John Maus - No Title (Molly)

Chromatics - Kill For Love (full album stream)

Olisiko yksi alkuvuoden odotetuimmista albumeista kokonaisena albumistreamina, laillisesti ja ilman taka-ajatuksia? No joo, okei, tosin vähän ärsyttävästi yhteen souncloud-pumpsiin tungettuna, mutta silti.

Chromatics on julkaissut hirvittävän määrän singlejä/nettibiisejä ennen levyn julkaisua (vähän niin kuin Panda Bear viime vuonna), mutta eipä se nyt sinänsä haittaa. Tosin tämä puolentoista tunnin mitta on ihan perkeleesti liikaa, niin kuin se käytännössä aina on, mutta ei sekään nyt niin hirveästi haittaa.

Tai ehkä se jossain vaiheessa haittaa, mutta ei just nyt.

CHROMATICS / KILL FOR LOVE
01. INTO THE BLACK (5.23)
02. KILL FOR LOVE (3.58)
03. BACK FROM THE GRAVE (3.43)
04. THE PAGE (3.36)
05. LADY (5.08)
06. THESE STREETS WILL NEVER LOOK THE SAME (8.37)
07. BROKEN MIRRORS (7.03)
08. CANDY (2.30)
09. THE ELEVENTH HOUR (3.28)
10. RUNNING FROM THE SUN (7.07)
11. DUST TO DUST (2.41)
12. BIRDS OF PARADISE (4.26)
13. A MATTER OF TIME (5.06)
14. AT YOUR DOOR (3.53)
15. THERE'S A LIGHT OUT ON THE HORIZON (4.44)
16. THE RIVER (6.10)
17. NO ESCAPE (14.01)

Ingrid Stockholm

Ingrid was created over numerous cups of pitch black coffee at Mellqvist’s in Stockholm: a place where tall men, homecoming stars, sailor boys, toddlers, seekers, and women so beautiful it hurts, come together to discuss the indifferences of who you are and what you ought to be…

Beyond complaints of harsh winters and lack of a real good Mexican joint, other topics started to swirl around the tables. Isn’t there more to life than world tours, indie cred and empty pockets? Couldn’t we be creating straight from the heart right to the people without any middle hands? Is it not 2012?

In a heartbeat, Ingrid was created. Consisting of members such as: Miike Snow, Lykke Li, Peter Bjorn and John, Nicole Morier, Jocke Åhlund, Johanna Beckman, Jonas Torvestig and Tomas Nordmark, Ingrid plans to offer a home for the new guard of musicians and artists. The opportunity for creation, collaboration, and compilation sonically and visually, Ingrid will provide in an unadulterated space. 

God Bless the Internet
Long live the Vinyl
Ingrid I’m so glad to have found you!

Erittäin jännää. Täältä näin lisää -> ingrd.com.

Ikons – Sister

No mutta että poppia, ei krauttia ollenkaan. Niinku verrattuna esim. Slow Lightiin. Life Rhythm -albumi ilmestyy 1. toukokuuta. Service julkaisee.

Indians - Magic Kids

Kirjoitin reilu vuosi sitten Indiansista aikaan, jolloin artistista/yhtyeestä ei ollut annettu ns. ulospäin minkäänlaista tietoa. Magic Kids kolahti heti ja säilyi vuoden suurimpana unipop-suosikkinani seuraavat kuukaudet, vaikka käytännössä en tiennyt sen tekijästä muuta kuin hänen asuinpaikkansa, Kööpenhaminan.

Nyt tietoon on tullut vähän enemmän, mutta ei paljoa. Indians julkaisee ensimmäisen 7-tuumaisensa Magic Kids/New 2. huhtikuuta ja esiintyy Briteissa pariin otteeseen. Odotan yhä enemmän, lisää biisejä, lisää tietoa ja valtavasti paljon kaikkea sitä mitä Magic Kids tarjoaa.

Indians Facebookissa ja Youtubessa.

Barry Andrewsin Disko - Lampaita

Jukka Herva tekee hienoa musiikkia ja poikkeuksellisen onnistuneita tekstejä. Hänen yhtyeensä/aliaksensa/salanimensä Barry Andrewsin Diskon toukokuussa ilmestyvä ensilevy Kuka siellä? tulee herättämään ihastuneita huokauksia ja intohimoista omistautumista.

Barry Andrewsin Disko sai alkunsa Hervan teini-iässä nauhoittamien joululevyjen ansiosta. Hän äänitti kappaleita ja jakoi kasetteja lahjoiksi kavereilleen. Välineinään hänellä oli samat soittimet kuin nykyäänkin, 80-luvun urkuja, sampleri, rumpukone, rumpuja ja kitaroita. Lopputuloksena syntyi Riston, Pekka Strengin, 60-lukulaisen psykedelian ja 2000-lukulaisen suhinapopin yhdistävää rauhallista mutta ei flegmaattista ääntä.

Kuka siellä? -levyn laulut on äänitetty pitkän ajan kuluessa, itse asiassa ilman tarkoitusta rakentaa niistä juuri tätä kokonaisuutta. Levyn vanhimmat kappaleet, Talitintti ja Rangaistus ovat olleet olemassa muodossa tai toisessa jo vuosista 2003-2004 lähtien. Albumi ei silti repeä linjattomaksi kokoelmaksi eri aikojen tekeleitä, vaan aikajanansa huomioon ottaen se on jopa ällistyttävän yhtenäinen kokonaisuus. Ajoittain hyvinkin tarttuvista popmelodioistaan huolimatta levy ei ole maailman helpoin, jos ei aiemmin ole tutustunut vastaavanlaiseen musiikkiin. Mutta jos esimerkiksi Fonal Recordsin muut artistit ovat sydäntä lähellä, Barry Andrewsin Diskoon on helppo rakastua.

Fonal Records julkaisee Barry Andrewsin Diskon debyytin Kuka siellä? 30. toukokuuta. Se on oleva hieno päivä kotimaiselle musiikille.

I Used To Be A Sparrow - Luke (full album)

Helposti kuunneltavaa ja mukavasti sulavaa popmusiikkia Ruotsista. Runollisesti nimetty I Used To Be A Sparrow kuvailee itseään yhtyeeksi, joka yhdistää stadionrockin, autotallimaisen lähestymisen ja sydäntäsärkevät kappaleet. Ja mikä ettei.

Dick Petterssonin ja Andrea Caccesen yhtye julkaisi debyyttilevynsä Luke helmikuussa. Levyn ensimmäinen single Life Is Good kuulemma soi MTV New Generationissa, mutta muuten bändi on suosion määrässä mitattuna vielä jokusen askeleen päässä stadioneista ja muista vastaavista areenaksi luettavista estradeista.

I Used To Be A Sparrow'n musiikki ei ole omaperäisyydellä pilattu, eikä Luke-albumilla ole muiden yli nousevaa ässäbiisiä, joka nostaisi yhtyeen ns. suurten lupausten joukkoon. Levy on kuitenkin tasavahva, niin sävellysten, soitannan kuin laulusuoritustenkin osalta. Kuin vahingossa levyn hienoimmaksi kappaleeksi nousevalla tunnelmoinnilla Lovers on the Moon välkähtelee kuitenkin lupaus jostain suuremmasta.

Rohkeammat ratkaisut saattaisivat nostaa I Used To Be A Sparrow'n ihan hyvästä yhtyeestä jopa loistavaksi.

The Raveonettes - Night Comes Out

Minua ei suoranaisesti (tälläkään kertaa) haittaa se, että Raveonettes ei ole luonut nahkaansa, jalostanut ilmaisuaan, ottanut askelta pimeään, siirtynyt musiikillisesti x:n suuntaan, ottanut soundiinsa mukaan y:tä tai kurvannut 50s meets 80s meets Jesus and Mary Jane meets 2000s indie standardista lähemmäksi z meets z1 meets z2 meets z3:a. Nämä biisit ja tämä tapa esittää niitä kelpaavat oikein hyvin.

When the sun goes down we have fun. Mieltä tervehdyttävää musiikkia niin kevään, kesän kuin syksynkin leppeisiin iltoihin.

Into The Night EP ilmestyy 24. huhtikuuta. Ainakin joku versio siitä on 2 x 7" Record Store Day -julkaisu. Neljä biisiä, joista Night Comes Out on yksi. Kuuntele play-napista, downloadaa email-osoitetta vastaan.

Lower Dens - Propagation

Lower Dens julkaisi tällä viikolla toisen biisin myöhemmin keväällä ilmestyvältä kakkoalbumiltaan Nootropics. Albumin ensimmäinen maistiainen Brains oli enemmän pulssivetoinen tunnelmointi, Propagation taas tunnelmavetoinen huojunta. Kivasti yhdistyvät kaikupitoinen chillailu, bändisoitanta ja kauniit melodiat.

Baltimoresta käsin vaikuttava Lower Dens julkaisi debyyttilevynsä Twin-Hand Movement vuonna 2010. Esimerkiksi Pitchfork tykkäsi levystä arvosanan 8.1 verran. Yhtyeen nokkanainen Jana Hunter on esiintynyt ja levyttänyt myös soolona. Nootropics-albumi ilmestyy huhti-toukokuun vaihteessa. Ribbon Music julkaisee.

Astrid Swan - Cream of Gold (Serefe Sound System Remix)

Kylmän viileää menoa tämä. Ja niin postmodernia, että oikein puna nousee poskille.

Ensin Pavement tekee musiikkia, joka inspiroi ns. kokonaista sukupolvea. Sitten Astrid Swan kääntää Pavementin alkuperäisiä rymistelyjä omanlaisikseen riisutuiksi versioiksi, jotka säilyttävät luonteen mutta pukevat olemuksen uuteen asuun. Ja nyt Serefe Sound System remixaa Swanin Cream of Gold -version modernistis-coolistisen erotiikkarytmittelyn muotoiseksi. Jokainen versio on omalla tavallaan erityinen, omalla tahollaan laadukas ja äärimmäisen nautittava.

Parasta versioissa ja niiden erilaisuudessa on se, ettei Pavementin alkuperäinen häviä niiden alle - niin kuin usein käy vanhojen hittien ylipopulaarien, 1/1-kopioitujen tulkintojen kanssa. Alkuperäisen tekijyyden raja-aidat eivät kaadu, vaan ennemminkin Cream of Gold (Serefe Sound System Remix) on erinomainen esimerkki siitä, miksi loistavaa ideaa ei kannata jättää paikalleen makaamaan, kunhan sitä vie eteenpäin, eikä tyydy toistamaan siitä siloiteltua, kulloisenkin ajan kaupallisten musiikkitottumusten mukaista versiota.

Tätä kuuntelisi mielellään kokonaisen albuminkin verran. Se vasta olisi hienoa.

Lapko - Love Is Sick and Wrong

Nyt ollaan hyvissä. Siis todella hyvissä. Siis ihan niinku mitä helvettiä hyvissä. Siis tämän kannen kanssa, biisi nyt on taattua Lapko-laatua eikä sinänsä yllättävä. Mutta että joo että joo. Jos tämä nyt on mikään kansi, eikä vain joku juttu.

Että rohkeasti alasti? Että salama välähtää ikkunasta? Että alasti. Ja aika irvokkaasti. Ja vielä niin, että mies, että laulaja, että nokkamies ja hidalgo. Että jumaleissön nyt.

Jos rakkaus on oikeasti näin väärin, niin silloin se kyllä on todella väärin.

Beach House - Lazuli

Beach Housen uusi albumi Bloom saattaa hyvinkin olla tämän vuoden paras, tai ainakin yksi parhaista. Ensin ällistyttävä, upea, kaunis, lumoava & koukuttava Myth, nyt muutama leakannut biisi, joista Lazuli on sen verran virallinen (Record Store Day -julkaisun a-puoli), että sen kehtaa postata.

Albumin kansitaidekin on yksinkertaisuudessaan hieno ja tunnistettava. Tämä lienee hankittava vinyylinä, ei mistään muusta syystä kuin sydämen halusta.

Bloom ilmestyy 15. toukokuuta. Sub Pop julkaisee.

Kolme vuotta sitten Antti oli semisti kännissä

Minulla oli tosi mielenkiintoinen kesäloma vuonna 2009. Taisi olla niin, että joka ainoa päivä olin aika hyvissä. Paitsi yhtenä päivänä, jolloin en ollut missään, mikä johti siihen, että sain riesakseni jonkinlaisen flunssan pariksi päiväksi. Flunssa ei tosin liiemmin haitannut, koska päätin, että hyvissäolematon kokeilu oli kyseisen loman osalta ainoa laatuaan.

Voi olla niin, että kehitin tuona kesänä nopeiden syöksyjen maksiimin (ensin leppoisaa kaljanlitkintää ehkä sixarin verran, sitten fisu + gt + fisu + gt + fisu + gt), mutta voi myös olla, että olin kehittänyt sen aikaisemmin. Kyseinen tapa nauttia alkoholia oli ikään kuin vastaveto tietyissä piireissä tutuksi tulleille kommandokänneille (terävä + terävä + terävä + kalja + terävä + jarrut päälle, ettei mene yli + letkeää juopottelua seuraavat tunnit). Voi olla myös paljon muita asioita, ja ehkä fsdjhlsghjiosjiosdiosh adfsdjfkhsd.

Oli niin, että aina kun tulimme Johannan (=vaimon) kanssa kotiin, laitoin soimaan tiettyjä kappaleita. Yksi oli edellisen kesän hittibiisi, MGMT:n Kids, yksi saattoi olla Sam Cooken A Change Is Gonna Come ja yksi oli joka ainoa kerta joka ainoana yönä koko kesän ajan BBU:n Chi Don't Dance

Tuli vain jostain syystä mieleen tässä lauantai-illan seesteisen miellyttävässä & rauhallisen letkeässä pikku maistissa.



edit. On muuten pakko pilata hyvä tarina totuudella, etteivät ystävät, tutut, sukulaiset, työkaverit, kylänmiehet & -naiset ja sen sellaiset pelästy ja järkyty Antin heilumisista. Tuo "joka ainoa päivä" ei oikeasti ole lähelläkään totuutta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna & puolitoistavuotiaan tyttären isänä se tuntuu siltäe. Nykyään kun varsinaiset alkholipeijaisiin varatut viikonloput voi vuoden aikana laskea yhden tai korkeintaan kahden käden sormilla.

Hot Chip - Flutes

Hot Chip is back back back huimausta aiheuttavan videon kanssa. In Our Heads ilmestyy 11. kesäkuuta. Video aiheuttaa huimausta. Tässä taitaa olla jotain romanttista. Niin kuin elektro-romanttista. Mutta jos videota katsoo suoraan silmiin, niin alkaa huimata.

Vähän muuten väsyttää, koska heräsin jo ennen kuutta ja nyt nukuttaa. Eikä tuo huimausta aiheuttava efekti oikein auta asiaa. Tämä on hyvä biisi. Vaikka pyörivä kamera saakin pään vähän sekaisin silkasta huimauksesta. Nukahdin sohvalle viideksi minuutiksi, mutta nyt olen työhuoneessa.

Yritän lanseerata tulevien päivien aikana nerokasta lauseparia. Se kuuluu näin: "Mitenkäs erotiikka? Tulehan tänne!" Toiminee indiediscoissa kuin elektro-romanttinen häkä. Huimaavan hyvin toiminee.

Black Twig - Paper Aeroplane/Kouvola (Fast)

Niin kuin jo ennakkoon Soliti kertoili, Black Twig julkaisi tänään uuden biisin Paper Aeroplane. Eikä siinä vielä kaikki! Bonuksena ensi viikolla julkaistavalla singlellä on nopea versio ällistyttävän & uskomattoman loistavan Paper Trees -albumin keskuskappaleesta Kouvola.

Molemmat kappaleet on taltioitu albumisessioissa, eivätkä ne jää mitenkään jälkeen levymateriaalin tasosta. Toki Kouvola toimii paremmin krauttina slow-versiona, eikä Paper Aeroplane ole kappaleena aivan Death Scenen, Lake Songin tai Antichristin veroinen. Mutta toisaalta eipä ole oikein mikään muukaan samassa genressä ysäröivä biisi.

Itse asiassa jopa hieman hävettää, etten ole kirjoittanut kokopitkää arviota Paper Treesistä. Se kun on yksi kaikkien aikojen kotimaisista rocklevyistä.

Black Twig Facebookissa ja Solitin nettisivuilla.

Jukka Ässä - Uusi Maa

Jukka Ässä julkaisi juuri uuden biisin Uusi Maa. Se tuo hyvän ja rauhallisen mielen ja antaa uskoa paremmasta huomisesta, kauniimmista päivistä ja yleisestä kaikkia koskevasta hyvästä.

Musiikillisesti Uusi Maa keinuilee ajattoman popmusiikin laineilla. Kotimaisista vertailukohteista lähimpänä lienee Knipin esittämät Egotripin biisit.

Niille jotka eivät tiedä, Jukka Ässä on tamperelaisen Jukka Salmisen yhtye. Salminen on muusikko, valokuvaaja, DJ ja monen sortin kulttuuriaktiivi. Aikaisemmin hän on esiintynyt soolona Tapes-nimellä ja soittanut muun muassa Tigerbombsissa, Samae Koskisen Taikabändissä ja Laurilassa. Jukka Ässä valittiin aikanaan vuoden 2011 Tulevaisuuden tusinaan.

Ilmestyykö joku levy joskus? En minä tiedä. Toivottavasti, sillä tässä on jopa radiopotentiaalia. Lisää Facebookissa.

Tennis Bafra - Sleep

Mistä tunnistaa aidon slackerin? Siitä, että saa julkaistua debyyttialbuminsa vasta 20 vuoden toiminnan jälkeen. Really nice.

Uppsalasta kotoisin oleva Tennis Bafra kumartaa rutkasti Sonic Youthin suuntaan niin yleisen soinnin, kitaroinnin kuin Johan B:n lauluäänenkin suhteen. Aikanaan 90-luvulla olisin pitänyt yhtyettä turhan vahvasti esikuvaansa kopioivana, mutta nyt asia ei liiemmin minua haittaa. Ainakin vaikutteet on otettu oikeasta suunnasta.

Bändi julkaisi Abulia Jubilee -albumin ruotsalaisen Nomethod Recordsin kautta helmikuun alussa. Se tarjoaa särötettyjä kitaroita, murrettuja sointuja, käheällä äänellä rennosti laulettuja säkeitä ja hienovaraisia melodioita. Levyn voi kuunnella kokonaan Soundcloudissa.

Bändistä lisää Facebookissa, levy-yhtiöstä internetzissä.

8½ - Indie Music Black Magic Ritual

Hey muthafuckas, tämähän on aika kova! Oikein hyvä. edit. Tosi kova.

8½ on punkahtavaa altsua/indierockia soittava kokoonpano Turusta. Yhtyeessä vaikuttavat laulaja-kitaristi Aleksandr Manzos, rumpali Pyry Kunnas ja basisti Minna Nieminen. Bändi kertoo pitävänsä säröpedaaleista, vuodattamisesta ja live-taltioinneista. Yhdeksi vaikutteekseen yhtye mainitsee Deep Turtlen, mitä voi pitää jopa elämää upeampana asiana. Biisit ovat tarttuvia, sanoitukset oivaltavia ja soitto kulkee kuin mikäkin.

Indie Music Black Magic Ritual on sanoituksellisesti poikkeuksellinen vuodatus, joka sivukorvalla kuunneltuna saattaa kuulostaa ihan toiselta kuin mitä se oikeasti on.

And then one day you get in, black pagan idols on every windowsill the holders of secret knowledge demand to see your freemason handshake you say you know nothing, you just came in, but they don't believe a thing you turn to run, but it's too late, the door is blocked by thousands of mixtapes have you ever heard indie music? or danced to indie music? or cried to indie music 'cause you know that it's the pits?

Ja niin edelleen.

8½:n Jean-Luc EP ilmestyi perjantaina 9. maaliskuuta. Puolisentoista vuotta sitten bändi julkaisi ep:n Elephant. Levytyssopimusta 8½:lla ei ole, vaikka näillä näytöillä voisi jopa olla. Lisää Facebookista ja Soundcloudista.

Antero Lindgren - Mother

Believe the hype. Kannattaa.

(Koiramme Otto on ollut aika kipeänä viimeiset kolme päivää, mistä johtuen ajatukset ovat olleet toisaalla. Mutta Antero Lindgrenin debyyttilevy on juuri niin hyvä kuin esimerkiksi Rumba ja Helsingin Sanomat kirjoittivat.)

Beach House - Myth

YEAH! YEAH YEAH! Uusi biisi Beach Houselta, täysin yllättäen ja varoittamatta ja ilman mitään ennakkopromoa tai hypeä. Tai mitään. Edellinen Facebook-päivitys joulukuulta 2010. Ja puoli tuntia sitten linkki bändin nettisivuille, joilla on vain uusi biisi eikä mitään muuta.

Ja voi pojat kuinka onkaan hieno biisi. Myth on melodisesti perinteinen popkaunokki, josta tekee poikkeuksellinen Beach Housen ominaissoundi ja Victoria Legrandin uskomaton ääni. Surumielisyys, kauneus, unisuus, kaukuisuus ja kaikki muutkin vuoden 2010 Teen Dream -mestariteoksen elementit ovat paikoillaan.

Beach Housen albumi Bloom ilmestyy 15. toukokuuta. Sydän hakkaa.

The Wha's - EP Teaser

Hei jeah! The Wha's, yksi Stopshakehoneygon kotimaisista suosikeista, julkaisee kauan odotetun ep:n, ja vielä tässä kuussa. Tarjolla on vahvasti brittivaikutteista The Clashiin, Libertinesiin ja muihin vastaaviin kitarabändeihin nojaavaa uljasta rokkenrollia. Sellaista, jota ei koskaan tehdä liikaa.

The Wha's oli yksi Tough Twelve 2012 -listani yhtyeistä, vaikka listaa tehdessäni en edes tiennyt, aikooko bändi julkaista jotain tänä vuonna vai ei. The Waste Land oli vuoden 2010 komeimpia kappaleita, ja nyt julkaistun teaserin perusteella vastaavia rypistyksiä näyttäisi olevan koko julkaisu pullollaan.

Muutenkin Vimeoon uploadatun alkumaistiaisvideon kanssa on nähty vaivaa, mitä voi tänä kertakäyttöviraalien aikana pitää oikein mieluisana asiana. Pysytään kuulolla ja raportoidaan enemmän sitten kun varsinainen levy ilmestyy.

Grimes - Oblivion

Nyt saattaa olla niin, että käännän vähän takkiani Grimesin kohdalla. Jostain syystä pakotin itseni kuuntelemaan artistin musiikkia ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla enkä ollut lähellekään ns. blown away. Ne parikolme kuuntelemaani kappaletta kuulostivat jotenkin tavanomaisilta ja huonommilta versioilta omista suosikeistani, vaikka en missään tapauksessa biisejä vihannutkaan.

Eilen illalla Oblivionia eestaas pyöriteltyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kivaa laulua ja tanssia tämä on, ja vielä ihan onnistuneella tuotannolla ja tarttuvilla koukuilla. Ja toki, Claire Boucherin ääni on hurmaava, ainakin pieninä annoksina, ehkä isoinakin.

Olisiko tässä nyt käynyt niin, että Antti on ollut vähän liikaa 2nd-level-pathetic überindie-zeroreflection-blackhole-killjoy-yadayada, ja unohtanut, että pikkasen hassusti kaikkiin buzzfeedeihin nostetut aktitkin voivat olla hyviä? Tai jopa erinomaisia.

Tai sitten Grimesillä on vain tämä yksi hyvä kappale.

Chromatics - Candy

Mysteerin hämyinen verho on laskeutunut Chromaticsin Kill For Love -albumin julkaisuajankohdan ylle. Milloin puhuttiin helmikuusta, milloin maalis, milloin kerrottiin masteroinnin olevan melkein valmis, milloin sen tapahtuvan vasta pari viikon päästä. Samaan aikaan uusia biisejä isketään nettiin upeiden Alberto Rossinin ohjaamien videoiden kuvittamina. Kaikki pitävät, osa rakastaa, mutta harva jos kukaan tietää, milloin se saatanan albumi ilmestyy.

Se on jännittävä genre tämä indie-elektro. Periaatteessa soundit ja tyylit ovat kaikilla samat tai ainakin samalla tavalla sinne päin, mutta silti erot innostusta nostattavien ja olkia kohaututtavien aktien välillä ovat hyvinkin suuret. Itse ajattelin vielä noin kuukausi sitten Chromaticsin olevan hyvä muttei loistava. Nyt ajattelen sen olevan loistava, tai jopa sitäkin parempi.

Yhtyeen musiikin teho on tunnelmassa, ei niinkään poikkeuksellisissa melodiallisissa, sanoituksellisissa tai tuotannollisissa ratkaisuissa. Candy on tästä hyvä esimerkki. Sanoituksena Candy / please don't let them in your heart / because they'll try to steal that flame from in your eyes ei ole kummoinen, mutta osana kappaleen kokonaisuutta se toimii erinomaisesti. Basso pompottaa, synastringit maalaavat, biitti jumputtelee, nainen laulaa. Ei paljon mitenkään, mutta silti todella koskettavasti.

Odotan tällä hetkellä Kill For Lovesia enemmän kuin muita levyjä.

Paleface - Ikivanhat tekosyyt (kadotettujen mantra)

Paleface alkaa olla aikamme kovimpia urbaaneja poeettoja. Sisältö, sanomisen halu, muodon hallitseminen, pelottomuus, intohimo. Taju siitä, että poliittisuus ja kantaaottavuus voivat kuulua populaarikulttuuriin, jos taito riittää.

Rap equals lyrics.

Sanat sanottu, rahat lainattu / metsät on kaskettu, pellot jo raivattu
loppu laskettu, taikina vaivattu / sillat on poltettu, kotiin on kaivattu

vartutaan suurpainenatikan valossa / vastakaadetun sementin hajussa
betonin keskellä, kerrostaloissa / merirosvolippuja hulmuu saloissa
automarketeista suoraan tähä / me eletään paljon, ja kuollaan vähä
kaadat lasillisen, juodaan vähä / sammunu toivo, älä jätä mua tähä
sireeninvaloa, loputon kuja / kuppilat väärällään kadotettuja
louvot on nikki, mutta päätös on luja / mä lopetan huomen

ikivanhat tekosyyt / typötyhjä taulu
täpötäydet junanvaunut / ypöyksinlaulut
läpimärät tulitikut / rutikuivat huulet
sysimustat sydämet ja läpimädät juuret

sä yletyt kyl jos sä kurotat / onneks lattialta ei voi pudota
pienikin virhe, niin kaiken voi tuhota / maanantaiaamuna arvioi tuhoja
viis vuotta sit Tipa tipahti kyydistä / nyt se on pummi, tai jotain sen tyylistä
syvällä slummissa etsitään syyllistä? / sill ei oo mitää, mut kaikki on myynnissä
irti raameista, nukkuu vaaleissa / hukkuu suruunsa korttelibaareissa
se on ilmeissä, se on ilmeistä / sekin tietää, et se on hirveissä
jos mä pistän röökit ja safkat / Tipa pistää töötit ja nahkat
juomme ehtoollisviinin, mä maksan / jos sä pöllit ton mulle, mä jaksan
täyskäännös, olo on hutera / sain säännöt, en osannut lukea,
mä en oo mitään / viraston tukema, Sukevan pukema tilastolukema
pilattu unelma, kädet on ruvella / mä lopetan huomen

sanat sanottu, rahat lainattu / metsät on kaskettu, pellot jo raivattu
loppu laskettu, taikina vaivattu / sillat on poltettu, kotiin on kaivattu

ikivanhat tekosyyt / typötyhjä taulu
täpötäydet junanvaunut / ypöyksinlaulut
läpimärät tulitikut / rutikuivat huulet
sysimustat sydämet ja läpimädät juuret

upouudet tekosyyt / typötyhjä taulu
täpötäydet junanvaunut / ypöyksinlaulut
läpimärät tulitikut / rutikuivat huulet
sysimustat sydämet ja läpimädät juuret

Paleface uusi albumi Maan tapa ilmestyy 25. huhtikuuta.

Paperfangs - AAVVAV

Oh boy, eihän Paperfangs nyt mitään huonoa julkaisisi, ei ainakaan näin huolellisen valmistelun jälkeen.

Jo kuukausia suunnitteilla ollut AAVVAV (digi/kasetti) ilmestyi tänään. Se sisältää kolme aikaisemmin julkaistua kappaletta (Books, Lifelong, Oh I Wondered) ja kolme uutta (I Felt the Ocean, Valleys and Peaks, Proteus). Tyylillisesti, soundillisesti ja imagollisesti tasavahvaa laatua.

Paperfangsin ensimmäiset kappaleet ilmestyivät nettilabel EarDrumsPopin kautta vuonna 2010. Viime vuonna bändi teki pari uutta biisiä (Witches, Lifelong), pari videota ja debyyttikeikkansa. Kuten tietty osa kotimaisesta indiekansasta tietänee, yhtyeessä vaikuttaa esimerkiksi Arvoitus on meille poika tuo -blogista ja Rosvoista tuttu Jyri Öhman.

AAVVAV tarjoilee kaikuisaa, kekseliäillä sampleilla maustettua dream poppia, joka ei välttämättä teilaa kuutelijaa kertalaakilla, vaan ottaa syleilyynsä useampien kuuntelukertojen aikana. Kotitaloudessamme kestosuosikiksi nousseen Lifelongin lisäksi uusista kappaleista esille nousee Valleys And Peaks, jonka parin minuutin kohdalla käynnistyvä hokema nostaa kappaleen ns. seuraavalle tasolle. Ep:llä ei ole varsinaisia heikkoja lenkkejä.

Paperfangs esiintyy lauantaina 3. maaliskuuta Korjaamolla Zebra and Snaken kanssa. AAVVAV:n voi ostaa itselleen digitaalisesti Bandcampista. Kasetit ovat saatavilla 26. maaliskuuta alkaen.