Stopshakehoneygo's Best Albums of 2011 (4/5)

Best Albums of 2010 (50-41) (40-31) (30-21) (20-11)

Hiljaa tulee ja vielä hyvä. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi se, että saisin albumilistaukseni valmiiksi tammikuun aikana. Eli tänään ja huomenna. Jeh? Levyt on niin hyviä, että jokaisen tulisi ne omistaa, ja vieläpä niin hyviä, että niitä kannattaa kuunnella tänäkin vuonna, vaikka kuinka uudet loistavat yksilöt puskisivat päälle.

#20 PJ Harvey – Let England Shake
PJ Harvey julkaisi albumin, joka oli lyyrisesti vahva, soundillisesti orgaanisen kaunis ja sanomaltaan ajankohtainen. Jopa niin, että kaikki maailman kriitikot rakastuivat siihen syvemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. [Kuuntele]

#19 Yuck – Yuck
Yuck oli yksi 2011-lukulaisen ysäri-revivalin vahvimpia yhtyeitä. Lontoolaisbändin debyytti koostui suurelta osin aikaisemmin julkaistujen sinkkujen materiaalista, joiden Teenage Fanclubiin ja Dinosaur Jr:iin kallellaan olevat soundit ja sävelet veivät mukanaan. [Kuuntele]

#18 Cults - Cults
Brian Oblivion ja Madeline Follin perustivat bändin, julkaisivat ep:n, julkaisivat biisin ja sitten vielä biisin, ja heihin rakastuivat kaikki. 60-lukulainen indieretroilu toimi erityisesti vahvan kappalemateriaalin ja Follinin söpöläisen äänen ansiosta. [Kuuntele]

#17 EMA – Past Life Martyred Saints
Aikaisemmin Gownsissa laulanut Erika M. Anderson osoitti debyyttialbumillaan, miten nuoruudet traumat, epäonnistuneet parisuhteet ja moderni urbaani ahdistus muutetaan musiikilliseen ja uskottavaan lyyriseen muotoon. [Kuuntele]

#16 Bon Iver – Bon Iver
Bon Iverin kakkosalbumi onnistui lunastamaan vuorien kokoisiksi nousseet odotukset täysin puskista tulleen For Emma, Forever Agon jälkeen. Levy debytoi Billboardin listan sijalla kaksi, ja myös ostava yleisö löysi Justin Vernonin säveltaiteen. [Kuuntele]

#15 The New Tigers - The New Tigers
Solitin kiinnittämä turkulainen The New Tigers löysi äänensä heti debyyttialbumillaan. Levyn keskuskappale Pocketful Of Sand nosti yhtyeen kertaheitolla potentiaalisten tulokkaiden joukosta suoraan kotimaisen indierockin mestaruussarjaan. [Kuuntele]

#14 Beirut - The Rip Tide
Zachary Francis Condonin sooloprojektista oikeaksi bändiksi kasvanut Beirut julkaisi vuoden pakottomimman albumin, jonka sävelet olivat täynnä hyvää mieltä ja toiveikasta kaihoa. Yhtyeen luonnollisuus viimeisteli Condonin vision saumattomasti. [Kuuntele]

#13 Fotoshop - Lifeforms
Fotoshopin debyyttialbumi hämmästytti ja hurmasi valmiilla soundimaailmallaan ja käsittämättömän vahvalla kappalemateriaalillaan. Jarno-Erik Faarisen sooloprojekti nousi loppuvuodesta suoraan suurimpien kotimaisten lupausten joukkoon. [Kuuntele]

#12 Washed Out – Within And Without
Ernest Greene osoitti Washed Outin ensilevyllä, ettei chillwave ollut genrenä kuollut, kunhan paljon käytetyt palaset laittoi oikeaan asentoon. Within And Without miellytti jopa niitä, jotka olivat aaltoilu-indien aikaisemmin hylänneet. [Kuuntele]

#11 Atlas Sound – Parallax
Bradford Coxin kolmas Atlas Sound -albumi oli täynnä poikkeuksellista herkkyyttä, pakahdutavaa tunteen paloa ja tunnustuksellista haurautta. Heti albumin nauhoitusten jälkeen Deerhunterin kanssa kiertueelle lähtenyt Cox romahdutti hermonsa liiasta työnteosta. [Kuuntele]


Top 10 mahdollisesti jo huomenna! Ja mahdollisesti paljon myöhemmin! Mutta mahdollisesti jo huomenna!

Stopshakehoneygo's Best Albums of 2011 (3/5)

Best Albums of 2011 - (50-41) (40-31) (30-21)

Albumilistauksen sijoilla 30-21 alkaa olla jo niin hyviä levyjä, että köyhempänä vuotena niistä kukin olisi voinut olla listan kärkisijoilla. Tarjolla on poppailua, tunteilua, postrokkailua, blib-blobbailua ja avantgardeilua. Ja musiikkia, jota alkuvuodesta kutsuttiin dubstepiksi, mutta loppuvuodesta ei enää kutsuttu.

#30 Siinai - Olympic Games
Kuin varkain Siinain debyytistä tuli yksi vuoden merkittävimmistä kotimaisista albumeista. Olympic Gamesin krauttailu ei avautunut likimainkaan jokaiselle kuuntelijalle, mikä ehti johtaa backlashiin jo ennen albumin ilmestymistä. [Kuuntele]

#29 The Vaccines - What Did You Expect from the Vaccines? Indierockin hittisuoneen iskenyt The Vaccines julkaisi albumillisen loistavia kappaleita, jotka kuulostivat pieninä annoksina taivaallisilta, mutta hukkuivat hieman toistensa joukkoon albumimitassa. [Kuuntele]

#28 Neon Indian – Era Extraña
Helsingissä neljän viikon aikana äänitetty Era Extraña oli vuoden onnistuneimpia elektronisia albumeita. Levyn hienoimmat yksittäiset hetket, Hex Girfriend ja Polish Girl kuuluivat vuoden parhaiden biisien joukkoon. [Kuuntele]

#27 James Blake – James Blake
James Blake ylikuumensi itsensä superhype-sarjaan edellisenä vuonna julkaistuilla taivaallisen hyvillä ep:illä. Blaken debyytti oli yhdistelmä kokeellista ja popahtavaa materiaalia, joka ilmestyessään oli dubstepiä mutta vuoden lopussa enää ei. [Kuuntele]

#26 Mirel Wagner - Mirel Wagner
Mirel Wagner vastasi vuoden pysäyttävimmästä kotimaisesta albumista. Laulaja-lauluntekijän tulkinta ei tarvinnut taustakseen mitään muuta kuin kitaran. Kauneus ja synkkyys olivat molemmat hyvin vahvasti läsnä. [Kuuntele]

#25 Foster the People - Torches
Los Angelesista kotoisin olevan Foster the Peoplen ensimmäinen albumi oli täynnä kesäisen tanssittavia biittejä, loistavia kertosäkeitä ja raikasta yleisfiilistä. Pumped Up Kicks löi jopa vähän yllättäen läpi myös suomalaisilla radiokanavilla. [Kuuntele]

#24 Arctic Monkeys – Suck It And See
Alex Turner ja kumppanit julkaisivat vuoden kamalimman comeback-sinkun Brick By Brick, ja yllätys olikin melkoinen kun Suck It And See oli totaalisen onnistunut kokoelma tarttuvia melodioita ja Turnerin teräviä lyriikoita. [Kuuntele]

#23 Ville Leinonen - Auringonsäde/Pommisuoja
Avantgardistille poluille jo edellisellä albumillaan lähtenyt Ville Leinonen julkaisi kunnianhimoisen teoksen, joka toimi loistavasti nimenomaan albumimitassa. Levyltä pystyi kuulemaan Leinosen uudelleen syttyneen intohimon musiikin tekoon. [Kuuntele]

#22 Gang Gang Dance – Eye Contact
Gang Gang Dancen viides studioalbumi otti syleilyynsä jo eeppisellä avausraidallaan Glass Jar. Levy ei kuitenkaan ollut läpeensä kokeellinen, vaan sisälsi myös Mindkillan kaltaisia popahtavampia kappaleita. [Kuuntele]

#21 Real Estate – Days
Daysin kepeys, pakottomuus ja todella vahva kappalemateriaali tekivät levystä yhden vuoden parhaista kitaravetoisen indiepopin laajassa genressä. It's Real nousi välittömästi lajityypin kaikkien aikojen parhaiden kappaleiden joukkoon. [Kuuntele]

Huomenna sijat 20-11, ylihuomenna top 10. Yeah?

Stopshakehoneygo's Best Albums of 2011 (2/5)

Best Albums of 2011 - (50-41) (40-31) (30-21)

Stopshakehoneygon albumilistauksen toinen osa, s'il vous plaît. Sijat neljästäkymmenestä kolmeenkymmeneenyhteen, lyhyellä jälkiviisastelulla ja linkillä kuuntelumahdollisuuteen.

Mietin aika pitkään sitä, teenkö erikseen listaukset kotimaisille ja ulkomaisille levyille, koska suomalainen konsensus ja maan tapa sitä näyttävät suosivan. Joskus aikaisemmin minäkin olisin tehnyt tiukasti erilliset listat, mutta en enää.

Ensinnäkin Suomessa tehdään nykyään niin laadukasta musiikkia, että vuoden parhaiden joukkoon mahtuu joka tapauksessa monta kotimaista albumia. Aikaisemmin näin ei välttämättä ollut, vaan ulkomaiset yhtyeet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ylivertaisia kotimaisiin verrattuna.

Toinen syy on filosofis-elämänkatsomuksellinen. Me kaikki operoimme samassa länsimaisessa musiikkikulttuurissa, riippumatta valtioiden rajoista, hallitsijoista, ihmisten poliittisista näkemyksistä tai vallitsevista taloudellisista olosuhteista. Brasilialaisten indiediggareiden musiikkimaku on hyvin samankaltainen kuin amerikkalaisten, ranskalaisten, japanilaisten tai suomalaisten. Toki joka maassa on omat painotuksensa ja omat paikalliset suosikkinsa, niin minullakin, mutta käytännössä me pidämme samasta musiikista, riippumatta siitä missä se on äänitetty.

En usko, että jaottelen musiikkia bändien kotimaan mukaan tulevaisuudessakaan, ellen sitten erityisesti keskity esittelemään jonkin tietyn scenen tai alueen artisteja.

#40 Korallreven - An Album by Korallreven
Korallrevenin marraskuussa julkaistu debyytti oli juuri niin aaltoileva ja utuisen tunnelmoiva kuin aikaisemmin syksyllä ilmestynyt As Young As Yesterday antoi odottaa. Jos levy olisi julkaistu kesällä, siitä olisi voinut tulla isompikin tekijä vuoden musiikkitarjonnassa. [Kuuntele]

#39 Fleet Foxes – Helplessness Blues
Fleet Foxes hurmasi jokaisen folkahtavalla indiekaikuilullaan, puhuttiin sitten kaiken kuulleista musadiggareista tai Grammy-raadista. Helplessness Blues nousi lajissaan klassikoiden joukkoon, vaikka itselleni se ei ollutkaan ns. tärkeä levy. [Kuuntele]

#38 Wild Beasts – Smother
Wild Beasts onnistui kolmannella albumillaan olemaan yhtä aikaa sekä persoonallinen ja hauras että helposti lähestyttävä ja tarttuva. Smotheriin oli helppo ihastua, ellei Hayden Thorpen omalaatuinen lauluääni karkoittanut luotaan. [Kuuntele]

#37 The Pains Of Being Pure At Heart – Belong
Vaikka 90-lukulainen säröpop tulvi viime vuonna ulos tuhansien bändien styrkkareista, vain harvat onnistuivat kirjoittamaan Belongin veroista albumikokonaisuutta. The Pains Of Being Pure At Heart ihastutti powerilla poppailullaan myös Flow'ssa. [Kuuntele]

#36 Shine 2009 - Realism
Sami Suova ja Mikko Pykäri lunastivat ne odotukset, jotka Shine 2009:n ensimmäiselle levylle oli asetettu. Myös Pitchfork innostui kirjoittamaan yhtyeestä, vaikka ei puhjennutkaan ylisanoihin Realismin arviossa. Paula Abdulin vierailu albumilla oli mukava lisä. [Kuuntele]

#35 Justice – Audio, Video, Disco
Justice nosti odotukset kattoon heruttamalla uuden albuminsa biisejä mainos, teaseri ja kappale kerrallaan. Indie-mammutiksi kasvanut ranskalaisduo ei silti vakuuttanut kaikkia elektronisilla stadionsoundeillaan ja progehtavalla lähestymistavallaan. [Kuuntele]

#34 Austra - Feel It Break
Kanadalaisen Austran debyytti oli raikas tuulahdus elektropopin toisiaan muistuttavien albumien joukossa. Yhtyeen vahvuudet olivat hienojen popmelodioiden lisäksi Katie Stelmanisin poikkeuksellisessa lauluäänessä ja yllättävissä sanoituksissa. [Kuuntele]

#33 Processory - Change Is Gradual
Jori Hulkkosen ja Jerry Valurin muodostaman yhtyeen kakkoslevy oli kahdeksantoista kappaleen mitassaan tuhdisti liian pitkä, mutta sen upeimmat hetket (Nightfall, Take Me To Your Leader) löivät jalat alta. [Kuuntele]

#32 Radiohead – The King Of Limbs
Radiohead yllätti viime vuonna ennemminkin nopeilla julkaisullisilla käänteillään kuin musiikillisella edistyksellisyydellään. The King of Limbs ei kurotellut uusia kuuntelijaryhmiä kohti, mutta piti yhtyeen nykylinjaan tykästyneet fanit tyytyväisinä. [Kuuntele]

#31 Wolf Gang - Suego Faults
Max McElligottin käytännössä yksin tekemä Suego Faults oli täynnä tarttuvia popmelodioita, komeita kertosäkeitä ja itseluottamusta pursuavia laulusuorituksia. Heinäkuussa ilmestyneen debyytin jälkeen Wolf Gang aloitti miltei heti kakkosalbuminsa äänitykset. [Kuuntele]


Sijat 30-21 ovat luvassa huomenna torstaina. Stay tuned!

Stopshakehoneygo's Best Albums of 2011 (1/5)

Best Albums of 2011 - (50-41) (40-31) (30-21)

Sain vihdoin laitettua vuoden 2011 parhaat albumit mieleiseeni järjestykseen. Siihen nähden, että listoja tehdään verrattain paljon, näin oman listaukseni tekemiseen enemmän vaivaa kuin juuri mihinkään muuhun blogiin liittyvään. Väänsin, käänsin, kuuntelin ja mietin. Ajattelin jotain if it's worth doing it's worth doing rightin tapaista ja äkkiä huomasin, että vuosi on päättynyt ja uuttakin on jo eletty melkein kaksi viikkoa. But so it goes ja niin edelleen.

Julkaisen Stopshakehoneygo's Best Albums of 2011 -listan luettavuuden ja kepeän kulutettavuuden nimissä viidessä osassa. [Kuuntele]-linkistä pääsee joko Spotifyhin, Soundcloudiin, Bandcampiin tai muuhun vastaavaan paikaan koko levyn tai joissakin tapauksissa muutaman biisin kuuntelemaan.

#50 School Knights - All Dawgz Go to Heaven
Coloradolaisyhtyeen omakustanne tulvi amerikkalaista high school -elämää, pienimuotoista angstia ja teini-ikään sopivaa huumoria. Äänenlaadullisesti School Knights veti välillä niin rennon lo-fisti, että oikein sydäntä lämmitti. [Kuuntele]

#49 LCMDF - Love & Nature
Emma ja Mia julkaisivat debyyttialbumin, jonka kevyt soundimaailma, pakottamaton energia ja tarttuvat popbiisit uivat aurinkoisia kesäpäiviä ihastuttamaan. Love & Nature taisi kuitenkin lopulta ilmestyä pari vuotta liian myöhään. [Kuuntele]

#48 Glasvegas - Euphoric Heartbreak
Vaikka Euphoric Heartbreak tuntuikin ilmestyessään musertuvan valtavien odotusten alle, se on vuoden aikana paljastanut myös positiiviset puolensa. Miljoonan kilometrin korkuisten soundien sisällä oli myös biisejä, kunhan ne malttoi sieltä etsiä. [Kuuntele]

#47 Pintandwefall - Time Is Right for Romans, Baby
Pintandwefall kasvoi ulos suoraviivaisesta garagerockista, mutta säilytti maanläheisen yllätyksellisyytensä. Livenä bändin häröily meni ajoittain yli tarpeellisen, mutta levy pysyi hassuttelusta huolimatta hyvin kasassa. [Kuuntele sampleri]

#46 Battles – Gloss Drop
New Yorkin matikkarokkarieiden albumi ei päästänyt helpolla. Gloss Drop syöksyili tempojensa, rakenteidensa, melodiakulkujensa ja rytmillisten ratkaisujensa kanssa enemmän kuin keskiverron rokkibändin koko tuotanto, mutta palkitsi kärsivällisen kuuntelijan. [Kuuntele]

#45 Smith Westerns – Dye It Blonde
Chicagolaisen Smith Westernsin kakkosalbumi Dye It Blonde iski sydämeen 60- ja 70-lukulaisilla soundeillaan, perinteeseen nojaavilla sävellyksillään ja ennakkoluulottomalla asenteellaan elämiseen, kuolemiseen ja soittamiseen. [Kuuntele]

#44 Iceage – New Brigade
Kööpenhaminasta ponnistavasta Iceagesta tuli indiemedian suosikki, kun Pitchfork alkoi hehkuttaa sitä vuoden alkupuolella. Amerikkalaisten oli helppo ennakoida kesällä ilmestyneen levyn erinomaisuus, koska se julkaistiin Tanskassa jo tammikuussa. [Kuuntele]

#43 NT's White Trash – Mourning Becomes Electric
Vuosi 2011 oli indiekonkari Nick Trianille hieno. Levy-yhtiö Solitin perustamisen ja tuottajan töiden lisäksi hänen bändinsä NT's White Trash julkaisi yhden vuoden komeimmista kotimaisista kitara-albumeista. [Kuuntele kolme biisiä]

#42 The Raveonettes - Raven in the Grave
Sune Rose Wagnerin ja Sharin Foon viides studioalbumi oli epätasainen ja harhaileva kokonaisuus, jonka kirkkaimmat hetket Recharge & Revolt, Forget That Your Young ja tunnelmallinen Summer Moon olivat kuitenkin liki hienointa, mitä yhtye on koskaan tehnyt. [Kuuntele]

#41 22-Pistepirkko - Lime Green Delorean
22-Pistepirkko teki kymmenennellä levyllään upean paluun Suomen parhaiden bändien joukkoon. Poissa olivat koneet, tempoilu ja turhat tuotannolliset kikat, jäljelle olivat jääneet lämpö, innokkuus ja uudelleenlöytämisen riemu. [Kuuntele]


Sijat 40-31 tässä!

Best Tracks of August

Nyt työt seis ja elokuun parhaita biisejä kuuntelemaan! Tarjolla on jälleen sekä koti- että ulkomaisia kappaleita, jotkut uunituoreita, jotkut singlen tai videojulkaisun takia ajankohtaisia, yksi remake ja niin edelleen. Jotenkin on tosin sellainen olo, että parikolme kappaletta on jäänyt listan ulkopuolelle. Ehkä jokin kuluneen vuoden korjausliike parhaiden biisien suhteen on tulossa. Tai sitten ei.

#16 Delay Trees - Songs
Yeah baby yeah! Hyvä maanantai. Lomaa jälkellä vielä kaksi viikkoa. Uusi iPad. Uudet makuuhuoneen hyllyt. Delay Treesin uusi ep. Kaikki on hyvin.

  Songs by Delay Trees 

#15 Air France - It Feels Good To Be Around You
Niin että pieni research, jotta päästään oikealle levelille. Göteborg. Joel Karlsson ja Henrik Markstedt. Pitchfork kehui No Way Down ep:n pilviin vuonna 2008. Kaikki odottavat kokonaista albumia. Uusi biisi antaa lupauksen kokonaisesta albumista. Post-rave bliss. Beach foam pop. Balearic disco.

Air France - It Feels Good To Be Around You by stopshakehoneygo

#14 Jens Lekman - An Argument With Myself
Nykynäkövinkkelistä katsottuna se kuulostaa jonkin verran Vampire Weekendiltä (edit. Tai eikä kuulosta. Miltä kuulostaa? En minä tiedä. Ehkä The Smithsiltä? Ei siltäkään. Paul Simonilta? Fuck you. No, you fuck you.), mikä on omalla tavallaan aika jännää.

Jens Lekman - An Argument With Myself by theinsound

#13 School Knights - Don't Runaway (Fight Song)
Levy on täynnä garagepunkahtavan kaikuindien peruselementtejä, amerikkalaista high school -elämää, pienimuotoista angstia ja kyseiseen ikään sopivaa huumoria. Äänenlaadullisesti School Knights vetää välillä niin rennon lo-fisti, että oikein sydäntä lämmittää.

11 Don't Runaway (fight song).mp3 by DRACULA HORSE

#12 Purity Ring - Belispeak
Ungirthed oli kivahko (joidenkin mielestä u s k o m a t o n) pling-plongailu ja Lofticries kivahko (joidenkin mielestä u s k o m a t o n) pling-plongailu. Belispeak on niin ikään kivahko (joidenkin mielestä u s k o m a t o n) pling-plongailu. Pattern alkaa olla aika lailla niinku clear niinku.

Belispeak by PURITY RING

#11 Still Corners - Cuckoo
Ovatko ns. kaikki muut kuunnelleet Still Cornersia? Onko Tessa Murray kaikkien muidenkin mielestä jotenkin vangitsevan näköinen ja oloinen beibi? Onko tämä cinemaanista musiikkia? Voiko musiikki olla cinemaanista? Mitä cinemaaninen tarkoittaa?


#10 Aves - You, Lucid
Biisin groove on kohdallaan, soundi samalla tavalla lush kuin aikaisemmin julkaistussa biisissä Shoreline, ehkä jopa vähän enemmän, punchline/hook kohdallaan, synapomputus ja harpulta kuulostavat korkeat äänet kauniita ja kokonaisuus tyylikäs. Ei vuoda mistään.

Aves - You, Lucid by ▲ves

#9 James Blake & Bon Iver - Fall Creek Boys Choir
Ja sitten jossain dramaattisessa haastattelussa miehet paljastavat asian oikean laidan ja kaikki indiepoikaset ja -tyttöset ovat ihan että NOOOOOOOOUUUUUUUUUUUU! että mun uskoni neroihin on tiessään, että mua on huijattu, että mitä mää nyt teen tälle mun Indie Fox 4eva -tatuoinnille?


#8 Girls - Honey Bunny
Honey Bunny lienee taktisesti valittu aurinkoinen popbiisi Vomitin itsesäälin ja alakuloisen toiveikkuuden jälkeen. Soundillisesti kappale seilailee, näkökulmasta riippuen, 60-lukulaisissa beachtunnelmissa tai 70-lukulaisissa purkkapopfiiliksissa, kevyesti, tarttuvasti, hyväntuulisesti ja koukuttavasti.


#7 Warpaint - Billie Holiday
No jopas nyt. Aivan kipeän hieno biisi Warpaintilta. Upea. Maagisehko. Tykkiässähkö. On jopa vähän hölmöä, että biisi on kolme vuotta vanha. Siis käytännössä, vaikka se on myös yhtyeen tuore single. Mutta hölmöä siinä mielessä, etten ollut kuullut sitä aikaisemmin.



#6 Neon Indian - Polish Girl
Polish Girl on julkaistuista esityksistä tarttuvin ja itse asiassa ensimmäinen, joka saa Antin uskomaan, että 13. syyskuuta julkaistava albumi Era Extraña saattaa olla oivallistakin parempi. Kappale etenee toistuvilla synariffeillä, tremolopurkauksilla ja tanssittavalla beatillä, joka on enemmän synapop kuin chillwave. Laulustakin saa selvän. Biisin repeat factor on valtava.

  Neon Indian - Polish Girl by artsandcraftsmx 

#5 Youth Lagoon - July
Kappale kulkee yksinkertaisella soinutuksella ja tavanomaisella lo-fi-soundilla, mutta onnistuu kasvamaan kuin vahingossa kymmeniä vastaavilla elementeilla varustettuja kappaleita suuremmaksi. Neljän soinnun vaihtelu on harvoin kuulostanut yhtä tenhoavalta kuin biisin loppuhehkutuksessa.

  July by Youth Lagoon

#4 Atlas Sound - Terra Incognita
Atlas Soundin juuri julkaistu biisi Terra Incognita on tajuttoman hyvä. Omalla tavallaan se on kehujen sweet spotissa siinä mielessä, että monet hypentappamiseen erikoistuneet henkilöt eivät tunne Bradford Coxin sooloprojektia tarpeeksi hyvin a) kuunnellakseen biisejä, b) huomatakseen muiden kehuja tai c) synnyttääkseen backlash-reaktion.

Atlas Sound - Terra Incognita by stopshakehoneygo

#3 Wavves - I Wanna Meet Dave Grohl
I Wanna Meet Dave Grohl on riemastuttavaa nuorisopunkrokkia popahtavalla melodialla, hauskalla sanoituksella ja uljaasti feedbackaavilla kitaroilla. Kitarariffikin on niin kuin kaikki hyvät riffit - yksinkertainen, tarttuva ja niin helppo, että idioottikin osaa sen soittaa.

Wavves - I Wanna Meet Dave Grohl by stopshakehoneygo

#2 Regina - Unessa
Biisi on kesän keikoilta tuttu tunnelmointi, joka ei ole yhtä popmaisen tarttuva kuin Jos et sä soita tai Haluan sinut, mutta kuitenkin samalla tavalla kaikuisasti kitaravetoinen, kevyt ja leijuvuudessaan ihastuttava. Poppareilla lienee tosin jälleen suuria vaikeuksia saada selvää Iisan laulamista sanoista.

[Flash 9 is required to listen to audio.]

#1 French Films - This Dead Town
This Dead Town avaa 21. syyskuuta julkaistavan Imaginary Future -albumin komeasti. Tanssittavuudessaan ja tarttuvuudessaan se ei ole aivan Convictin veroinen, mutta kappaleessa on tiettyä singalong-potentiaalia ja stomp-your-feetmaisuutta, jotka tekevät siitä ns. kutkuttavan tapauksen. Viimeistään kertosäkeen kuoro nostaa biisin letkeään lentoon.