Lauri linkkasi aikaisemmin tänään Glasvegasin uuden albumin streamista. Homma toimii niin, että levyltä voi kuunnella kolme ensimmäistä kappaletta suorilta, ja jos haluaa soittaa koko levyn, on kerrottava asiasta Facebookissa. Tästä pääsee Glasvegasin nettisivuille ja sieltä playerin alalaidasta Facebookkaamaan.
Kuuntelen levyä vasta ensimmäistä kertaa, joten lopullista arvioita siitä en voi vielä antaa. Mutta Glasvegasilta se kuulostaa, hyvässä ja pahassa. Pettymys Euphoric Heartbreak ei missään tapauksessa ole, mutta toisaalta en ole kasannut sille samanlaisia odotuksia kuin jotkut muut ovat näyttäneet tehneen.
Päivitystä saattaa olla luvassa muutaman kuuntelukerran jälkeen.
Hei, miks kukaan muu ei tunnu pitävän uusista Glasvegasin biiseistä? Onko tämä nyt sitten muka niin passée, ettei kelpaa? Ihme puuhaa. Eihän Euphoria, Take My Hand nyt mikään Daddy's Gone ole, mutta kelpo veto kumminkin. Olisivatko äänet kelloissa toiset, jos tämä olisi tuntemattoman bändin debyyttisinkku?
Bändin kakkoslevy EUPHORIC /// HEARTBREAK \\\ julkaistaan 4. huhtikuuta. Ehkä omat odotukseni sen suhteen eivät ole koskaan olleetkaan niiiin korkealla. En ainakaan tällä erää ole pettymässä. En haikaile taivaita. Tyydyn siihen, mitä on. Tyydyn muutamaan hyvään biisiin & neljään tai kolmeen tähteen.
Olen musiikillisen hyvinvointiyhteiskunnan mallikansalainen.
Vielä 90-luvun alussa puhuttiin vaikeista kolmansista albumeista. Niistä oli puhuttu jo 80-luvulla, ja vaikka en ollutkaan asiaa tietoisena minänä todistamassa, luultavasti 70- ja 60-luvuillakin.
Vaikealla kolmannella albumilla tarkoitettiin sitä levyä, jolla bändin piti uudistua. Debyyttialbumit olivat yleensä kokoomia yhtyeen 1-5 vuoden aikana valmiiksi saaneista biiseistä. Jos debyytistä tuli hitti, samalla kaavalla pystyi jatkamaan vielä toisenkin levyllisen, mutta kolmannelta vaadittiin jo jotain muuta. Siihen eivät monet pystyneet, varsinkin kun useassa tapauksessa bändin parhaat kappaleet oli alun perinkin tehty jo vuosia aiemmin, ja kakkoslevylle oli kaivettu se jämämateriaali, joka ei ensimmäiselle albumille kelvannut.
Viimeistään vuosituhannen vaihteessa termi vaikea kolmas albumi oli vaihtunut vaikeaksi toiseksi albumiksi, koska ajan hektisyys oli alkanut vaatia nopeampaa uudistumista. Jos toinen levy tarjosi vain lisää sitä samaa, yleisö tunsi tulleensa petetyksi ja riensi jonkin toisen orkesterin kelkkaan. Tämän takia osa bändeistä yritti uudistua väkisin vähän turhankin nopeasti. Yhtyeiden kakkosalbumit saattoivat olla rokkaavampia, elektronisempia, kokeellisempia, pelkistetympiä, orkestroidumpia tms. sen mukaan mitä poikien, tyttöjen ja levy-yhtiön kanssa oli päätetty.
Nykyään aletaan olla siinä vaiheessa, että voidaan puhua vaikeista ensimmäisistä albumeista. Yhtyeet julkaisevat mp3:sia, videoita ja ep:itä siihen malliin, että kymmenettuhannet ihmiset saattavat tuntea levyttämättömän yhtyeen. Kun yleisö on seurannut buzzbändiä sen ensimmäisestä makuuhuonedemosta lähtien, ensimmäisen albumin kohdalla saatetaan hyvinkin toivoa jo jotain muuta kuin mitä viime vuonna kuultiin.
Glasvegasin odotettu uusi biisi The World Is Yours julkaistiin tänään. Mielestäni bändi on ottanut miellyttävän pikkuaskeleen johonkin suuntaan. Bändi kuulostaa ehdottomasti omalta mahtipontisen kaihoisalta itseltään, mutta ei kuitenkaan täysin samalta kuin ensimmäisellä albumillaan. Ainakin Jonna Löfgrenin asettuminen rumpusetin taakse Caroline McKayn tilalle on lisännyt rumpulointiin käytettävien iskujen määrää.
Mietin ensimmäisten kuuntelujen aikana, onko tämä "hyvä" vai "huono". Alan olla 100% varma, että se on parempi kuin hyvä.
