Riston debyyttilevy vinyylille

Viime perjantaina Facebookiin perustettiin ryhmä Riston debyyttilevy julkaistavaksi vinyylille!, jonka tarkoitus & olemassaolon syy on yksinkertaisen loistava. Kun ryhmässä on 200 albumin ostamiseen sitoutunutta henkilöä, levystä painetaan 200 kappaleen numeroitu painos vain ja ainoastaan ryhmän jäsenille. Näistä levyistä Risto Ylihärsilä on luvannut signeerata jokaisen. Kaikkiaan vinyylin painosmäärä on 500 kappaletta, joista siis tuo 300 jää muiden ostattavaksi.

Ryhmän on perustanut Arttu Seppänen ja sillä on Fonal Recordsin nokkamiehen Sami Sänpäkkilän siunaus. Sami kommentoi asiaa ryhmän sivuilla muun muassa näin:

- Kiitos vaan minunkin puolestani Artulle joka lähti oma-aloitteisesti tätä asiaa ajamaan! Olisi mahtavaa jos kaikki ryhmään liittyneet olisivat nimenomaan ostoaikeissa liikkeellä. Näillä haavaa tämä pitää hoitaa niin, että ensin veloitetaan rahat ja sitten pistetään LP painoon. Tämä siksi että muuten ei tähän rahaa ole. Eli maksusta vierähtää vielä aika tovi ennenkuin LPn saa käteen. Veikkaisin noin 8 viikkoa tuotantoajaksi. Eli jos tämä epäilyttää niin kannattaa jättäytyä ryhmästä ja antaa muille tilaa.

Ryhmään voi liittyä tästä. Minunkin parahin toiveeni olisi se, ettei kukaan lähtisi leikkiin mukaan huvin vuoksi, vaan ns. aidosti ostoaikeissa. Tätä kirjoittaessa paikkoja oli vapaana enää 36 kappaletta, eli jos haluat omaksesi osan kotimaista musiikkihistoriaa, kannattaa olla nopea.

Itse levyhän on klassikko.

Risto - Lyö (video)

pic: Aki Roukala

Voi Ristoa voi. Kuinka huonosti poikaparalle aina näissä videoissa käykään. Jos ei lyödä turpaan, niin jotain muuta kamalaa tapahtuu. Ovi kaatuu, haaveri sattuu, käteen sattuu, pahoja asioita seuraa. Elämä alkaa kulkea filminauhana silmien edessä. Lopussa ovat vain valot.

Jotenkin minusta tuntuu, että Riston edellisestä levystä olisi kulunut jo ikuisuus, vaikka viime vuoden joulukuussa ilmestyneellä kokoelmalla kaksi uutta biisiä olikin. Milloinkas se Sähköhäiriöön julkaistiinkaan? Vuonna 2009. Ei kovin kauan sitten. Ehkä mielikuvani johtuu siitä, että kyseinen albumi oli muutamaa loistokasta hetkeä lukuun ottamatta heikompi kuin edelliset. Tai jotain sen kaltaista.

Olisipa hienoa, jos Ristolta tulisi yllättäen uusi levy.

Risto - Lyö

Ohboy ohboy ohboy ohboy! En katso tarpeelliseksi toistaa niitä kaikkia kauniita sanoja, jotka Ristosta taannoin lausuin. Ne pitävät yhä paikkansa.

Fonal Records uploadasi juuri Soundcloudiin toisen uuden biisin Riston tuoreelta kokoelmalta 176-671 (Ensimmäiset askeleet). Se on nimeltään Lyö.

Siinä on viuluja.

Risto: Lyö by Fonal Records

Risto on Suomen paras ja tärkein bändi

1. Jos on olemassa neroutta, mielestäni Risto Ylihärsilä on nero. Ja jos on olemassa neroutta, Tuomas Eriksson on nero. Ja jos on olemassa yhteen yhtyeeseen pakkautunutta kollektiivista neroutta, Risto-orkesteri on nero.

2. Tuomas on nero kitarasoundistajana, kitaristina ja omien säröpörpöttimien & muiden kitaragizmojen rakentajana. Risto on yleisnero, mutta erityisen nerokas sanoittajana, kosketinsoittajana, esiintyjänä ja mahdollisesti myös rock'n'populaarisen näkemyksen luojana. Risto-yhtye on kollektiivisesti nero soundinsa, livesoitantansa ja yllätyksellisyytenä vuoksi, eli niiden asioiden takia, jotka tekevät musiikista kokemisen (eivätkä vain kuuntelemisen) arvoista.

3. Voi myös hyvin olla, että baritonikitaristi Minna Kortepuro ja nykyinen rumpali Alina Toivanen ovat omilla tahoillaan ylittämättömän hyviä, mutta en tiedä asiasta, koska en ole koskaan ollut Riston treeneissä/nauhoituksissa/muissa vastaavissa tilanteissa. Soittajina he ovat oivallisia ja mikä tärkeintä, yhtyeeseen sopivia.



4. Riston ensimmäiset keikat olivat hillittömiä. Riston seuraavat keikat olivat hillittömiä. Ja Riston nykyisetkin keikat ovat hillittömiä, vaikka yhtyeen ensimmäisten vuosien yllätyksellisyys onkin hieman karissut. Bändissä, ja tietysti erityisesti Ristossa itsessään, on alusta asti ollut tiettyä spontaania & teeskentelemättömän tuntuista suunnittelemattomuutta. U know, unohdin näköjään tehdä soolosoittimen soundin.



5. Puolitoista vuotta sitten vaimoni osti minulle syntymäpäivälahjaksi iPod Touchin. Hän oli vienyt sen jopa kaiverrukseen. Hänen alkuperäinen ajatuksensa oli siteerata Riston Putoan kaivossa -kappaletta, koska se oli mielestäni vuosituhannen paras tai toiseksi paras suomenkielinen biisi. Lopulta hän ajatteli laulun sanoituksen olevan kuitenkin sen verran masentava (ainakin kirjoitettuna), että hän kaiverrutti iPodiin jotain muuta.

Riston kolmas studioalbumi Sähköhäiriöön on yhtyeen huonoin, mutta yksin tämä esitys tekee siitä hankkimisen arvoisen. Mielestäni Putoan kaivossa on optimistinen laulu.



6. Yksi ensimmäisistä tekemistäni radiojutuista (vuosi saattoi olla 2004) käsitteli tamperelaista indiemusiikkia. Haastattelin puolen tunnin lähetykseen levykauppiaita, pienlevy-yhtiöiden tyyppejä ja muusikkoja. Minulla oli tarkoituksena tehdä Mopin ja Riston yhteishaastattelu. Sain Ristolta tekstiviestin, jossa luki näin:

Muuten kyllä kävisi, mutta
saan radiohaastatteluista sen
verran pahoja paniikkituntemuksia,
etten voi niitä antaa. Mutta Moppi
voi sanoa puolestani mitä haluaa.
t. Risto



7. Ristolta on ilmestynyt kokoelma. Siinä on kaksi uutta kappaletta. Osta se.