Lykke Li - Unchained Melody

Tää on muuten aika hyvä versio, vaikka aluperäinen onkin tosi kulunut. Mutta kuluneisuudestaan huolimatta aikaa kestävä. Eli oikeasti klassikko, ei sillä tavalla kuin usein joitain semihyviä scenediggaribiisejä tulee klassikoksi tituleerattua.

Olen laivalla töissä. Pidin viiden minuutin blogitauon. Nyt juon vettä ja lähden ottamaan valokuvia suosituista artisteista.

Hyvää yötä, pupuset.

Lykke Li - Sadness is a Blessing (video)

Joskus aikanaan vain kaikilla rikkailla popstarboilla oli varaa ja kanttia tehdä pitkiä videoita. Tai ei ehkä ollut, mutta siltä se ainakin tuntui. Niin kuin että Michael Jacksonin videot olivat aina ihan omaa luokkaansa, kun niissä oli juoni ja paljon elokuvallista materiaalia itse biisin ympärillä. Muiden videoissa mentiin Venetsiaan, vuokrattiin gondoli ja kuvattiin.

Onko pitkä video merkki siitä, että nyt on sekä varaa että kanttia? Eli onko Lykke Li nyt virallisesti siirtynyt isojen artistien joukkoon tekemällä ison profiilin & hyvältä näyttävän, melkein seitsenminuuttisen videon?

Vai tarvitaanko siihen enemmän erikoistehosteita ja pyrotekniikkaa?

Lykke Li - Velvet (The Big Pink cover)

Eikös vain ollut niin, että Paul McCartney sanoi jossain haastattelussa yhden parhaista omiin kappaleisiinsa liittyvistä muistoista olleen sen, kun muutama päivä Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin ilmestymisen jälkeen Jimi Hendrix esitti levyn nimibiisin jollain keikallaan. McCartney oli yleisössä ja diggaili ihan kybällä.

Keikka-aktiivisuuteni on nykyään sen verran vähäistä, etten ole tämän asian kanssa oikein kartalla. Eli onko bändeillä nykyään tapana esittää toistensa biisejä keikoillaan? Siis niin, ettei puhuta klassikon uudelleenluennasta tai toiseen genreen kuuluvan biisin sovittamisesta oman genren mukaiseksi, vaan siitä, että aktiivinen & olemassa oleva yhtye esittää toisen jotenkin samaan musiikin alalajiin kuuluvan aktiivisen & olemassa olevan yhtyeen kappaleen kunnianosoituksena? Vaikka jos Magenta Skycode esittäisi Rubikin City and the Streetsin tai Ariel Pink jonkin Animal Collectiven biisin.

Jos ei ole tapana, niin ehkä olisi syytä olla. Varsinkin jos oikeasti tekisi niistä omista versioistaan hyviä. Eikä käyttäisi keinoa loppuun, vaan hoitaisi homman tyylillä, oikeasti kunnianosoituksena.

Mielestäni Lykke Li onnistuu hyvin The Big Pinkkiä versioidessaan.

Lykke Li - Velvet (The Big Pink) by fromgotowhoa

Lykke Li - Elävänä kuussa ja radiossa

Tiekkönä mikä on tylsempää kuin kirjoittaminen siitä, mistä ja miten muut ovat kirjoittaneet? Lukeminen siitä, mistä ja miten muut ovat kirjoittaneet. Siis levyarvioissa.

Silloin ollaan hakoteillä, kun kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus on unohdettu ja keskitytty vain kontraamaan omia lauseita muiden vastaaviin. Vähän niin kuin että lähtökohdaksi otetaan brittiläiset lehdet / amerikkalaiset lehdet / blogit / peräbaarin isot pojat / jne. ja sitten pyritään vastaamaan siihen, mitä ne / he ovat sanoneet.

Lykke Li on saanut turhan monessa kirjoittajassa aikaan halun puhua hypestä ja arvioida sitä, vaikka kirjoitus on lopulta ladottu levyarvostelu-nimikkeen alle. Jos albumista ei pidä, kannattaa tehdä niin kuin Echoesin Tomi teki. Olla jotain mieltä ja perustella kantansa, eikä piiloutua sen taakse, että jotkut toiset ovat taas kerran lyöneet yli.

En tunne ketään, jota hypen analysointi mainittavasti kiinnostaisi.

-

Lykke Li julkaisi juuri uuden videon. Siinä ollaan kuussa.



Neiti Li kävi myös taannoin esittämässä muutamia laulujaan KCRW-radioasemalla. Hän jutteli biisien välissä muun muassa isänsä tekemästä vuonna 1978 julkaistusta sinkusta. Joko Lykkeä vähän jännitti alussa tai sitten hän ei ole 10/10 livelaulaja.

Lykke Li - Love Out of Lust

Lykke Li lähetti blogissaan aika kivan tervehdyksen perjantain kunniaksi. Se menee näin: Someone said it is always better to give than to receive so since it's Friday (I'm in love dududududuruuuu)....... here you go. "Love Out Of Lust" - one of my personal favourites from the album. We're running out of time so have some wine and be proud of who you are! Oikeasti kovin sympaattista.

Pidin periaatteessa viime vuonna julkaistusta Get Somesta, mutta se ei silti nostanut odotuksiani pilviin Wounded Rhymes -albumin suhteen. Varsinkin, kun se kuulosti ihan Bananaraman & The Fun Boy Threen It Ain't What You Dolta. (Vähän niin kuin Macarenakin aikanaan kuulosti.)

Love Out of Lust sen sijaan upposi Antin herkkään sydämeen heti. Pidän siitä paljon. Ihan niinkin paljon, että odotan helmikuun 28. ilmestyvää Lykke Lin kakkosalbumia innolla. Jos kuulen biisin sanat niin kuin ne on kirjoitettu, ne ovat tosi hyvät.

Tässä on jälleen yksi potentiaalinen ehdokas tämän vuoden top 100 -listalleni.

Lykke Li - Love Out Of Lust by LykkeLi