Miksi Animal Collectiven Applesauce meni pilalle

Jos luet tämän postauksen, moni asia muuttuu.

Nyt kävi niin, että kuuntelin Animal Collectiven Centipede Hz-albumin huippukappaleen Applesauce YouTubesta, se kun julkaistaan singlenä ja kaikkea. Ja niin kuin joskus refleksinomaiseksi tapana on, luin kommenttikentän eniten peukkuja saaneen kommentin. Ja se vähän niin kuin pilasi kappaleen.

Koska elän internetissä, ajattelin jakaa eteenpäin tätä tunnetta. Nimimerkki junka22 kirjoittaa: I hate the fact that I can't unhear "I feel like a little Heineken troll".

Kiitos. Ole hyvä.

Animal Collective - Centipede Hz

Animal Collectiven uusi albumi on turvallinen mutta laadukas askel taaksepäin.

Animal Collective antoi viime yönä kuunteluun uuden, massiivisesti odotetun albuminsa Centipede Hz. Tätä kirjoittaessa sen voi vielä kuunnella Centipede Radio -sivulla vänkien visuaalisten tarjontojen maustamana, ja toki tästä eteenpäin mistä tahansa netin sopukasta haluaa.

Centipede Hz on Animal Collectiven kymmenes albumi ja sellaisena tietynlainen paluu johonkin entiseen, mieluummin vuoteen 2005 kuin 2009. Yhtyeen neljästä jäsenestä Deakin on palannut takaisin kokoonpanoon (hän ei osallistunut Merriweather Post Pavilionin tekoon), Panda Bear soittaa nyt oikeita rumpuja ja Geologist oikeita kiippareita. Nyt puhutaan enemmän bändilevystä kuin netin välityksellä ideoista kasatusta ylinykyaikaisesta tuotoksesta.

Käytännössä Avey Tare, Panda Bear, Deakin ja Geologist ovat olleet samassa fyysisessä tilassa vaihtamassa ideoita ja luomassa musiikkia. Ajatuksena on ollut luoda albumi, joka kuulostaa yhdistelmältä avaruuteen kadonneita, menneiden aikojen radiosignaaleja ja toisten elämänmuotojen radiolähetyksiä, yhdistettynä bändin kirjoittamiin kappaleisiin, hälyääniin ja päällekkäin soiviin taajuuksiin. Niinku.

Tuloksena on yhtyeeltä itseltään kuulostavaa uuspsykedeliaa, joka levottomista päällekkäisäänityksistään huolimatta nojaa huomattavasti enemmän melodioihin ja perinteiseen laulunkirjoittamiseen kuin äänitekstuureilla leikkimiseen tai rytmillisiin kokeiluihin. Toki Centipede Hz putoaa silti helposti experimental rock -määritelmän alle, mutta ainakin yhtyeen faneille se aukennee helposti ja vaivattomasti.

Levyn ensimmäinen single Today's Supernatural antaa hyvän kuvan albumin kokonaissoinnista. Jos kappaleen tunnelman on kokenut omakseen, koko levy on helppo sulattaa - muussa tapauksessa  Centipede Hz:n paikoin hysteerinen äänimaailma saattaa aiheuttaa häiritsevää ja epämukavaa rauhattomuuden tunnetta.

Kuuntele Centipede Hz tästä.

Animal Collective - Today's Supernatural (Video)

Jos on pellet tarkoitettu hauskuuttamaan eikä pelottamaan, niin silti aika harva pelle pyrkii hauskuuttamaan. Ajattele, jos tämä tyyppi olisi sinun isäsi.

Animal Collectiven uusi albumi on tietysti kaikesta huolimatta oleva yksi isoimmista jutuista tänä vuonna, vaikka yhtyeen ympärillä leijunut jumalallinen värikehä onkin haihtunut murto-osaan siitä, mitä se oli loppuvuodesta 2009 Merriweather Post Pavilionin totaalisen onnistumisen jälkeen.

Today's Supernatural on hyvä muistutus siitä, ettei Animal Collective ole yhtä kuin Panda Bear, vaan bändissä on huomattava määrä muutakin luovuutta, ja tietysti hyvä esimerkki sen suhteen, kuinka kova laulaumies Avey Tare on. Kappale ei ole herättänyt samanlaisia innostuksen voihkaisuja kuin vaikkapa My Girls aikanaan, mutta on tämä silti kova.

Ja videossa on pelottava Avey-pelle, aavikkokiituri, irrallaan olevia, hakkaavia käsiä, tsygedeelistä vilkuntaa ja välkyntää - ja biisissä se hurmaava LELELELELELELELELELELELELELET GO!, josta on vaikea päästä irti sen kerran kuultuaan.

Centipede Hz ilmestyy 3. syyskuuta. Domino julkaisee.

I'll bet the monster was happy when they made him a maze

Olenko koskaan kertonut, että kyllästyn nopeasti asioihin? Innostun ja kyllästyn. Tai innostun jostain toisesta asiasta ja unohdan sen vanhan innostuksen kohteen.

Pari viikkoa sitten en kyllästynyt kirjoittamiseen. Innostuin vain jostain muusta. Ja olen sitten omistautunut sille.

Tänään aamulla innostuin Pelle Hermannin tunnusmusiikista. Kuuntelin kyseistä kappaletta noin viisikymmentä kertaa peräkkäin. Se on helppoa, koska kappale on suht lyhyt, alle puoli minuuttia. Tanssahtelin istualtani ja lauloin mukana.

Fiilis ei ole tässä seuraavan puolentoista tunnin aikana päässyt laskemaan. Pelle Hermannista tuli mieleen Animal Collective. Se on hyvä bändi siitäkin huolimatta, että kriitikot pitävät siitä. Jopa suomalaiset kriitikot.

Merriweather Post Pavilion on kai se kokoonpanon paras levy. Mutta Peacebone on ultimaattisesti paras kappale.