Gonna fight and tear it up in a hypernation

Punk Lurex Ok:lle kävi aika huonosti 9. joulukuuta vuonna 1994. Joko a) bändi oli tullut myöhässä keikkapaikalle, b) samana iltana soittavien Circlen tai Radiopuhelimien soundcheck oli venynyt tai c) yhtye ei arvannut, että I-klubi olisi täynnä jo ennen iltakymmentä. Punk Lurex Ok joutui tsekkaamaan soundejaan täydelle yleisölle, josta suuri osa taisi luulla, että bändi vain on suhteellisen paska. Muistaakseni joku ihmetteli, miksi yhtye tulee lyhyeksi jääneen keikkansa jälkeen takaisin soittamaan.

Olimme tulleet paikalle heti yhdeksän jälkeen, koska halusimme saada pöydän, koska 2/3 seurueestamme oli alaikäisiä ja koska olimme innoissamme. Tai ainakin minä olin innoissani.

Olin kuluneen vuoden aikana käynyt useita kertoja Tampereen rokkiklubeilla. I-klubille pääsi alaikäisenäkin helposti, ja ainakin pari kertaa olin hivuttanut itseni Yo-talolle ja Tulliklubille. En kuitenkaan missään mielessä pitänyt itseäni kokeneena baarihaina. Jo se, että sai istua pöydässä kaljatuopin kanssa tuntui eksoottiselta.

Punk Lurex Ok:n jälkeen Radiopuhelimet huitoi väkivaltajatsiaan konkaribändin varmalla otteella. Pidin näkemästäni, vaikka en ollutkaan varsinainen fani, eikä minusta koskaan sellaista tullut. Muistan keikasta vain yhden kappaleen, J.A. Mäen antaumuksella karjuman biisin Haluan naida sinun tyttöystävääsi.

Olin paikalla Circlen takia. Joulukuussa 1994 porilaisyhtye oli ehtinyt julkaista neljä seiskatuumaista singleä/ep:tä ja debyyttialbuminsa Meronian. Seiskoista omistin kolme, mutta albumia minulla ei ollut. Toisaalta olin lyhyen rokkiklubiurani aikana ehtinyt nähdä yhtyeen ainakin kaksi kertaa.

Tuohon aikaan Circle oli uskomaton livebändi. Toisin kuin mikään muu näkemäni orkesteri, Circle panosti keikkojensa visuaaliseen puoleen, erityisesti valoihin. I-klubin keikalla yhtye oli suunnannut kirkkaat työmaavalon oloiset lamput suoraan yleisöön. Savukone tuuttasi koko tilan täyteen savua ja bändin jäsenistä näki mitäkuinkin vain siluetit. Tuntui kuin koko I-klubi olisi ollut osa scifi-elokuvan kohtausta, jossa tummat hahmot junnasivat hypnoottisia riffejään yleisön riehuessa musiikin tahtiin totaalisen hurmoksen vallassa. Siltä ainakin 17-vuotiaasta Antista tuntui. Olin ollut loistavilla keikoilla aikaisemminkin, mutta tämä oli yksi niistä harvoista tapahtumista, joissa ajan ja paikan taju katosi täysin.

Joitakin kuukausia myöhemmin näin Circlen Tullikamarin Klubilla. Paikka ei ollut edes puolillaan, ja yhtye lopetti keikan kesken, kun joku nousi yleisöstä lavalle ja löi Jussi Lehtisaloa nyrkillä naamaan.

Circle - Silver by stopshakehoneygo

(edit. Mainittakoon, että ystävälläni Joosella oli valtava vaikutus siihen, että innostuin esimerkiksi CMX:stä, Circlestä, Deep Turtlesta ja I-klubilla käymisestä. Ilman hänen suosittelujaan musiikillinen historiani olisi hyvin erilainen.)

It's...Vinyl Wednesday or Friday, baby!

Aloitin viikko sitten rinta viisi englannintuumaa röyhällä keskiviikkoisen vinyylisarjan, jonka ideana oli paitsi esitellä ehkä jopa harvinaisia musiikkipaloja, myös elvyttää omaa vinyylilevyjen kuunteluharrastustani. Homma meni puihin jo toisena keskiviikkona, eli toissapäivänä.

Toisaalta voidaan sanoa, että minulla oli hyvä syy. Sain lapsen, kohdallani vieläpä ensimmäisen. Olen onnellinen, kaikki voivat hyvin, lähden kohta sairaalaan mielitiettyjäni katsomaan.

Kun olin itse lapsi, meillä oli siskoni kanssa muutama kappale, joista pidimme hurjasti. Luulen, että kyseiset kappaleet ovat olleet suurina vaikuttimina esimusiikillisdiggarilliseen kehitykseeni. Laulut olivat isämme laajahkosta levykokoelmasta bongattuja. Yksi oli Abban Chiquitita, yksi Maija Poppasesta tuttu Supercalifragilisticexpialidocious, ja yksi Walter Carlosin syntetisaattoriversio What's New Pussycatista.

Jälkimmäinen on ns. ufo tapaus. Walter Carlos oli yksi 60-luvun lopun ja 70-luvun alun syntikkapioneereista. Hän julkaisi vuonna -68 menestykseksi nousseen albumin Switched On Bach ja teki musiikkia Kubrickin Kellopeliappelsiiniin. Isälläni oli neljä Carlosin albumia - Switched On Bach I ja II, Kellopeliappelsiinin soundtrack ja oma suosikkini By Request, joka sisältää What's New Pussycatin. Kyseisen kappaleen soundimaailma tuntui alle kouluikäisestä Antista vähintäänkin kiehtovalta.

Walter Carlos vaihtoi sittemmin sukupuoltaan ja muutti nimensä Wendyksi.

Pussycat by stopshakehoneygo