Best Tracks of 2010 (50-41)

(50-41) (40-31) (30-21) (20-11) (10-1)

Voin sanoa, että tämän vuoden top50-listan teko on ollut vähän työlästä. Itse kappaleiden listaaminen vielä oli mukavaa puuhaa, mutta ns. raaka työ, eli biisien upottamnen ja lyhyiden perustelujen kirjoittaminen on vaikuttanut turhan isolta hommalta. Mutta viimeinkin, tästä lähtee, toivottavasti kymmenen biisin päivätahtiin.

#50 Daft Punk vs Phoenix – Fences (Star Guitar - Very Disco Version)
Jos tämä olisi uusi biisi se olisi ehdottomasti vuoden top5:ssä. Taivaallinen yhdistelmä, vaikka Star Guitar onkin vain lisännyt Phoenixin laulua Daft Punkin päälle.




#49 Jeremy Messersmith - Violet!
Jeremy Messersmith oli itselleni täysin tuntematon tyyppi vielä reilu kuukausi sitten. Violet! on perinteinen Beatlesiltä kuulostava popveto, mutta tarttuva.


#48 Klaxons - Echoes
Pidin aikanaan paljonkin Klaxonsin debyyttilevystä, mutta tänä vuonna julkaistu Surfing the Void ei niin paljon innostanut. Echoes antoi odottaa parempaa albumia.

Echoes by Klaxons

#47 Love Is All - Less Than Thrilled
Ruotsalaisen Love Is Allin maaliskuussa ilmestynyt albumi Two Thousand and Ten Injuries sisältää pirteää indiepoppia. Listalla voisi olla myös joku toinen levyn kappaleista.


#46 I Was A Teenage Satan Worshipper – Amsterdamned
Jos maailmassa on jotain, josta pidän, se on metaforinen, leudon kylmä tanssi. Kun Amsterdamnedin synariffi potkaisee sisään, ollaan lähellä pettämissuhdetta. Lopun pianokin on hieno.


#45 Vampire Weekend - White Sky
Maailman sympaattisimmat indiemenestyjät tekevät omaperäistä, mutta helposti lähestyttävää popmusiikkia. Jos olisin Vampire Weekendin levynkannessa nököttävä tyttö, en olisi haastanut bändiä oikeuteen.


#44 The Apples in Stereo – Dance Floor
Apples in Stereo on ollut olemassa 90-luvun alusta lähtien, mutta kuulin yhtyeestä vasta tänä vuonna. Kuuntelin runsaasti Dance Flooria kesällä remontoidessani kotiamme.


#43 Magenta Skycode - The Simple Pleasures
Magenta Skycoden ensimmäisen albumin Luvher of Hater on mielestäni kaikkien aikojen toiseksi paras kotimainen indiebiisi. Vaikka pidänkin Reliefistä, minulle siltä ei ole noussut aivan yhtä isoja suosikkeja.


#42 Munk - Violent Love
Munk on italialais-saksalainen electronicayhtye, joka kuulostaa ns. tyylikkäältä. Mielestäni videon tyttö näyttää yhä suht viehättävältä.


#41 Cloudy Busey - Pound Your Town to Hell
Ice Scream Shout on japanilainen popyhtye. Bob on Ice Scream Shoutin toinen jäsen. Cloudy Busey on hänen projektinsa. Pound Your Town to Hell on Cloudy Buseyn kappale.

Klaxons - Landmarks of Lunacy

On vähän kiire, kun lähdetään kohta perheen kanssa Poriin sukuloimaan, että ripataan nyt Klaxonsin nettisivujen sisältö omaan blogiin. Tai siis...promotaan Klaxonsin nettisivujen sisältöä omassa blogissa.

Bändin levy-yhtiö Polydor kieltäytyi julkaisemasta nu-reivareiden uutta albumia viime vuonna, koska se oli liian "kokeellinen" ja "psykedeelinen". Klaxons oli siis tekemässä MGMT:t ennen MGMT:tä. Yhtye totteli ja teki muutaman hitikkään kappaleen tänä vuonna julkaistulle Surfing the Void -levylle.

Joulun kunniaksi bändi päätti julkaista ilmaiseksi ne biisit, jotka eivät Polydorille kelvanneet.

The Pale Blue Dot by klaxons

Silver Forest by klaxons

Ivy Leaves by klaxons

Wildeflowers by klaxons

Marble Fields by klaxons

Seksiä ja väkivaltaa

Miten ja missä vaiheessa kävi niin, että indiebändit hyppäsivät blood, boobies, sex & violence -wagoniin?

Kun minä olin nuori, musiikkivideon tarkoitus oli mainostaa yhtyettä televisiossa. Ja nimenomaan televisiossa eikä missään muualla. Oli katastrofi, jos videoita näyttävät kanavat tai ohjelmat kieltäytyivät esittämästä bändin tekelettä. Esimerkiksi nuortenohjelma Jyrki kieltäytyi näyttämästä Apulannan Hallaa-videota, ja Music Television vaati sensuroitavaksi Cardigandin My Favourite Gamen. Apulanta julkaisi videonsa VHS:llä ja Cardigans saksi omastaan juonen ja perusidean pois. Minulle jäi vahvasti sellainen olo, ettei kumpikaan orkesteri halunnut kokea samaa kohtaloa toistamiseen. Käytännössä yhdelläkään bändillä ei ollut varaa siihen, että heidän kalliilla tekemänsä mainoselokuva olisi kielletty.

Nyt asiat ovat toisin. Ajatusketju etenee näin:
1) Musiikkivideoita soittavien kanavien on harkittava tarkkaan kappaleitaan, etteivät ne tarjoaisi katsojalle exit pointia, i.e. ettei katsoja vaihtaisi kanavaa.
2) Musiikkikanavien on näytettävä ns. varmoja videoita, jotta ne tarjoaisivat katsojilleen nykymediassa välttämättömän instant gratificationin.
3) On olemassa suuri määrä yhtyeitä, jotka ovat tajunneet, ettei heidän musiikkinsa koskaan tarjoa valtavirtaväestölle instant gratificationia, i.e. etteivät heidän musiikkivideonsa koskaan soi valtavirtakanavilla.
4) Yhtyeet ymmärtävät, että nettiä ei sensuroida ollenkaan, kun taas televisio on maailman sensuroiduin media.
5) Yhtyeet yrittävät tehdä musiikkivideoistaan hauskoja, ideoiltaan tuoreita, väkivaltaisia tai seksikkäitä. He eivät huolehdi enää siitä, huolivatko tv-kanavat videoita vai eivät.
6) Hauskoja ja ideoiltaan tuoreita videoita on vaikea tehdä.
7) Yhtyeet päättävät tehdä väkivaltaisen tai seksikkään videon.
8) Yhtyeet käyvät ostamassa tekoverta tai bookkaamassa naisen/naisia, jotka riisuvat kameran edessä paitansa pois.
9) Yhtyeet toivovat, että heidän videostaan tulisi meemi.
10) Pirkkalalainen perheenisä linkkaa blogiinsa videoita, joissa on verta ja tissejä.
11) Blogia lukevat indiepopparit ovat tyytyväisiä, sillä he pitävät verestä ja tisseistä.

Band of Horses ☆ DILLY from tintin américain on Vimeo.

'030' by The Good The Bad (UNCUT) from 030 on Vimeo.