Minua on viime aikoina vähän siepannut se tapa, jolla Suomen Idolsin tuotantotiimi on pilannut periaatteessa hyvän tv-formaatin. Jotenkin näyttää siltä, että tekijät ovat ymmärtäneet väärin sen peruslähtökohdan, joka on tehnyt Idolsista yhden 2000-luvun menestyneimmistä tosi-tv-sarjoista.
Vuosituhannen alussa sekä Idols että Popstars nousivat supersuosituiksi ympäri maailmaa. Usein ihmiset tuntuvat ajattelevan, että sarjat ovat (tai olivat) identtisiä kaikessa muussa paitsi siinä, että toinen on yksilö- ja toinen ryhmäkisa. Suurin ero Popstarsin ja Idolsin välillä on kuitenkin siinä, miten ne rakentuvat. Popstarsissa luodaan ensin bändi, jolla on imago, biisit ja osin ehkä persoonatkin valmiina. Vain ihmiset puuttuvat. Idolsissa taas etsitään laulajia, joissa on tarpeeksi taitoa ja potentiaalia, jotta heidän imagoaan, biisejään ja persoonaansa voitaisiin lähteä kehittämään. Ero on valtava.
Popstars on jo lähtökohdaltaan epäluonnollinen, koska vain harvoin ihmisiä voi suoraan sovittaa johonkin ennalta kehitettyyn muottiin. Yhden tai kaksi vielä voi, mutta viiden kanssa ollaan ongelmissa. Lopettaneiden Popstars-bändien määrä on mittava. Jos taas yksittäinen laulaja on tarpeeksi taitava ja pidettävä, hänen uraansa voi lähteä kehittämään oikeista lähtökohdista. Idolsin luoma turbolähtö on vielä epäluonnollinen ja suurelta osin keinotekoinen, mutta jos artisti siitä selviää, hänellä voi olla edessään elinikäinen ura musiikkibisneksessä.
Idolsin tekijöiden on ymmärrettävä, että heidän tehtävänsä on auttaa kokematonta laulajaa löytämään itsensä artistina ja yksilöllisenä musiikintekijänä. Suomen Idolsissa näin ei tehdä, vaan kisakokelaat pakotetaan heille vieraisiin tilanteisiin esittämään väärän genren lauluja väärin stailattuina.
Verrataan Amerikkaan. Kun American Idolissa jakson teemaksi otetaan esimerkiksi Beatles, kilpailijoille jää tuhannesti liikkumavaraa. Rokkari voi esittää Revolutionin, soul-laulaja Got to Get You in to My Lifen, poppari She Loves Youn ja niin edelleen. Luova laulaja voi muokata Long and Winding Roadista joko pompöösin viihdeversion tai minimalistisen hissuttelun. Ajatelkaa Adam Lambertia, Blake Lewisia, Jason Castroa tai vaikkapa Brooke Whitea.
Suomessa järjestetään friikkisirkuksiksi kääntyviä teemailtoja, joissa kilpailijoiden pitää toistaa eri aikakausien ja lajityyppien ilmeisimpiä stereotypioita. Rokki-illassa tytöille laitetaan isot tukat ja paljon meikkiä, bändin kitaristi vetää särön päälle ja sitten yykaakoonee. Iskelmä-illassa 23-vuotias tyttö esittää yksi-yhteen-sovituksella kappaleen, jonka alkuperäisessä versiossa 60-vuotias nainen diggailee 70-vuotiasta laulajaa. Bändin pojat virnuilevat kameralle, että tässä sitä nyt vedetään humoristista iskelmämusiikkia, heheee. Musiikillinen liikkumatila otetaan laulajilta kokonaan pois, ja jäljelle jää vain kummallinen yhdistelmä naamiaisia ja karaokea. Pois äänestetään se, joka näissä arpajaisissa sattuu valitsemaan niin huonosti itselleen sopivan kappaleen, ettei oikein kukaan voi sulattaa sitä. Äänestyksen jälkeen ihmetellään, kun ennakkosuosikki putoaa.
Laulajat eivät pääse ikinä löytämään omaa ääntään. He eivät voi kehittyä, kun heidän on jatkuvasti pakko tempoa genrestä ja imagosta toiseen.
Rakkaat Suomen Idolsin tekijät. Järjestäkää toki teemailtoja. Kutsukaa tuomaristoon tunnettuja suomalaisia musiikintekijöitä. Pitäkää ovet auki kaikille lajityypeille. Mutta muistakaa, että teeman tulisi toimia inspiraation lähteenä. Rakentakaa yksi jakso Dingon varaan ja katsokaa, minkälaisia versioita nuoret laulajat Neumannin biiseistä muokkaavat. Kokeilkaa niitä Finnhitsejä, jos niin tahdotte, mutta kannustakaa kisaajia tekemään ajanmukaisia tulkintoja kappaleista. Palkatkaa niin iso ja monipuolinen yhtye, että se selviää genrestä kuin genrestä, oli kyseessä sitten Burt Bacharach -tyylinen fiilistely tai Justice-henkinen indie-elektro.
Jos teidän kykynne eivät tähän riitä, palkatkaa toiset tekijät itsenne tilalle.
Minun puolestani yksi kausi voitaisiin toteuttaa siten, että kilpailijoiden annettaisiin esittää vain nopeita duureja. Haastetta kerrakseen. En ole Idolsia juuri seurannut, mitä nyt aukinaisesta ovesta olen joutunut etäistä, alavireistä jollotusta kuuntelemaan.
VastaaPoistaKirsi
Taitavat laulajat pystyvät muokkaamaan vaikka iskelmäkappaleesta itsensä näköisen. vrt. esim Ilpo Kaikkonen, joka lauloi hyvin iskelmää, vaikka edellisellä kerralla oli rokkikukkona joka on hänen ominta aluettaan. Ei ole tuotannon vika, jos artistilta ei löydy enempää mielikuvitusta kuin meikata itsensä yli ja heilua samalla tavalla jokaisessa kappaleessa genrestä riippumatta ( Ennakkosuosikki?? Stina ). Stina kompastui juuri siihen, ettei ollut muuntautumiskykyinen.
VastaaPoistaMuista toki, että yhtälailla kun suomessa laulettiin iskelmää, laulettiin jenkeissä motown yms. teemoja. ja molemmissa, niin jenkkien kuin suomenkin idolsissa, saavat artistit itse valita kappaleen. Yhtälailla, molemmissa kappaleen saa muokata omannäköisekseen, joskin jenkeissä on vaan paremmat tuottajat ja jokaiselle omansa.
Jokainen idols-kokelas, oli hän sitten jenkeissä tai suomessa , on juuri niin hyvä kuin viimeisin veto lavalla. ja niin se vain on.
Americassa putosi juuri ennakkosuosikki Pia Toscana ja toinen ennakkosuosikki Casey on ollut pariin otteeseen vähiten ääniä saaneiden joukossa. Vaikka faneja on, ja tuomarit kehuvat...yksi huono biisivalinta tai esitys ja olet ulkona.
Kisakokelaita ei muuten pakoteta tiettyyn stailiin vaan kyllä esim Stina ihan itse haki kolttunsa kaupasta ja jatkoi oman kuoppansa kaivamista. Väärän genren kappaleita.?? öö, miten niin.?? Iskelmä-genrekö sinulle ei uponnut?? Miksi stadionrock olisi oikeampi genre..? Vai pitäisikö kaikkien saada laulaa vain omalla mukavuusalueella? En oikein ymmärrä, mitä vastaan kapinoit.
Genrellä ei ole mitään väliä, kunhan valitset oikean kappaleen ja teet siitä omannäköisen (Martti, Ilpo). Ja onnistut siinä hyvin. Stina yritti tehdä paula koivuniemestä omannäköisensä eli rokkaavan version, siinä onnistumatta. Sama esitys oltiin kuitenkin nähty jo monesti aiemmin joten oikeus ja kohtuus oli että hän putosi.
Idols-formaattiin kuuluu että finaaleissa teemat vaihtuvat ja suomen idols ei juurikaan kaavasta poikkea. Paitsi sillä, että laulajat suomen finaalista eivät koskaan olisi päässeet läpi edes Jenkkien alkukarsinnoista.
Joni
Niin joo. Mutta pointtina tässä on juuri se, että Suomen Idolsin teemat rakennetaan eri tavalla kuin American Idolin. Suomessa tehdään genren mukaisia karikatyyrejä, kun taas Amerikassa luodaan viitekehys, jossa laulajat voivat toimia.
VastaaPoistaHyvä laulaja selviää genrestä kuin genrestä, mutta Suomen Idolin kilpailijat eivät pääse edes näyttämään todellista monipuolisuuttaan, koska heidän on pakko operoida tietyn lajityypin kliseiden mukaisesti.
Kuten sanoin, teemoittaminen on hyvä idea. Suomessa se tehdään väärin.
(Ja siis hyvin kommentoitu. Olen vain eri mieltä asiasta.)
VastaaPoistaEikös niillä joku vuosi sitte ollu Eppu Normaali -teemailta? Vai muistanko vaan väärin. En kyllä muista mitä biisejä siinä sillon vedettiin... Mutta joka tapauksessa, aivan asiaa oli tämä kirjoitus. Koop Arponen ainaki laulaa tässä Vuonna 85, tiijä sitte oliko tuo mistään teema-illasta
VastaaPoistaJaa se linkki jäi sitte pois... http://www.youtube.com/watch?v=r-lvwMnHYbE
VastaaPoistaFacebookin puolella oli myös pientä vääntöä aiheesta. Kommentit menevät aavistuksen verran päällekkäin, mutta postaan ne (luvan kanssa) sellaisenaan tähän.
VastaaPoistaJarkko: Mä en nyt välttämättä kuitenkaan ihan ymmärrä olla yhtä mieltä tästä kirjoituksesta. Jos otetaan pohjaolettamukseksi, että Amerikassa homma toimii ja täällä ei, niin esimerkki:
Amerikassako tuotanto ohjaa, että esim. artisti vois tehdä Elton Johnin I'm Still Standingistä reggae-version? Ja Suomessako puolirokahtava artisti ohjataan vetämään Paula Koivuniemen puolirokahtava iskelmä, vaikka valittavissa olisi miljoona erityylistäkin iskelmää, jolla voisi osoittaa monipuolisuutensa ja kyvykkyytensä artistina?
Se on toki totta, että artisti ei saa jenkkeihin verrattuna yhtä ammattitaitoista ja näkemyksellistä tukea tuotannon tasolta. Mutta kyllä Idols-voittajan arvonimen ansaitsevalla artistilla pitää olla omaa näkemystä ja luonnetta sen verran, että ei pelaa itseänsä ulos niin paskalla biisivalinnalla, kuin esim. Stina teki. On näitä Meurmanin Lapin Kesiä ja vastaavia kuitenkin mahdollisuus muidenkin tehdä. En millään jaksa uskoa, etteikö tuotanto mieluummin näkisi sellaisia, kuin tätä yllättämätöntä läpilauleskelua.
Niin Amerikassa, kuin Suomessa aina painotetaan, että biisit pitää saada omiin nimiin. Mä kyllä penään ehdottomasti ensisijaisesti esiintyjien itsensä parempaa näkemystä siitä mitä ovat ja haluavat olla. Ei vaan oo tarpeeks potentiaalista jengiä.
Siitä aiheutuu sit taas vähän sitä, että katsojia ei oikeasti kiinnosta. Ja äänestystulokset ovat sitten mitä ovat, pienellä kansanliikkeellä joku Jääskeläinen vetää skabat. Ja sitten kansaa kiinnostaa entistä vähemmän.
Jos jenkkien tuotanto viedään Raholan Ripen Pubiin, että tehkääs tästä jengistä tähtiä, niin ei tuu tapahtuun. Suomen Idolsin tän kauden top10-taso, on lähempänä Raholan Ripen Pubia, kuin American Idolia. Siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan mun mielestä ongelma. Vaikka nyt puhun vasten parempaa tietoani. Mä en oo ikinä ollu Raholan Ripen Pubissa.
Mari: Raholan Ripen pubista ei voi löytyä tuollaisia laulajia. En minäkään ole käynyt kuin kerran vuonna 1998 vaihtamassa markkoja puhelinkoneeseen, mutta olin Jurvankulmassa töissä sen kesän. Asiakaskunta 80% sama. :P Mutta sitä jäin miettimään, että miksi ei joku iskelmä oisi yhtä laaja käsite kuin vaikka "Finnhits" tai "Dingon koko tuotanto". Ihan tyylipuhdasta iskelmää, tai ainakin se, mitä minä kokisin suoraan lajittelevani iskelmän kategoriaan ei ollut tuossa jaksossa läheskään kaikilla laulajilla. Niin kuin esmes sen Hannariikan / Hennariikan romanssi? Ja kyllähän tosiaan sen artistin pitäis ehkä itsensäkin tietää mikä passaa ja mikä voi tiputtaa. Voi olla että jenkeissä siinä kappaleiden valinnassa ja sovituksessa annetaan enemmän tukea. Eikä joku Lotta olisi koskaan päässyt finaaliin jenkeissä. Kyllä siitä tasostakin pitää Suomen kokoisessa maassa tinkiä.
Antti: Niin kuin tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa sanoin, teemat ja genret eivät ole ongelma, päinvastoin. Suomessa niiden toteutus on vain ymmärretty väärin.
Ensinnäkin pitää muistaa, että Suomessa tätä mallia ei ole sovellettu joka kaudella. Käytänössä näitä lajityyppien kliseisiin nojaavia naamiaisjaksoja on tehty vain toisella tuotantokaudella, ja nyt tällä viidennellä. Esimerkiksi tuo Lapin kesä on hyvä esimerkki esityksestä, jonkalaista on tänä vuonna vaikea luoda.
Iskelmä-jakso ei oikeasti ollut iskelmää, se oli karikatyyri sellaisesta musiikista, joka hieman muistutti iskelmää. Kilpailijat eivät esittäneet kyseisen genren biisejä, vaan satunnaisia kappaleita, jotka oli muokattu jonkin kummallisen mielikuvan mukaiseksi.
Näinkin voi joku onnistua. Oikeasti hyvät ovat hyviä viitekehyksestä huolimatta. Samoin Amerikan Idolin kisaajat voivat epäonnistua, ja epäonnistuvatkin.
Mutta se ei tee tästä Suomen mallista hyvää.