Jehna. Coldplay sai lopulta tehtyä hyvän biisin

Ihan aidosti tilanne on se, etten ole jaksanut vielä kuunnella Coldplayn uutta levyä kokonaan alusta loppuun. Ne pari ensimmäistä julkaistua kappaletta olivat niin tylsiä ja tasapaksuja humpurointeja, että mielenkiintoni syksyn odotetuinta levyä kohtaan oli todella pieni. Siis niin pieni, että viime viikonloppuna kuuntelin Lulua enkä Mylo Xylotoa. Edes Pitchfork ei saanut mieltäni muuttumaan.

Tänään sitten joku tai jotkut linkkasivat Paradisen Facebookiin ihqu-tyylisten huokailujen saattelemana ja päätin antaa kappaleelle mahdollisuuden. Ja hyvä niin. Kappale on kyllästetty sata-nolla-luokan tuotannolla, Chris Martinin elämää suuremmilla sanoilla, upeilla taustakuoroilla, komeasti kajahtavalla kertosäkeellä ja kivasti jylkyttävällä kompilla, joita vastaan on turha taistella.

Coldplay-diggailuni ei olekaan päättynyt.

Coldplay - Christmas Lights

Lapsena minulla oli selkeä systeemi joululahjojen avaamiseen. Ensin järjestin lahjat kahteen pinoon, koviin ja pehmeisiin paketteihin. Sitten avasin kovat paketit. Aloitin pienistä ja keskisuurista lahjoista ja jätin suurimman kovan paketin viimeiseksi. Tämän jälkeen ihailin saamiani tavaroita ja söin konvehteja. Vähän ennen kuin aloin leikkiä suurimmasta kovasta paketista löytyneellä joulun ykköslahjalla avasin tylsät pehmeät paketit.

Minulla ei ole kuin hyviä muistoja lapsuuteni jouluista.



Coldplay on tehnyt jopa ärsyttävän hyvän joululaulun. Chris Martin on valinnut perinteisen surumielisen joululaulumallin ja kirjoittanut koskettavan, ehkä jopa REMiltä ja Paul McCartneyn Mull of Kintyreltä kuulostavan tunnelmapalan.