Panda Bear - Surfer’s Hymn (video)

Ei taida olla suurikaan salaisuus, että pidän Panda Bearista aika niin kuin tosi tosi tosi tosi paljon. Aikaisemmin keväällä ilmestyneen Tomboy-albumin kirkkaimmat hetket ovat todella kirkkaita ja ne vähemmän kirkkaatkin hienoja. Stemmojen sovittamisessa ja äänitekstuurien luomisessa Noah Lennoxia parempaa tekijää ei taida olla, ei ainakaan ketään tässä ajassa vaikuttavaa.

Panda Bearin uusi videokin on ällistyttävän hyvä. Varsinkin nykyisten nettiajan kriteerien mukaan, ja erityisesti, jos sitä vertaa käsittämättömän keskinkertaiseen Alsatian Darnin huumekaleidoskooppi-räpellykseen.

Surfer's Hymnin visuaalinen esitys kulkee alaotsikolla A tribute to surfers taken by the sea. Siinä misfitsiaanisiin asuihin pukeutuneet surffarit heräävät hautausmaalta ja lähtevät liitämään pitkin teitä. Hautausmaan puut rinnastuvat aaltoihin, hautakiviin heijastetut aidot surffausvideot kuolleisiin ystäviin. Kerrankin mustavalkoisuus on perusteltua.

This is how it's done.

Panda Bear - Alsatian Darn (video)

Rakas Panda Bear, mitä helvettiä?

Minä huomasin Pitchforkin newsfeedistä, että olit julkaissut uuden videon kappaleeseen Alsatian Darn. Ajattelin hommien olevan hienosti. Ajattelin pöltsätä videon omaan blogiini ja kirjoittaa muutaman kehuvan lauseen lahjakkuudestasi ja Tomboyn hyvyydestä albumina. Ajattelin mainita hienot laulustemmat ja päällekkäset äänitekstuurit, joiden luomisessa olet tajuttoman taitava.

Ennen kuin klikkasin videon play-nappia, mietin itsekseni minkälainen visuaalinen taideteos onkaan luotu musiikkiasi tukemaan. Pelkäsin nykyään turhan yleistä mutta budjetillisesti hyväksyttävää tapaa leikata ja liimata vanhojen elokuvien/youtube-pätkien kohtauksia yhteen. Toivoin ohjattua, oikeasti tätä kappaletta varten tehtyä videota, jossa olisi joku järki tai ainakin jokin omaperäinen näkökulma.

Mutta tämä ei ole nyt oikein mitään. Jotain ihme venytettyjä interferenssi-ympyröitä ja yksinkertaisia värejä. Niinku että minimillä pakettiin.

Ehkä idea tuntui hyvältä siellä kattohuoneistossa kymmenen promillen huumekännissä tokkuroidessa.

Panda Bear - The Preakness

Niinhän se nyt näyttää olevan, että kohta on koko Panda Bearin Tomboy-albumi julkaistu.

The Preaknessin julkaisutapa on niiiin nykyaikaa, että. Biisi julkaistiin Animal Collectiven tekemällä kasetilla, joka jaettiin kylkiäisenä bändin suunnittelemien tennarien tilaajille. Tietysti kasetti, tietysti vaatemallisto, tietysti bändikaverin sooloprojektin julkaisematon kappale.

Olisi tosi kivaa, jos ihmiset olisivat yhtä kiinnostuneita omista tekemisistä. Julkaisisin 5-10 tuotetta vuodessa, olisivat ne sitten 7-tuumaisia, 12-tuumaisia, t-paitoja, mixtapeja, dokumentti-vhs:siä tai muita sen sellaisia mukavia tuotteita. Vaikka nimikoitua kärpäspaperia. En rikastuisi, enkä tahtoisikaan rikastua.

Itse The Preakness on soundillisessa mielessä ja tajuttoman hienojen lauluharmonioidensa puolesta taattua Panda Bearia, johon en usko ikinä kyllästyväni. Tästä lisää ja tästä ja tästä.

Panda Bear - "The Preakness" by znaki.fm

Panda Bear - Surfer’s Hymn (vinyl rip)

Joku kaunis sielu Collected Animals -foorumilla oli käynyt ostamassa Panda Bearin uuden 7-tuumaisen, ripannut sinkun a-puolen ja uploadannut sen internetziin. Virallisesti 28. maaliskuuta julkaistava Surfer’s Hymn on niin loistava, että oikein mieli liikuttuu. Saatan pitää siitä jopa enemmän kuin aikaisemmin sinkkuna julkaistusta Last Night at the Jettystä.

Olen/olin ladannut kilometrien korkuiset odotukset Panda Bearin huhtikuussa julkaistavalle neljännelle studioalbumille Tomboy. Yleensä ylikorkeat ja epäreilun harhaiset odotukset tietävät pettymystä, mutta tällä kertaa tilanne on toinen, koska albumin biiseistä on jo ehditty julkaista yli puolet. Ja tiedän, että levy on vuoden parhaita. Aika monenkin vuoden.

Jotenkin muuten huomaan pitäväni Panda Bearista enemmän kuin Animal Collectivesta, vaikka en osaakaan oikein analysoida tai perustella mielipidettäni. Noah Lennoxin soolobiisit vain yksinkertaisesti tuntuvat koskettavan minua enemmän. Ehkä se johtuu siitä, että Lennoxin uudet biisit ovat orgaanisempia ja vähemmän koneellistettuja kuin vanhat PB:n tai AC:n julkaisut. Ehkä.

Pari päivää sitten useat blogit hypeilivät Surfer's Hymnin remixistä, joka on mielesti iiiiihan ooookoooooo, mutta ei mitenkään kuolematon saatikka juuri mitään alkuperäisen rinnalla. Osaan levyn kappaleista voi tutustua Spotifaissa.

Panda Bear - Last Night at the Jetty

Hiljaa hiljaa hiipien Panda Bearin Last Night at the Jetty ui tajuntaani. Ja jäi sinne, todennäköisesti myös jää sinne, pitkäksi aikaa. Jopa lopuksi aikaa.

Alun perin kappale julkaistiin jo viime vuoden puolella, 13. joulukuuta. Tuolloin se meni minulta 100% ohi, niin kuin tässä uusien sävelmien tulvassa usein käy. Näin ollen tutustuin siihen ensimmäistä kertaa kuukausi sitten, kun Panda Bearin odotetun neljännen albumin Tomboy julkaisupäivämäärä (19. huhtikuuta) paljastettiin. Kuuntelin Last Night at the Jettyä, mutta en keskittynyt siihen. Eikä lauluun voi rakastua, jos siihen ei keskity.

Nyt biisistä on julkaistu albumiversio. Ja tuota....taas kerran....whoaaaaa boy! Uskomatonta. En malta mennä nukkumaan, kun kuuntelen repeatilla biisin hienoja sanoja, beachboysiaanisia laulustemmoja ja itseensä kiinni imevää itseään toistavaa äänimattoa.

I don't want to describe something that I'm not
I don't want to hide the hopes that I have
I want to enjoy what's meant to enjoy
But I try to but it flies and swirves to the floor

Kyllä tässä nyt puhutaan jälleen yhdestä tämän vuoden kohokohdista. Ei Noah Lennox (= Panda Bear) turhaan ole vuosikaudet onnistunut Animal Collectivessa. Odotukset Panda Bearin albumia kohtaan ovat tästä hetkestä eteenpäin samalla korkeudella pilvien kanssa.

Panda Bear - Last Night At The Jetty by bigasslens