monta ylistävää sanaa The Rapturen uudesta biisistä, mutta on vähän kiire jne. Niin kuin Antilla näyttää aina olevan. Nimesin taannoin How Deep Is Your Loven vuoden parhaaksi comeback-biisiksi, enkä ole muuttanut mieltäni. Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että 6. syyskuuta ilmestyvä In The Grace of Your Love on vuoden comeback-albumi.

Vahvaa materiaalia.


[via Some Kind of Awesome]

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Aves - Shoreline



Jee, eihän Stereotype Helsinki nyt mitään huonoa julkaisisi. Jyri ja Juhani tahoillaan Avesia kehuivatkin, täysin syystä ja täysin oikeilla perusteilla. Avesin musiikki on ajassa kiinni olevaa, utuisesti kaikuista ja rennosti groovaavaa, kesään sopivaa poppailua (tai chillailua tai weivailua tai vastaavaa), josta on helppo pitää. Pitää olla tyytyväinen, että Suomessa on tällainen yhtye.

Bändin tageina Bandcampissa ovat lucidwave, shorewave, sleepwave ja Finland. Facebookin bändikuvauksassa tiedetään kertoa, että birds (class Aves) are feathered, winged, bipedal, warm-blooded, egg-laying, vertebrate animals. Vaikutteiden antajiksi mainitaan Brian Wilson, Dennis Wilson, Phil Spector ja Phil Collins, jotka lienevät enemmän innoittajia kuin soundillisten pyrkimysten esikuvia. Muuta tietoa yhtyeestä ei ole tarjolla.

Avesissa on hienoa sekin, ettei se ole ajankohtaisuudestaan ja tyylikkyydestään huolimatta pelkkää tyyliä ja muotoa. Shoreline on oikeasti oivallinen biisi, jonka koukku jää mieleen kiinni viimeistään parin kuuntelun jälkeen. Lisää tekisi mieli kuulla, toivottavasti jo pian.

Kesän kovimpia tulokkaita.

Aves - Shoreline by ▲ves

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kuka on voittaja? Sinä olet voittaja! (ehkä)



No vihdoinkin! Arvonta on suoritettu ja sekä voittajan että lohdutuspalkintojen saajien nimet selvillä. Ja voi pojat ja tytöt, minlälaisia palkintoja olikaan tarjolla! Pääpalkintona kaksi 7-tuumaista, Karkkiautomaatin Kävelyllä-ep ja The Duplo!n tuore single Ei oo ei oo toivookaa / Niin kuin ennenkin. Lohdutuspalkinnot yllätyksiä.

Tajusin muuten vasta muutama päivä sitten, ettei tuo Karkkiksen biisi ole Kävelyllä-ep:llä, vaan sillä ensimmäisellä (ja itselleni rakkaimmalla) julkaisulla Rakkaudella. Mutta sitten taas kun tuon kakkos-ep:n kansikuva on paljon hienompi kuin debyytin, ei kai Duplon poikia voi syyttää ns. väärän kansikuvan nappaamisesta.

Mainittakoon muuten tässä yhteydessä, että olen ostanut molemmat levyt. Eli ne eivät ole mitään korruptiolahjoja tai radioon postitse tippuneita kappaleita. Karkkiautomaatin ep:n ostin aikoinaan 90-luvulla, kun luulin ensimmäisen oman kappaleeni olevan toiselta puolelta kulunut. Sittemiin kuulin, että koko painoksessa oli pientä vikaa, eli rahisematonta vinyyliversiota ei ole tuosta julkaisusta olemassa. The Duplo!n levyjä tilasin kaksi, koskan ajattelin seiskojen pelaavan hyvin yhteen kisapalkintoina.

Yeah. Seuraavasta kisasta ei ole mainittavaa tietoa, mutta ehkä järjestän sellaisen elokuun loppupuolella tai syyskuussa, kun palaan kesälomalta takaisin töihin. Hyviä palkintoja näyttäisi ainakin olevan hylly täynnä.

Girls - Vomit (new song)



No nyt! Vuosi 2011 on ollut täynnä toinen toistaan upeampia indiediscojumputuksia, indierocktikutuksia, altsukaahauksia ja punkrypistyksiä, mutta eeppiset, moniosaiset slowarifiilistelyt ovat jääneet vähemmälle. Mutta nyt. Uusi biisi Girlsiltä. Suoraan kuolemattomien teosten joukkoon.

San Franciscosta kotoisin olevan Girlsin viime vuonna ilmestynyt Broken Dreams Club -ep oli vuoden kovimpia julkaisuja. Sen päättävä liki kahdeksanminuuttinen Carolina oli mielestäni vuoden 2010 paras biisi. Olin tuolloin sitä mieltä, että Girlsillä on uskomaton itseluottamus tekemiseensä. Yhtye oli nousemassa keskitasoa paremmasta yhtyeestä joksikin suuremmaksi, poikkeuksellisiin ratkaisuihin pystyväksi orkesteriksi. Kirjoitin, ettei Girls enää kaihoa sinne jonnekin, vaan että se on jo matkalla.

Ja niin se näyttäisi olevan. Vomit on tietyiltä osiltaan Carolinan kaltainen fiilistely, mutta sen tunnelma on täysin toinen. Kappaleen sonicyouthmaiset dynamiikanvaihtelut, melankolinen alavire ja Christopher Owensin piittaamattoman pettyneeltä kuulostava laulusuoritus luovat yhdistelmän, jollaista ei ole aikaisemmin bändiltä kuultu. Yhtye kuljettaa mestarillisesti tunnelmaa alun epätoivoisesta itsesäälistä lopun toiveikkaaseen come into my heart -pyyntöön, joka saa hammondjuoksutuksineen ja gospelkuoroineen ihon kananlihalle.

Yleensä yhtyeet joko kertovat kappaleillaan tarinan tai luovat kuvan jostakin hetkestä. Girls onnistuu kertomaan tarinoita tunnetiloja muuttamalla, ilman alleviivattua narratiivia. Yhtyeen eeppisimmät biisit eivät kuitenkaan käänny puolihumoristisiksi rockoopperoiksi, vaan ne kehittyvät hienovaraisesti, jopa niin, ettei asiaan välttämättä kiinnitä ollenkaan huomiota.

Se on uskomaton taito.

Girls, "Vomit" by The FADER

Girlsin kakkosalbumi Father, Son, Holy Ghost julkaistaan 13. syyskuuta.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

The Rapture - How Deep Is Your Love (Emperor Machine Remix Edit)


Rakkaat ihmiset,
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________
_________________________________________________________________

terv,

Antti

(Jehna jehna jehna jehna jehna. Ei arvontaa tänäänkään. Lisää ylle sellainen pahoittelu, joka menee läpi. Lohdutuspostaus = remix The Rapturen How Deep Is Your Lovesta. Huomenna oikeaa sisältöä. I hope.)

Best Coast - Boyfriend (Lindstrøm Remix)



Jopas on Lindstrøm tehnytkin yllättävän marssin Best Coastin viime kesän hitistä Boyfriend. Jotenkin tosi hyvä. Vähän Motownia, vähän hassuja joulukelloja, vähän erilaista soinnutusta ja vähän viihteellistä synastringiä. Oivallinen tulkinta.

Biisin julkaisu on osa jotain livekeikka-kamppista -> Best Coast and Havaianas are the perfect accessories this summer! One of our favorite new bands, we think you're going to fall in love with Best Coast for their fun, live for the moment vibe. Their California sound is the ultimate soundtrack to enjoy long days and hot nights. Biisin voi ladata Facebook-tykkäyksen hinnalla täältä.

Nyt kun ajattelen, tämä on vähän niin kuin Best Coast meets Dancing Queen meets Love Boat meets Motown meets Summer party.

Best Coast - Boyfriend (Lindstrom Remix) by stopshakehoneygo

Niin joo! Muistutuksen sanana mainittakoon, että Lindstrøm tulee kaiken lisäksi Tampereelle Monsters of Popiin, toki ihan eri settejä vetämään. How cool is that?

tiistai 19. heinäkuuta 2011

M83 - Midnight City (new song)



Helkkarin telkkarit erinäisten asioiden kanssa. Niin kuin vaikka M83:n uuden biisin. Se on epic ja upeasoundinen, joskaan ei niin henkeäsalpaava kuin Hurry Up, We’re Dreaming -albumin teaseri muutama viikko sitten. Biisin voi ladata emailia vastaan M83:n nettisivuilta. Biisin koukuttava syna kuulostaa muuten vähän Crystal Castlesin (feat. Rober Smith) Not in Loven vastaavalta. Tai okei, huonoista kajareista kuulosti, kuulokkeilta ei niin paljon.

Näyttäisi myös siltä, että saksofoni on vuoden 2011 muotisoitin. Shine 2009, The Rapture, The Destroyer, M83. Niinku että you do the math. Tuomo Ruutukin kävi soittamassa kyseistä vempelettä polttareidensa kunniaksi Popedan Tammerfestin keikalla. Jos siis olet juuri nauhoittamassa biisiä, sinkkua, ep:tä tai jopa albumia, niin puhelinsoitto osaavalle fonistille ja sassiin.

Lisäksi on pakko lykätä eiliselle luvattua arvontaa vielä päivällä, koska en mitenkään ehdi nyt videoida mitään. Ja haluan kuvata arvonnan, en vain ilmoittaa listaa voittajista. Viime viikko meni niin pitkälti työkiireissä, että nyt on aika hoitaa perheasioita, olla tyttären kanssa, kutitella vaimoa jne. vastapainoksi. Ja kun päivän perusaskareet on tehty, ei ole aikaa muuhun kuin lyhyeen kirjoitteluun. Niin että arvonta pidetään huomenna. I hope.

Mutta siis onhan tämä biisi kova. Ei ehkä vuoden top5:ssa, mutta muuten oikein hieno. Odotukset albumia kohtaan ovat (jälleen kerran) korkealla.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Björk - Cosmogony (new song)



Mutta hetkinen. Enhän minä ole edes Björk-fani. En omista yhtään levyä, en ole nähnyt häntä livenä, en ole odottanut uusia albumeita kuin nousevia kuita. Olen harjoittanut ajoittaista kuuntelua, hienovaraista diggailua ja keskimääräistä suurempaa arvostuta. Silti nämä uudet biisit kuulostavat aika helkkarin hienoilta. Ensin Crystalline, nyt Cosmogony. Todella, todella hienoilta.

Cosmogonyssä on kaunis melodia, hieno orkestraatio, Björkin omaleimainen mutta tuttu tulkinta, universumeja syleilevä sanoitus ja kevyesti aaltoileva sovitus. Kaikki on kohdallaan. Siinä missä Crystalline sai pulssin nousemaan, tämän tahdissa on hyvä leijailla kohti unten maita, höyhensaarten satamia ja uusia seikkailuja.

Biisi on jo käsittääkseni saatavissa Appstoresta appina, huomenna (19. heinäkuuta) iTunesista mp3:na ja sen jälkeen kaikissa formaateissa kaikkialta muualtakin.


[via All Neon Like]

Hey girls & boys! Vielä ehtii osallistua kisaan!




Joo-o ja juu-u! Minun piti tänään suorittaa kisa-arvonta, mutta arkisten kiireiden takia en ehdi sitä suorittaa. Tai ehtisin kyllä, mutta kun tarkoituksena on kuvata arvonta ja postata se ja muutenkin hoitaa tyylit viileästi, niin aika ei riitä. Mutta muistutuksen ehdin kuitenkin tehdä, so...

Palkintona on siis kaksi 7-tuumaista klassikkoa, Karkkiautomaatin Kävelyllä-ep ja The Duplo!n tuore cover-single Ei oo ei oo toivookaa / Niin kuin ennenkin. Maailmaa suurempaa hehkutusta niistä täällä alkuperäisessä postauksessa.

Näin toimitaan:

1. Jos et jo ole Stopshakehoneygon Facebook-tykkääjä, aloita oleminen!
2. Kerro Stopshakehoneygon Facebook-sivulla, mikä on mielestäsi a) tämän vuoden paras ulkomainen kappale, b) tämän vuoden paras kotimainen kappale.
3. Älä ota mitään hipsteröinti-stressiä edellisestä tehtävästä.
4. Kerro kuitenkin ne suosikkibiisisi.
5. Odota kihelmöivän jännittävää arvontaa.



Tarjolla on myös noloja ja odottamattomia lohdutuspalkintoja, joten anna palaa, baby!

Radiohead – Nathan Fake/Harmonic 313/Mark Pritchard remixes



Viikonloppuna julkaistiin lisää Radiohead-remixejä netissä, tänä maanantaina fyysisessä muodossa. Joihinkin Suomen levykauppoihin nämä tulevat sitten joskus, mutta painokset ovat sen verran pieniä, että tarkkana saa olla, jos ne itselleen haluaa. Keräilijöille nämä ovat kivoja kohteita, mutta muut saavat ne joko näin netistä tai sitten kaikkien 12 inch -julkaisujen jälkeen albumilta, jonka Radiohead on luvannut julkaista.

Musiikillisesti näistä remixeistä voi sanoa suurin piirtein samat sanat kuin aikaisemmistakin remixeistä ja studiolive-biiseistä ja uusista sinkuista ja albumeista ja videoista. Ei näillä uusia faneja hankita, ennemminkin päinvastoin, kun kaikki vihaahat pääsevät taas lausumaan tutuksi käyneitä sanojaan kummallisen päämäärättömästä blingblong-kilkutuksesta, Yorken maneereista, ja sävellyksistä, jotka eivät ala mistään, pääty mihinkään tai muodosta minkäänlaista loogista kokonaisuutta.

Jos taas on jo sisällä, Nathan Faken, Harmonic 313:n ja Mark Pritchardin remixit tuovat uutta näkökulmaa The King of Limbsin avaavaan biisikaksikkoon. Varsinkin Bloomin kaksi täysin erilaista remixia osoittavat, miten samoista lähtökohdista pääsee näkökulmaa vaihtamalla hyvin toisistaan poikkeaviin paikkoihin.

Eivät nämä Antin kestokuunteluun mene, mutta mielenkiintoisia lisämausteita ne kyllä tuovat.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Tumppi Varonen & Problems? - Lanka palaa



Pitkälti radiohommissa kulunut Tammerfest on takana. Tänäkin vuonna Suomen suurin kaupunkifestivaali oli tuttu ja turvallinen koko kansan tapahtuma - muotonsa löytänyt, ammattitaidolla järjestetty, yllätyksiä karttava. Festivaali on tehty Tampereen talousalueella eläville ihmisille, jotka pääsevät ainakin tämän yhden kerran kesässä työ- ja perhekiireiltään rokkikeikoille. Ja hyvä niin.

Koska tänä vuonna en juontanut yhtään lavaa, iltani olivat vapaat ja ehdin nähdä ison tukun bändejä. Niistä suurimman vaikutuksen teki Tullikamarilla The Damnedin ja GBH:n välissä paukuttanut Tumppi Varonen & Problems? Olin kuunnellut aikaisemmin tänä vuonna julkaistua livelevyä Suora lähetys sen verran, että osasin odottaa hyvää keikkaa, mutta yllätyin silti bändin totaalisen upeasta energiasta, yhteissoiton tiukkuudesta, elinvoimaisuudesta ja versioiden pelkistetyistä mutta kymppiin osuneista sovituksista.

Problemsiin kuuluvat nykyään Tumppi Varosen lisäksi Kaliforniasta muutama vuosi sitten kotiutunut entinen Smack-kitaristi Rane Raitsikka, samaisessa bändissä 80-luvun lopulla vaikuttanut basisti Jimi Sero ja toukokkuussa bändiin liittynyt, muun muassa The Heartburns ja Häiriköt -yhtyeissä soittanut Maukka Maunula.

Tammerfestin setin hienoimpia hetkiä olivat Problems-klassikot Ei mulla elämää varten oo kaavaa, Ei tää lama päähän käy ja yksi suurimmista kotimaisista suosikeistani ever Maanantaina. Pelle Miljoonan 1980 ja Oy -bändien kanssa aikanaan tehdyt Tahdon rakastella sinua, Hyvä fiilis ja Älä äiti itke soivat nekin hienosti, mutta jäivät fiilismielessä kovempien rypistysten varjoon. Hair-musikaalin Let the Sunshine inistä todella kauas kuljetettu cover Lanka palaa oli kiveäkin kovempi.

Tumppi Varonen & Problemsin Suora lähetys on Spotifyssa. Se on hieno levy - jopa parhaita kotimaisia livelevyjä ikinä - mutta bändi on nykykunnossaan vieläkin kovempi.

Highly recommended.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Black Lips - New Direction (video)



Turhan kauan piti Antinkin tajuntaan takoa, että kuuntele nyt Antti hyvä Black Lipsiä, että se on aivan sairaan ihastuttava summerpunkish-feelgood-love-ev'rybody-band. Yhtye vieraili juuri Nosturissa, Tomi postasi raportin keikasta Echoesiin, Anna kirjoitti oman kehuloginsa Birds Ate her Face -blogiinsa, ja Antti päätti viimein tutustua. Ja banga-banga-banga-boom vaan itsellenne kuin onkin hienoa paukuttelua!

Edellinen pitää siis ihan paikkansa. En ollut tietoisesti kuunnellut yhtään biisiä Black Lipsiltä. Tai ehkä yhden. Tai ehkä kaksi. Mutta huolimattomasti, ehkä taustalla osana jotain soittolistaa tai hutiloiden suoritettua biisisurffailua [Antin Registered Trademark]. Omalla tavallaan vähän hölmöä, mutta toisella tavalla hyvin sympaattista ja inhimillistä. Vähän niin kuin jos ei olisi kuunnellut Girlsia tai Panda Bearia tai Ariel Pinkia tai Sleigh Bellsia tai jotain muuta orkesteria, jonka nimeltä on mahdoton välttyä, jos indiehkö puoli musiikista kiinnostaa.

Point being, tunnettuihin bändeihin tutustumattomuudessa ei ole mitään vikaa. Ei ollenkaan. Päin vastoin on hieno viimein itsekin innostua orkesterista, joka on kuulunut muiden harrastajien repertuaariin jo pidemmän aikaa.

Black Lips julkaisi juuri uuden videon biisiinsä New Direction. Siinä hassutellaan green screenin edessä.

Psychic Babble - You Said It



Olen muuten vähän säästöliekillä kaikkien muiden paitsi Tammerfestiin liittyvien asioiden kanssa tässä. Olen ollut koko viikon jo, mutta varsinkin eilen perjantaina ja nyt lauantaina, kun teemme festariradiota, juonnamme, haastattelemme, haemme ja tuomme tyyppejä sieltä ja täältä, välillä katsomme joitain bändejäkin jne.

Saatan jotain Tammerfestiin liittyvää kirjoittaakin tässä tulevien päivien aikana, lähinnä soundipoliittisista asioista ja eri bändien keikoilla käyvien ihmisten laadusta ja hämmästyttävästä heterogeenisyydestä. Ja ehkä joistain keikoistakin. Niistä pari on ollut oikein hyvää.

Edellinen ei liity mitenkään Psychic Babble -bändiin, paitsi ehkä niin, että kun kaikki päivät kuuntelee pääosin muuta musiikkia kuin tällaista, niin ne muutaman kotona vietetyt hetket on mielellään joko hiljaisuudessa tai Psychic Babblen kaltaisten orkesterien seurassa.

YOU SAID IT by psychic babble

perjantai 15. heinäkuuta 2011

The Casbah - Chevy 59 (Ridin' With Da Hood Down)



Nyt on taas lupaavaa ja potentiaalista tekemistä to the maximum. Uusi biisi pitkään hiljaiseloa viettäneeltä The Casbahilta (joskus Vaasasta kotoisin, nyt kai pääkaupunkiseudulta). Rennosti groovaavan Chevy 59:n soundi on demomainen ja lo-fi (koska se on demo), mutta tällaisenaankin kappale on oivallinen handclapperi & feetstompperi & headnodderi.

Keväällä The Casbah kirjoitti Facebookissa salaperäisen postauksen Get the plates out!!!!!!!!, toukokuun lopussa bändi tiesi kertoa, että we are knackered after a hard day's night @ the studio today... delicious stuff comin' up soon.. stay tuned! ja kesäkuun alussa yhtye julisti olevansa resurrected from the grave! Uuden alun todentamiseksi yhtye postasi Soundcloudiin Chevy 59:n demon. Kolmisen viikkoa sitten yhtye kertoi olevansa in hot berlin recording finishing hot touches for our upcoming hot EP. it's going to be...hot. Niin että hyvältä näyttää.

The Casbah julkaisi vuonna 2009 Mach Schau -ep:n, joka piti sisällään 4+1 biisiä oivasti tehtyä, mutta vielä massasta eroittumatonta indie-retrorockia. Yhtye myös keikkaili suht ahkerasti ja isohkolla profiililla, muun muassa Rubikin ja brittiläisen The Baddiesin lämppärinä. Jossain vaiheessa The Casbahin soundi näytti elektronisoituneen jonkin verran, mutta nyt taas sitten siirtyneen enemmän menneille vuosikymmenille. Toki tuleva julkaisu näyttää, mihin kohtaan yhtyeen musiikilliset viisarit ovat asettuneet vuonna 2011.

Pidetään silmällä.

Chevy 59 (Ridin' With Da Hood Down) Demo by The Casbah

torstai 14. heinäkuuta 2011

Sleep Party People - Remixes EP



Tammikuun kylminä pakkaspäivinä kirjoitin kauniita sanoja Sleep Party Peoplesta. Tanskalaisen shoegaze-kokoonpanon soundi, tyyli ja fiilis ovat hyvin hallussa, ja jopa odotan yhtyeen seuraavaa levyä, milloin se sitten julkaistaankaan.

Pari päivää sitten yhtyeen nokkamies Brian Batz soundcloudasi neljä remixiä, jotka voi niin halutessaan ostaa (ainakin) digitaalisesti itselleen. Uudelleentulkinnat kuulostavat siltä miltä uudelleentulkinnat usein kuulostavat. Eli hieman eri näkökulmiin käännetyiltä ratkaisuilta.

Ihan mielellään näitä pyörittelee, mutta Sleep Party Peoplen magiikka on niissä heikommin läsnä kuin useissa yhtyeen ei-remixeissä.

SLEEP PARTY PEOPLE - Remixes EP by Brian Batz

Cults - Go Outside (video)


Sinänsä perusmeininkiä, että uusi video ja niin edelleen ja jotain vanhaa kuvaa ja niin edelleen ja albumikin on ulkona [via jännitteenpurkautuminen], mutta on Cultsin Go Outside vaan hyvä biisi. Kesäinen, kuuntelua kestävä, sanoiltaan ei-pelkästään-feel-good, mutta silti fiilikseltään ainoastaan-feel-good ja niin edelleen.

Jos ei levyyn ole vielä tutustunut, niin nyt sitten viimeistään, eiks jeh?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Les Demoniaques - Teenage Lust



Kun halutaan huomiota, tartutaan coveriin. Ainakin periaatteessa, paitsi että nykyään niin moni tarttuu coveriin, ettei se pelkästään mitään tiedä. Ei edes silloin kun tarttujat ovat osin tunnettuja. Jos siis tässä tapauksessa Dum Dum Girls ja Tamaryn ovat tunnettuja.

Tissien laittaminen sinkkujen kantaan auttaa myös. Ja hyvien versioiden tekeminen. Aluksi olin Les Demoniaquesin Jesus and Mary Chain -tulkinnasta vähän yhtä mieltä, mutta muutamien kuuntelujen jälkeen olen toista mieltä.

Hyväksi muunneltu on.

Lisää levy-yhtiö True Pantherin nettisivuilta. Ostaakin voi, jos tykkää harvinaisista flexeistä. Jesus and Mary Chainin alkuperäiset tästä:
The Jesus and Mary Chain - Teenage Lust (Dirty Version)
The Jesus and Mary Chain - Teenage Lust (Acoustic version)

Les Demoniaques- Teenage Lust by truepanther

edit. vaihdoin vähän kiltimmän version kannesta, kun se roisimpi oli vähän turhan roisi. Vaikkei se ollutkaan oikeasti roisi, mutta silti jne.

The Drums - Money (new song)



The Drumsin uusi biisi Money oli eilen illalla ensisoitossa Zane Lowen ohjelmassa BBC Radio One:lla. Ensipyöräytyksen jälkeen biisi julkaistiin Soundcloudissa. Se kuulostaa hyvin vahvasti The Drumsilta.

[Historiikki] Brooklynistä kotoisin oleva (nykyään) kolmikko (livenä viisikko) pääsi (tai joutui) puolitoista vuotta (tai vähän yli) sitten massiivisen hypeaallon harjalle, kun monet isot (tai keskisuuret) musiikkimediat povasivat bändistä seuraavaa isoa (tai edes kohtuullista) juttua. BBC Sound of 2010, NME Top Tips for the Year 2010, Clash Magazine's Tips for 2010, Pitchfork Readers' Poll Best Hope for 2010 jne.

Yhtyeen vuosi sitten ilmestynyt debyytti The Drums sai (syystäkin) hyvät arviot, ja sekä medioiden että blogien edustajat pystyivät (kerrankin) huokaisemaan helpotuksesta oltuaan hehkutuksessaan oikeilla (tai lähes oikeilla) jäljillä. Best Friend, Me and the Moon, Let's Go Surfing jne. todistivat toimivansa erinomaisesti (tai suht ok hyvin) niin indiediskoissa kuin kotioloissakin.

Elokuussa bändi esiintyi Flowssa hurmioituneelle (tai innoissaan olevalle) yleisölle. Syyskuussa kitaristi Adam Kessler jätti orkesterin (tai pakotettiin jättämään). Loppuvuodesta 2010 ja alkuvuodesta 2011 ei tapahtunut oikein mitään. Toukokuussa The Drums julkisti livekokoonpanonsa laadun ja joku aika sitten kakkosalbuminsa nimen. Portamento ilmestyy 12. syyskuuta.[/Historiikki]

Money on kivasti tikuttava indiepopbiisi, mutta ei kuolematon. Kertsin falsettiväite I want to buy you something, but I don't have any money on sympaattisesti laitettu, ja kielisi esimerkiksi siitä, että orkesterin pojat ovat jo tuhlanneet kaikki rahansa itseensä, lähinnä koksuun, kenkiin, paitoihin ja parturikuluihin.

Odotan The Drumsin kakkoslevyä innostuksensekaisella mielenkiinnolla.

The Drums - Money by WorkItMedia

tiistai 12. heinäkuuta 2011

K-X-P - Epilogue (video)



K-X-P:n viime kesänä ilmestynyt debyyttialbumi K-X-P ei ollut helppo tapaus. Yhtyeen junnaavat sävelkuviot, orgaaniset rytmit, toistuvat elektroniset ääniryöpsäykset ja yleissoundin peräänantamattomuus eivät päästäneet helposti lähelleen.

Kuuntelijat joutuivat kummalliseen tilanteeseen Timo Kaukolammen, Anssi Nykäsen, Tuomo Purasen ja Tomi Leppäsen muodostaman supergroupin kanssa. Tuntui vähän siltä kuin osa olisi halunnut pitää K-X-P:stä, muttei vain mitenkään jaksanut pitää, osa sanoi pitävänsä siitä, koska siitä oli hienoa pitää, ja osa sanoi pettyneensä yhtyeen ensilevyyn aikaisemmin julkaistun 18 Hours (Of Love) -biisin jälkeen, vaikka oikeasti he pettyivät omiin odotuksiinsa.

Omissa kirjoissani K-X-P:n albumi kuului (ja kuuluu) hyvä-muttei-klassikko-kategoriaan. Minulle albumin tummansynkkä soundimaailma ja toisteisuudessaan itsensä loppuun ammentantavat tyylikeinot kelpaavat, niin taustakuunteluna kuin keskittyneen syventymisenkin hetkinä. Esimerkiksi Mehu Momentsin synapurskaukset ovat mielestäni hillittömän hienoja.

K-X-P julkaisi pari päivää sitten uuden videon albumin päättävään biisiin Epilogue. Kaiutetulla ambienssilla täytetty biisi on saanut seurakseen hienon visuaalisen ilmeen. Videon on ohjannut Sakke Soini.

Astrid Swan - Shady Lane (Pavement cover)



Soliti julkaisi juuri Soundcloudissa toisen maistiaisen Astrid Swanin Pavement-covereita sisältävältä albumilta Hits (Pavement For Girls). Shady Lanen tulkinta osuu maaliinsa.

Kuten edellisen Box Elderinkin kohdalla, biisi on sovitettu uuteen uskoon, muttei kuitenkaan väännetty luonnottomaan tai tunnistamattomaan muotoon. Levy-yhtiön tiedotteeseen kirjoitettu lause Astrid Swan tackles the song in more electronic fashion, 80′s drums mix with Prince style synths and a Disney swirl on aika kivasti aseteltu.

Sävellyksenä ja sanoituksena Shady Lane on (eh, tietysti) oivaltava, osuva, hauska ja yllättävä. Tai okei, sävellyksenä se on pavementmainen popkaunokki, mutta sanoituksena erityisen upea. Kirjoitettuna Oh my God, oh my God, oh my God, oh my God, Oh my God, oh your God, oh his God, oh her God, It's everybody's God, it's everybody's God, it's everybody's God, it's everybody's God / The world's collide but all that we want is a Shady Lane ei välttämättä vaikuta maailman nerokkaimmalta, mutta laulettuna vaikuttaa.

Alkuperäisen voi kuunnella esimerkiksi tästä: Pavement - Shady Lane

Astrid Swan - Shady Lane by Soliti

Hits (Pavement For Girls) ilmestyy 17. elokuuta.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Indie Summer Vinyl Contest Yeah!



Muistatko kuinka vajaat kaksi kuukautta sitten perustin blogille Facebook-sivun? Muistatko kuinka lupasin luxusta, enkä mitä tahansa luxusta, vaan indieluxusta? Muistatko kuinka kisailimme Sivulliset-boksista kuin pienet innokkaat indie-eläimet? Muistatko kuinka paljon harmitti, kun et ollutkaan voittajien joukossa? Muistatko kuinka Antti lupasi järjestää joskus tulevaisuudessa uuden kisan?

Se tulevaisuus on nyt, baby! On toisen kilpailun aika, eikä minkä tahansa kilpailun, vaan Indie Summer Vinyl Contest Yeah! -kilpailun! Innostusta on vaikea peittää! Osallistumatta on mahdoton jättää! Varsinkin, kun kerron, mitä on palkintona.

Silla palkintona on, ei enempää eikä vähempää kuin...


...Karkkiautomaatin ja The Duplo!n klassikkovinyylit! Niistä toinen 90-luvun hämärissä julkaistu, nyttemmin keräilyharvinaisuudeksi kanonisoitu, ihastuttava ***** & 10.0 & 10/10 Kävelyllä-ep, jolla on neljä Karkkiautomaatin upeaa kesäpunkpoprallia. Aikanaan Hämeenlinnan Voxit-studiolla taltioitu, Levy-yhtiön julkaisema aarre. The Duplo!n julkaisu on uudempaa perua, viime viikolta. Se on yhtä kaikki klassikko. Seiskatuumaisen toisella puolella on tulkinta Karkkiautomaatin biisistä Ei oo ei oo toivookaa, toisella puolella versio Ne Luumäkien julistuksellisesta rallista Niin kuin ennenkin. Kyseessä on 250 kappaleen rajoitettu painos. Tulevaisuuden keräilykohde. Object of desire!

Miten osallistun kilpailuun?

Niin kuin ennenkin, baby. Tai ei ihan. Mutta melkein.

1. Jos et jo ole Stopshakehoneygon Facebook-tykkääjä, aloita oleminen!
2. Kerro Stopshakehoneygon Facebook-sivulla, mikä on mielestäsi a) tämän vuoden paras ulkomainen kappale, b) tämän vuoden paras kotimainen kappale.
3. Älä ota mitään hipsteröinti-stressiä edellisestä tehtävästä.
4. Kerro kuitenkin ne suosikkibiisisi.
5. Odota kihelmöivän jännittävää arvontaa (ensi viikon maanantaina 18. heinäkuuta). Arvonnassa ovat mukana kaikki edelliset ehdot täyttävät henkilöt.



That's it!

Tällä kertaa luvassa on myös hämmentäviä lohdutuspalkintoja, joiden laadusta ja määrästä Antti ei mene mihinkään takuuseen.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

The Vaccines - Norgaard (new video)



Taitavat muuten nämä The Vaccinesin kaverit olla aika himokkaita äijiä, jopa tiettyyn epäilyttävyyteen saakka. Jopa niin, että kun luin toukokuussa kirjoittamani postauksen bändin edellisestä videosta All in White, huomasin käyttäneeni silloinkin melkein samaa avauslausetta. Niin että you do the math.

Nuorta tyttöä pokataan. Helmat heiluvat, pikkarit vilahtavat. Metaforista kaatoa yritetään. Tennistä pelataan, polkupyörää ajetaan, retrorullaluistimilla liu'utaan. Yritys on miehillä kova.

Ja sitten vielä kun tyttö don't wanna go steady, she's only seventeen, so she's probably not ready ja A.M.A.N.D.A. Norgaard ja semisti supermalli ja I saw you on a cover at Cross Bay Boulevard ja muutenkin sanoituksen mukaan Ooh! Ooh! Ooh! Ooh! ja The Vaccinesin tyypit näyttävät 70-luvulla syntyneiltä, niin voi pojat ja hyvät ja hyssykät sentään.

Mutta biisi on kyllä yksinkertaisen popahtavassa Ramones-runttauksessaan tykkiässä.

Summer Indie Radio Yeah! (playlist)


Helooooouuuu pojat ja tytöt! Tein pitkästä aikaa soittolistan. Enkä minkä tahansa soittolistan, vaan Summer Indie Radio Yeah! -soittolistan. Jopa tietyllä logiikalla, minä kun pidän tietyistä logiikoista.

Osa biiseistä on ajankohtaisia tanssittajia, osa joko ajankohtaisia tai sitten vähän vanhempia bänditikutuksia ja osa indie-standardeja tai lähes sellaisia. Ja osa ihan vain henk koht suosikkeja 4 ever and ever. Soundillisena punaisena lankana kevyt kesäinen touch and feel. Hyviä biisejä, ei tuntemattomia.

Niin että tota noin..... Hula hula hula, dance dance dance, hot hot hot, beach beach beach, drink drink drink, party party partyyyyyy!

edit. Tein myös vähän chillaawamman soittolistan Summer Waves Radio Yeah!, joka on sekin sekä tykki että ässä.



edit. Ja tässä Spotify-versiot soittiksista. Kiitos Pekka!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

The Kills - Future Starts Slow (video)



Hei mitä ihmettä. Tämä biisi oli jäänyt postaamatta noin pari viikkoa sitten. Joten korjataan tilanne nyt, kun kaikki festaroitsijat ovat bailaamassa kuin eläimet jollain festarilla, todennäköisesti Ruisrockissa, tai bailaamassa kuin eläimet jonkun luona, ehkä Markun, tai valmistautumassa illanviettoon jossain puistossa, ehkä Koskipuistossa.

Itse aion painella olohuoneeseen ja aloittaa jonkinasteisen tietokonehiljaisuuden, joka kestää ehkä huomiseen. Tai ainakin myöhäisempään iltaan. Tämä sen takia, että aion viettää vaimon kanssa niin sanottua laatuaikaa, ja siksi, että Macbookistamme hajosi juuri virtalähde/johto, emmekä halua kuluttaa jäljellä olevaa akkua loppuun turhan takia.

So. The Kills. Future Starts Slow.

Erinomaista lauantai-iltaa!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

The Strokes - Taken For A Fool (new video)



Mistähän kummasta johtuu, että The Strokesin uuden levyn biisit kuulostavat paremmilta yksittäisinä vetoina tai osana soittolistaa kuin albumilla toistensa kanssa? Ennen Anglesin ilmestymistä intoilin ihan kybällä bändin paluusta, mutta levy oli kokonaisuutena pettymys. Jopa sen sorttinen, etten ole ensimmäisen viikon jälkeen kuunnellut sitä kertaakaan alusta loppuun. Olen lähinnä keskittynyt muutamaan suosikkibiisiini.

Taken for a Fool on Anglesin virallinen toinen single ja yksi albumin parhaista biiseistä. Siihen tehty video julkaistiin juuri. Kappaleen kirjoitusvastuussa ovat tekstin tehneen Julian Casablancasin lisäksi Nick Valensi ja Fab Morretti, mikä antaa pientä toivoa siitä, että The Strokes onnistuu tekemään laadukasta jälkeä myös ryhmänä. (Vaikka olenkin yhä sitä mieltä, että Casblancasin pitäisi vastata yksin bändin biiseistä.)

Nyt comeback-jännitteen purkauduttua odotukset bändin viidettä studioalbumia kohtaan ovat korkeintaan tavanomaiset. Toivoa tietysti aina saa.

Big Troubles - Misery



Voi veljet, veljien pojat, veljien siskot, lapset, vanhemmat, serkut ja sukulaiset! Jopa on vetävä ralli Big Troublesilta. Jussi kirjoitti biisistä eilen omaan Ääniä-blogiinsa ja oli vähän niin kuin pakko viedä ilosanomaa eteenpäin.

Melodia kuin Teenage Fanclubilla parhaimmillaan, kertsi kuin nuorisoelokuvasta, soundi kaikessa ysäriromantiikassaan ajankohtainen. Sanat kuin tehdyt kesään.

Tämän tahdissa tanssahtelee Antti kohti viikonlopun viettoa. Kohti viikonloppua tanssahtelee Antti. Kotiinsa menee Antti tanssahdellen. Siellä tanssahtelee viikonloppuna Antti.

Big Troubles - Misery by stopshakehoneygo

torstai 7. heinäkuuta 2011

Arctic Monkeys - The Hellcat Spangled Shalalala (new video)



Arctic Moneksy julkaisi muutama hetki sitten uuden videon loistavalta Suck It and See -albumiltaan. Videon taustabiisiksi on valittu The Hellcat Spangled Shalalala, mutta periaatteessa sen kanssa sopisi melkein mikä albumin biisi tahansa.

Mielestäni on jopa vähän kummallista, että The Hellcat Spangles Shalala on valittu albumin viralliseksi toiseksi singleksi, sillä levy on tulvillaan parempia kappaleita. Vai onko? Kirjoitin tuon lauseen, mutta en ole varma, pitääkö se paikkansa. Ainakin Love Is A Laserquest ja albumin nimikkokappale Suck It and See kepittävät sen mennen tullen. Ja jos näistä ensimmäinen olisikin liian balladi toiseksi singleksi, jälkimmäinen ei sitä ole.

Ehkä tilanne on sama kuin yleensäkin musadiggareiden ja valtavirtadiggareiden välillä. Ne kappaleet, jotka omaan korvaani parhaiten tarttuvat, sisältävät joitain elementtejä, jotka tekevät niistä jotenkin poikkeuksellisia. Eikä suuri yleisö yleensä halua poikkeuksellista, vaan tuoreella tavalla turvallista. Ja heillä on siihen tietysti täysi oikeus.

edit. Nyt seuraavana aamuna luin uudelleen tuon edellisen kappaleen ja tajusin, ettei se päde ollenkaan Arctic Monkeysin uusimpaan albumiin. Suck It and Seellä nyt vain sattuu olemaan joitain biisejä, joista pidän enemmän kuin toisista. Palataan asiaan vaikka Panda Bearin tai Gang Gang Dancen kanssa.

Virallisesti single ilmestyy joskus elokuussa, but u know. Onko sillä niin väliä, kun albumi ja kaikki sen biisit ovat jo ulkona. Video on kuitenkin ihan style.

Ganglians - Sleep


Aurinko paistaa, linnut laulavat, helteet saapuvat, ihmisten hyväsydämisyyden taso on korkea, osalla on loma osalla ei, jotkut tytöt ovat tosi tyytyväisiä voidessaan jälleen muutaman päivän tauon jälkeen käyttää niitä kivoja pieniä kesälomavaatteita, joista Sepi Kumpulainen muutama vuosi sitten lauloi. Asiat ovat kuta kuinkin kohdallaan.

Gangliansiltakin tuli uusi biisi. Sleep on toinen maistiainen myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta albumilta Still Sleep. Aika chilliä partasuisten uroiden psykedeliointia.

Ganglians - Sleep by stopshakehoneygo

Biisin voi downloadata tämän widgetin avulla. Email heille, vastineeksi linkki biisiin ja pääseminen/joutuminen maililistalle.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pepper Rabbit - Rose Mary Stretch



Ehdin jo melkein unohtaa Pepper Rabbittin. Bändin biisi Older Brother kuului viime vuoden suosikkeihini, ja alkuvuodesta yhtye julkaisi videon biisiin Harvest Moon, joka oli noin niin kuin periaatteessa mielestäni hyvä, mutta ei edes puolessa välissä klassikkoa. Viime vuonna ilmestynyt albumi Beauregard oli sekin mielestäni oivallinen, mutta pitkäaikaiseen kuunteluun siitä ei ole ainakaan meidän taloudessamme ollut, Older Brotheria lukuun ottamatta.

Edellinen toimikoon johdatuksena sille, että nyt taas lähtee aika hyvin. Bongasin Rose Mary Strechin Hype Machinen kesäkuun radio-ohjelmasta ja ihastuin heti. Kaikki on kohdallaan, kolmijakoista rytmiikkaa, 60-lukulaista soundimaailmaa ja komeasti kajahtavaa kertsiä myöten.

Yhtyeen seuraava albumi Red Velvet Snow Ball julkaistaan 9. elokuuta.

Rose Mary Stretch by Pepper Rabbit

Southern Shores - Atlantic (ep stream)



Southern Shores on tehnyt yhden kesän kesäisimmistä julkaisuista. Kuuden biisin mittainen Atlantic ep tarjoilee pastellinvärisiä äänitekstuureja ja kevyitä rytmejä, joiden tahdissa olisi kiva siemailla jotain noloa juomaa ja ajatella bailaavansa uima-altaan äärellä.

Bändin levy-yhtiö Cascine on muuten sama kuin Shine 2009:llä. Linjakasta puuhaa.

Southern Shores - Atlantic by CASCINE

tiistai 5. heinäkuuta 2011

All Will Be Quiet - Writing History



Hyvinpä miellyttävästi yllättyi Antti tänään, kun häneen otti yhteyttä pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan All Will Be Quiet -yhtyeen Kane Heinonen.

Valtaosa bändien yhteydenotoista kuuluu kategorioihin a) ihan ok, b) laulu-kuntoon-niin-hyvä-tulee, c) biisit-kuntoon-niin-hyvä-tulee, d) soundit-kuntoon-niin-hyvä-tulee, e) kiva-bändiharrastus-teillä. Iso osa kuuluu myös omaan kategoriaani f) täähän-on-hyvä-minäpä-kirjoitan-tästä-kun-ehdin-toivottavasti-nyt-ei-käy-niin-että-unohdan. Nyt oli pakko postata heti, ettei unohdu.

All Will Be Quiet esittää rauhallisesti viipyilevää indierockia hienoilla melodioilla ja melankolisilla sanoituksilla. Tunnelmat ovat isoja ja soundi suuri. Biisejä ei ole yritetty typistää pophitin mittaisiksi. Yhtye kuulostaa jopa poikkeuksellisen valmiilta, niin soiton, sovitusten kuin laulunkin osalta.

Orkesteri työstää parhaillaan debyyttilevyään ja etsii sille julkaisijaa. Toukokuussa bändi laittoi jakoon The First Day -ep:n, joka sisältää kaksi biisiä tulevalta albumilta. Biisit ovat ladattavissa ilmaiseksi Bandcampista. Samalta sivulta voi kuunnella myös viime vuonna julkaistun, yhtyeen nimeä kantavan ep:n All Will Be Quiet.

Writing History by All Will Be Quiet

Writing Historysta on tehty myös video, jonka voi katsoa Vimeossa. All Will Be Quietin materiaalia on myös Soundcloudissa ja MySpacessa

The Horrors - Skying (full album stream)



Kai tässä voisi jonkun sanankin kirjoittaa, mutta taidan säästää ne siihen, kun olen kuunneellut The Horrorsin uuden albumin. Ensimmäiset sooniset värähtelyt ovat kuitenkin positiivisia. Skying ilmestyy ensi viikolla.
.
........
...taustakuuntelua töissä....hmmm...joooh...
....
..ei oikein tunnu mikään biisi tarttuvan...
..
.
....
..
...taustakuuntelua kotona siivotessa....jaaah tuota...
.........niin... jotenkin ei nyt kosketa...
.
..
..
..
.
.
.
......mitähän tästä nyt sanoisi.

The Horrorsin uusin levy saattaa kuulua niihin albumeihin, jotka avautuvat minulle hitaasti, mutta se saattaa myös olla levy, joka jää täysin yhdentekeväksi. Jos minun pitäisi vaikkapa työn puolesta arvioida Skying johonkin mediaan, syventyisin siihen muutaman kuuntelun ajaksi, antaisin tajunnalleni pari päivää aikaa marinoida albumin sisältö helpommin lähestyttävään muotoon ja sitten vielä kuuntelisin sen pari kertaa. Tämän jälkeen voisin kertoa valistuneen mielipiteeni siitä.

Mutta nyt vaikuttaa vähän siltä, etten jaksa vaivautua. Maailma on kuitenkin täynnä niin paljon loistavaa musiikkia, että what's the point. Levy ei ole heikko, ja itse asiassa Simple Mindsilta kuulostaminen on mielestäni jopa tuore ratkaisu, mutta todella vahvat biisit näyttävät puuttuvan Skyingilta kokonaan. Still Life kuulostaa yhä hyvältä, samoin Wild Eyed ja albumin päättävä Oceans Burning. Hyvältä, muttei kuolemattomalta.

Jotenkin haluaisin pitää tästä levystä paljon enemmän.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...