We could have been the Wombles

Satutko tuntemaan ihmisiä, jotka soittavat bändissä?

Oletko koskaan kuullut joko suoraan sanottuna tai rivien välistä luettuna, että kyseisistä bändeistä tulisi jotain tai olisi voinut tulla jotain, jos ne saisivat biisinsä radioon tai hyvän tuottajan tai niitä mainostettaisiin tai niillä kävisi tuuri tai heidän genrensä olisi muodissa tai ihmiset kuuntelisivat hyvää musiikkia eivätkä Idols-tähdenlentoja tai jotain sen kaltaista?

Tunnetko ihmisiä, joiden mielestä ihmiset ovat ihan tyhmiä, kun he eivät ymmärrä?

Kannattaa kokeilla seuraavaa. Pyydä bändiä ottamaan monomagnetofoni treenikämpälle, äänittämään keikkasetillisen verran biisejä, julkaisemaan tuotos noin sadan kappaleen omakustanteena, lähettämään muutaman äänitteen levy-yhtiöihin ja musiikkitoimittajille, laittamaan pari pikkuilmoitusta musiikkilehtiin ja tekemään keikkoja.

Sano heille, että jos he ovat tarpeeksi hyviä, kolmenkymmenen vuoden päästä ehkä Pirkkalassa asuva perheellinen radiotoimittaja kuuntelee syvän liikutuksen vallassa heidän tuotostaan, tanssahtelee hillitysti työhuoneessaan ja kokee mahdollisesti itsekin vielä olevansa nuori.

Lupaan tarjota kahvit.

Ratsia - Yksin (Kloonattu sukupolvi) by stopshakehoneygo

It's...Vinyl Wednesday or Friday, baby!

Aloitin viikko sitten rinta viisi englannintuumaa röyhällä keskiviikkoisen vinyylisarjan, jonka ideana oli paitsi esitellä ehkä jopa harvinaisia musiikkipaloja, myös elvyttää omaa vinyylilevyjen kuunteluharrastustani. Homma meni puihin jo toisena keskiviikkona, eli toissapäivänä.

Toisaalta voidaan sanoa, että minulla oli hyvä syy. Sain lapsen, kohdallani vieläpä ensimmäisen. Olen onnellinen, kaikki voivat hyvin, lähden kohta sairaalaan mielitiettyjäni katsomaan.

Kun olin itse lapsi, meillä oli siskoni kanssa muutama kappale, joista pidimme hurjasti. Luulen, että kyseiset kappaleet ovat olleet suurina vaikuttimina esimusiikillisdiggarilliseen kehitykseeni. Laulut olivat isämme laajahkosta levykokoelmasta bongattuja. Yksi oli Abban Chiquitita, yksi Maija Poppasesta tuttu Supercalifragilisticexpialidocious, ja yksi Walter Carlosin syntetisaattoriversio What's New Pussycatista.

Jälkimmäinen on ns. ufo tapaus. Walter Carlos oli yksi 60-luvun lopun ja 70-luvun alun syntikkapioneereista. Hän julkaisi vuonna -68 menestykseksi nousseen albumin Switched On Bach ja teki musiikkia Kubrickin Kellopeliappelsiiniin. Isälläni oli neljä Carlosin albumia - Switched On Bach I ja II, Kellopeliappelsiinin soundtrack ja oma suosikkini By Request, joka sisältää What's New Pussycatin. Kyseisen kappaleen soundimaailma tuntui alle kouluikäisestä Antista vähintäänkin kiehtovalta.

Walter Carlos vaihtoi sittemmin sukupuoltaan ja muutti nimensä Wendyksi.

Pussycat by stopshakehoneygo

It's......Vinyl Wednesday, baby!

Olin tehnyt suunnitelman. Esittelisin keskiviikkoisin pikku siivuissa sellaisia musiikillisia herkkupaloja, joita ei saa iTunesista, Spotifysta tai Youtubesta. Tai ainakaan Spotifysta. Toiminta ehkä elvyttäisi syntisen vähälle jäänyttä harrastustani vinyylien kanssa.

Perustin oikein oman accountinkin Soundcloudiin ja kaikkea. Ensimmäisenä kappaleena olin suunnitellut uploadaavani Patrik Fitzgeraldin taivaallisen folk-punkklassikon Safetypin Stuck in My Heart, kunnes huomasin sen olevan Youtubessa. Fail. Harmi sinänsä, sillä se oli yksi niistä harvoista kappaleista, jonka olin jo aikanaan siirtänyt omalle koneelleni surkealla usb-levysoittimellani. Enkä voi väittää, ettei syy juuri kyseisen kappaleen esittelyyn ensimmäisenä olisi ollut juuri siinä. Aikanaan, kun siirsin laulun digitaaliseen muotoon, sitä ei löytynyt mistään.



Jeah. Ensipettymyksen jälkeen muistin omistavani Ashin debyyttisinglen Jack Names the Planets. Siinäpä biisi! Ja singlekin on suht harvinainen, koska sitä painettiin aikanaan vain 2000 kappaletta. Lisäksi Ash oli sen verran tyytymätön alkuperäiseen vuoden 1994 versioonsa, että äänitti kappaleen uudelleen debyyttialbumilleen Trailer. Hyvä. Paitsi että sekin biisi on Youtubessa.



Vaikeuksia / vaikeuksia / aina vaan. En luovuttanut. Kokeilin Jalla Jallaa. Ei Spotifyssa, ei Youtubessa, iTunesissakin vain yhtyeen kehnoin julkaisu Graverobbers Handbook...täydellistä! Valitsin soittoon Crumelur-albumin kauniin baari-ihastumiskuvauksen Between us. Levy ON julkaistu myös cd:nä, mutta eipä noita ainakaan Citymarketista saa.

Jalla Jalla oli kotoisin Rovaniemeltä. Yleensä bändin yhteydessä tavattiin mainita, että orkesterin jäsenet harrastivat mäkihyppyä. Yhtye julkaisi kolme singleä, yhden ep:n, yhden mini-lp:n ja kolme studioalbumia.

BetweenUs by stopshakehoneygo