Something small falls out of your mouth

(Määräsin itselleni pienoisen kivireen vedettäväksi maanantaina, kun lupasin käydä läpi listan häiritseviä, ahdistavia tai muuten mieltä järkyttäviä kappaleita vielä ennen pyhäinmiestenpäivää. Kirjoitan öisin ja valvon, jotta muut perheeni edustajat voivat nukkua. Unelmoin Halloween-juhlista, jotka järjestetään hädin tuskin valaistussa teollisuushallissa. Baaritiski, tuolit, pöydät, lattia ja seinät on verhoiltu mustilla jätesäkeillä. Soittolistani kappaleet soivat ämyreistä niin lujaa, ettei vieruskaverin kanssa voi keskustella mistään. Ovet on lukittu, jotta kukaan ei pääse ulos. Tasan kello 0.00 halli alkaa täyttyä vedellä.)

#8 György Ligeti: Musica Ricercata (II)
Unkarilaisella György Ligetillä oli 50-luvun alussa suunnitelma. Hän tekisi sarjan sävellyksiä, joissa käytettävien nuottien määrä lisääntyisi kappale kappaleelta. Ykkösosassa käytettäisiin alkuun yhtä nuottia ja tuotaisiin lopussa toinen nuotti teokseen. Kakkososassa lähdettäisiin liikkeelle kahdella nuotilla ja tuotaisiin kolmas mukaan jne. Yksitoista osaa käsittävän sarjan viimeisessä sävellyksessä käytössä olisi kromaattisen asteikon kaikki kaksitoista säveltä. Spedeilisin todella mielelläni omassa erinomaisuudessani, jos voisin väittää tutustuneeni Musica Ricercataan jotain toista reittiä kuin Stanley Kubrickin Eyes White Shutin kautta. Mutta sieltä tämä on bongattu. Esimerkiksi heavymetallistit ovat sittemmin käyttäneet samaa kahden nuotin vaihtelua hyvinkin menestyksekkäästi.



#7 The Cure: Pornography
On muuten viehättävää, että on olemassa ihmisiä, jotka tietävät Curelta vain muutaman kepeän poppibiisin ja muodostavat mielipiteensä yhtyeestä niiden perusteella. Pornography on epätoivoisen upea levy ja sen nimikkokappale epätoivoisen upea esitys.



#6 Karlheinz Stockhausen: Gesang der Junglinge
Voi pojat, miten Stockhausenilla olikaan homma hallussa 50-luvun puolessa välissä. Hän yhdisti ensimmäistä kertaa samassa teoksessa elektronisen musiikin ja ihmisäänen. Hän käytti viittä kanavaa aikana, jolloin harva oli päässyt kuuntelemaan edes stereo-ääntä. Hän valitsi poikasopraanon laulamaan Raamattua. I guess he was fun at parties. Gesang der Junglingen sanat on napattu Danielin kirjasta, jossa Sadrak, Meesak ja Abednego heitetään tuliseen pätsiin. He pelastuvat ihmeen ja rukouksen ja enkelin avulla.



Huomenna listalla on kappaleita, joissa on sävel, sanat ja jopa kertosäe.

And then you smiled for a second

Säännöt ovat hyviä. Niiden avulla tietää miten toimia, elää, yrittää, epäonnistua ja sopeutua. Nuorempana hyväksi havaittu sääntö oli esimerkiksi se, että epäonnistumiselle pitää taputtaa. Varsinkin, jos jotain putoaa vahingossa lattialle. En tiedä nykytilannetta, mutta back in the day indie-henkisten ihmisten oli tapana olla pudottavana osapuolena, ei taputtavana.

Aikanaan 90-luvun lopussa vietimme todella paljon aikaa Tampereen Yo-talolla. Paikka ei ollut tuolloin vielä n i i n täynnä poseeraajia kuin nykyään, mutta...tuota...noin...sanotaan nyt, että jos oli sattunut ostamaan paidan, housut tai tossut Lontoosta, niihin pukeuduttiin.

Eräänä kohtalokkaana iltana olin laittanut ylleni kauluspaidan, jonka materiaali näytti ohuelta farkkukankaalta, muttei ollut farkkukangasta. Se oli ehkä ostettu Seppälästä tai Vaatehuoneelta tai Sokokselta. On olemassa mahdollisuus, että äitini oli ostanut sen minulle.

Olin kävelemässä peräbaarista tanssilattialle päin, kun ohitin kaksi kivasti pukeutunutta tyttöä. Mainittakoon, että 90-luvun lopulla nuorten naisten oli muodikasta pukeutua 60-luvun tyylillisten ihanteiden mukaan. (Jälkeenpäin olen tajunnut, että ensimmäinen Austin Powers -elokuva saapui elokuvateattereihin vuonna -97. Yhteensattumaa?) Kyseiset tytöt olivat tehneet parhaansa näyttääkseen Twiggyltä.

Ohittaessani tytöt toinen heistä katsoi minua ja lausui kovaan ääneen sanat, jotka satun yhä muistamaan.

- Kato. Kivat teinikuteet.

Juoksin itkien koko matkan kotiin kuuntelemaan Curea.

Kovia aikoja ystävä hyvä