Hei, miks kukaan muu ei tunnu pitävän uusista Glasvegasin biiseistä? Onko tämä nyt sitten muka niin passée, ettei kelpaa? Ihme puuhaa. Eihän Euphoria, Take My Hand nyt mikään Daddy's Gone ole, mutta kelpo veto kumminkin. Olisivatko äänet kelloissa toiset, jos tämä olisi tuntemattoman bändin debyyttisinkku?
Bändin kakkoslevy EUPHORIC /// HEARTBREAK \\\ julkaistaan 4. huhtikuuta. Ehkä omat odotukseni sen suhteen eivät ole koskaan olleetkaan niiiin korkealla. En ainakaan tällä erää ole pettymässä. En haikaile taivaita. Tyydyn siihen, mitä on. Tyydyn muutamaan hyvään biisiin & neljään tai kolmeen tähteen.
Olen musiikillisen hyvinvointiyhteiskunnan mallikansalainen.
Glasvegas - Euphoria Take My Hand by UniversalMusicPublishing
(fast edit. Pete ehtikin jo kirjoittaa biisistä. Hyvä Pete!)
Olen kanssa ihmetellyt Glasvegas-vastaisuutta, mikä sen ensivedon jälkeen on noussut. Eikö ollut tarpeeksi suhinaa vai mitä hittoo?
VastaaPoistaEn oikeastaan uskalla sanoa näistä biiseistä vielä mitään, kun se debyyttikin oli omalla kohdallani todellinen grower. Tai no kai mä uskallan sanoa, että on noi biisit hyviä, mutta ei todellakaan mitään killereitä.
Mun mielestä tää on World Is Yoursia kovempi, ja pidin siitäkin aika paljon. Siitä oon kyllä samaa mieltä, että levyn kirjoitusasu on epic failure.
VastaaPoistaKiitti linkkauksesta! :-)
VastaaPoistaMäkin mietin aina ihan kaikkia biisejä siltä kannalta, että "Mitä jos tämä olisi jonkun ihan tuntemattoman bändin 1. single", se on ihan hyvä mittari.
Jos The World Is Yours tai Euphoria olisivat tuntemattoman bändin ensimmäisiä singlejä, olisin toki innoissani. Jännän kuuloinen bändi, persoonallinen laulaja ja rutkasti potentiaalia! Sitten parin singlen kuluttua koko juttu kulminoituisi johonkin Geraldineen tai Daddy's Goneen...
Mutta pakko vaan tunnustaa, että Geraldine ja Daddy's Gone ovat tulleet jo, joten siinä valossa World Is Yours ja Euphoria ovat lieviä pettymyksiä.
Mun mielestä Glasvegas antoi 1. albumillaan niin vahvan näytön, että niiltä täytyykin nyt vaatia paljon tän tokan myötä. Debyytti oli ainakin mun kirjoissa jopa hätyyttelemässä esim. Definitely Maybea ja reilusti esim. Leisuren tai Pablo Honeyn yli (joo, vertaan aina ysärinimiin), joten voisi odottaa että tokalla levyllä tämä bändi yltäisi klassikkotasolle.
Saas nähdä miten käy... Kaikkea toivoa ei ole vielä heitetty missään nimessä.