Tiekkönä mikä on tylsempää kuin kirjoittaminen siitä, mistä ja miten muut ovat kirjoittaneet? Lukeminen siitä, mistä ja miten muut ovat kirjoittaneet. Siis levyarvioissa.
Silloin ollaan hakoteillä, kun kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus on unohdettu ja keskitytty vain kontraamaan omia lauseita muiden vastaaviin. Vähän niin kuin että lähtökohdaksi otetaan brittiläiset lehdet / amerikkalaiset lehdet / blogit / peräbaarin isot pojat / jne. ja sitten pyritään vastaamaan siihen, mitä ne / he ovat sanoneet.
Lykke Li on saanut turhan monessa kirjoittajassa aikaan halun puhua hypestä ja arvioida sitä, vaikka kirjoitus on lopulta ladottu levyarvostelu-nimikkeen alle. Jos albumista ei pidä, kannattaa tehdä niin kuin Echoesin Tomi teki. Olla jotain mieltä ja perustella kantansa, eikä piiloutua sen taakse, että jotkut toiset ovat taas kerran lyöneet yli.
En tunne ketään, jota hypen analysointi mainittavasti kiinnostaisi.
-
Lykke Li julkaisi juuri uuden videon. Siinä ollaan kuussa.
Neiti Li kävi myös taannoin esittämässä muutamia laulujaan KCRW-radioasemalla. Hän jutteli biisien välissä muun muassa isänsä tekemästä vuonna 1978 julkaistusta sinkusta. Joko Lykkeä vähän jännitti alussa tai sitten hän ei ole 10/10 livelaulaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti