U know I loved you Platta (repost)

Eräänä tavallisena päivänä jonakin vuonna 2000-luvulla menin käymään Tampereen keskustassa Aleksanterinkadulla sijaitsevassa levykaupassa. Olin valinnut Platan omaksi kaupakseni, koska siellä myytiin levyjä niiltä bändeiltä, joita kuuntelin, koska siellä ymmärrettiin niitä bändejä, joita kuuntelin ja koska siellä ymmärrettiin, minkälaista musiikkia minä kuuntelen.

Periaatteessa olisin voinut mennä Plattaan vain juttelemaan musiikista tai kuuntelemaan sitä, mutta käytännössä en poistunut liikkeestä koskaan ilman, että olisin ostanut jotain. Ari, Jampe ja Eetu voivat ehkä muistaa paremmin, mutta mielestäni en jatkanut matkaani kertaakaan tyhjin käsin niiden vuosien aikana, kun olin Platan vakioasiakas. Usein toki tiesin, mitä olin tullut hakemaan, ja joskus minulla oli niin monta vaihtoehtoa, että kyse oli ennemminkin runsaudenpulasta. Kuitenkin aina silloin tällöin minun oli vain luotettava kauppiaaseen ja pyydettävä tätä myymään minulle jokin levy. Hyllyssäni on kymmeniä tällaisia suositukseen perustuvia albumeja. Yhdenkään ostoa en ole katunut.

Olimme sopineet 100% nerokkaan tavan kierrättää New Musical Express -lehtiä. Kun aikanaan oma NME:n tilaukseni oli päättynyt, olimme sopineet, että ostan aina Platan oman kappaleen alennettuun hintaan, kunhan levykaupan pojat olivat itse lehden lukeneet. Käytännössä kävin hakemassa uusimman numeron aina seuraavan viikon alussa. Kaikki voittivat.

Tuona eräänä päivänä 2000-luvulla NME:n kylkiäisenä oli tullut cd. Se kantoi nimeä Songs To Save Your Life ja sen oli ainakin jossain mielessä koonnut Morrissey. Kun Ari ojensi minulle lehden ja levyn, hän sanoi, että cd:llä olisi yksi biisi, josta pitäisin todella paljon. Kun kysyin kappaleen nimeä ja esittäjää, hän kehoitti minua vain kuuntelemaan levyn ja kertomaan, oliko hän oikeassa. Ari oli täysin varma asiastaan.

Seuraavalla käynnilläni kysyin, oliko hän tarkoittanut The Killersin biisiä Jenny Was a Friend of Mine. Oli, juuri sitä. Laitoin heti tilaukseen bändin debyyttialbumin Hot Fuss, joka ei vielä tuolloin ollut ilmestynyt.

Se oli asiakaspalvelua, johon yksikään nettikauppa ei tule koskaan pystymään.



Platta sulki ovensa tammikuun lopussa 2010. Viimeisellä käynnilläni ostin muutaman levyn ja Kentin kehystetyn julisteen, joka oli kuulunut yhtenä olennaisena osana Platan sisustukseen. En edes ole mikään megaluokan Kent-fani, mutta halusin itselleni jonkin pysyvän muiston levykaupasta, joka vaikutti suuresti musiikkiharrastukseeni melkein kymmenen vuoden ajan.

Julkaisin tämän kirjoituksen ensimmäisen kerran vuosi sitten, ja nyt se on taas ajankohtainen. Tänään lauantaina 21. huhtikuuta vietetään Record Store Dayta. Mene oman kaupunkisi levykauppaan ja pyydä, että sinulle myydään jokin levy.

John Maus - No Title (Molly)

Real Estate - In My Car

Kiima 21. huhtikuuta järjestettävää Record Store Daytä kohtaan alkaa nousta. Jälleen kerran yhtyeet ja levy-yhtiöt kertovat julkaisevansa sellaisia limited edition -ihanuuksia, että vailla holttia tai järkiperäistä perustetta ostopäätöksiään tekevät musadiggarit ovat ihan sekaisin. Ainakin Antti on.

Ärsyttäväksi tilanteen tekee sama juttu kuin viime vuonna. Kukaan ei tiedä, mitä julkaisua saa mistäkin maasta ja mistäkin levy-kaupasta, mikä johtaa siihen, että joissakin kaupungeissa levyt revitään käsistä ja toisissa ne jäävät makaamaan hyllyihin viikkokausiksi. Esimerkiksi Stupido myy kaikki omat RSD-julkaisunsa rasvattua salamaa nopeammmin, mutta esimerkiksi _________sta ja ________sta samoja levyjä saa vielä kesähelteidenkin aikaan. Ja tietysti eBaystä, jos haluaa lihottaa jobbareiden lompakkoja. Joka tapauksessa Record Store Day on ihana keksintö, johon itse aion varautua asiaan kuuluvalla huolellisuudella.

Yksi tämänvuotisen Record Store Dayn kuumimmista julkaisuista on Domino Recordsin flexizine Smuggler’s Way, joka on 24-sivuinen lehti viidellä flexidiscillä varustettuna. Lehdessä on Dominon rosteriin kuuluvien artistien kirjoituksia, runoja, valokuvia ja piirrustuksia ja levyillä viisi kappaletta: Dirty Projectorsin You Against The Larger World, Real Estaten In My Car, Cass McCombsin Teachers, John Mausin No Title (Molly) ja Villagersin Shards.

Domino julkaisi muutama päivä sitten Soundcloudissa Real Estaten kontribuution In My Car, joka edustaa sekä levy-yhtiön että bändin tutuksi tekemää korkeaa laatua. Lisää osoitteesta smugglersway.tumblr.com.

Wild Beasts ja 250 kappaleen painos

Levyjä keräävät henkilöt muistanevat 16. huhtikuuta järjestetyn Record Store Dayn, jolloin useat orkesterit ja/tai levy-yhtiöt julkaisivat limited edition -vinyyleitä, jotkut vanhojen harvinaisuuksien uudelleenpainoksina, jotkut rajoitettuina spessusinkkuina ja jotkut täysin uusia biisejä sisältäneinä äänitteinä.

Levyt jaeltiin sattumanvaraiselta vaikuttaneella systeemillä ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Joitakin levyjä saapui Suomeen painokseen nähden tajuton määrä (esim. Interpolin Try it Onin remix-ep:tä), joitakin ns. sopivasti ja joitakin ei ollenkaan. Periaatteena oli, että kaikki ne levykaupat, jotka harvinaisuuksia halusivat, myös niitä saivat. Ainakin jossain määrin.

Metodi johti siihen, että tietyistä kaupungeista halutuimmat vinyylit ostettiin loppuun viidessä minuutissa, mutta joissakin paikoissa kaikki julkaisut eivät löytäneet ottajaansa edes muutaman viikon aikana. Ja sekös sopi Antille.

Wild Beasts - Albatross by 1FTP

Vierailin eilen porilaisessa Junglerecordsissa. En ole kovinkaan hyvin sisällä rockabilly/roots/blues/tms jutuissa, mutta em. lajityyppien harrastajille kyseinen levykauppa vaikuttaa erinomaiselta paikalta. Toisaalta Junglerecordsissa oli tarjolla myös indiejulkaisuja, mutta koska Porissa ei (myyjän mukaan) ole juuri lainkaan indiehenkisiä ihmisiä, tietyt levyt kiertävät hyvin hitaasti. Itse asiassa aika helkkarin hitaasti. Jopa niin hitaasti, että Antilta meinasi päästä pari hillittyä indiekeräilijän doublefistpump-tuuletusta vinyylilaaria selatessaan.

Tarjolla oli esimerkiksi Radioheadin megahaluttu maxi Butcher/Supercollider, hintaan 11 euroa. Ja About Groupin (feat. members from Hot Chip, This Heat & Spring Heel Jack) Start & Complete -albumi. Ja Gorillazin The Fall -vinyyli. Ja kirsikkana kakun päällä Wild Beastsin 250 kappaleen painoksena julkaistu 7-tuumainen Albatross/Smother. Ja pari muutakin levyä, jotka jätin jonkun toisen ostettavaksi.

Wild Beasts - Smother by weallwantsome1

Niin että ei mitään, mitä voisi järjellä perustella. Olin jo muutaman viime vuoden aikana ehtinyt vaipua tilaan, jossa harvinaiset julkaisut eivät juuri minua kiinnostaneet. Mutta nyt huomaan saavani suunnatonta nautintoa elottomien esineiden omistamisesta. Siitäkin huolimatta, että kyllä nuo eBaystäkin saisi, Radioheadin maxia lukuun ottamatta vielä ihan kohtuullisella hinnalla.

Ja lisäksi minulla jo oli tuo Radioheadin levy. Ja Wild Beastsin levy. Ja, jos totta puhutaan, kolmaskin kappale Radioheadin levyä. Niin että nyt omistan niitä kaiken järjen mukaan liikaa. En myy levyjäni, koska meidän piireissämme trokaamista ei ole koskaan katsottu hyvällä. Mutta lahjana voin antaa. Ja blogin kisapalkintona, joskus tulevaisuudessa.

So, stay tuned. Spesiaalia luksusta on luvassa, jonain päivänä, jossain muodossa.

U know I loved you Platta

Eräänä tavallisena päivänä jonakin vuonna 2000-luvulla menin käymään Tampereen keskustassa Aleksanterinkadulla sijaitsevassa levykaupassa. Olin valinnut Platan omaksi kaupakseni, koska siellä myytiin levyjä niiltä bändeiltä, joita kuuntelin, koska siellä ymmärrettiin niitä bändejä, joita kuuntelin ja koska siellä ymmärrettiin, minkälaista musiikkia minä kuuntelen.

Periaatteessa olisin voinut mennä Plattaan vain juttelemaan musiikista tai kuuntelemaan sitä, mutta käytännössä en poistunut liikkeestä koskaan ilman, että olisin ostanut jotain. Ari, Jampe ja Eetu voivat ehkä muistaa paremmin, mutta mielestäni en jatkanut matkaani kertaakaan tyhjin käsin niiden vuosien aikana, kun olin Platan vakioasiakas. Usein toki tiesin, mitä olin tullut hakemaan, ja joskus minulla oli niin monta vaihtoehtoa, että kyse oli ennemminkin runsaudenpulasta. Kuitenkin aina silloin tällöin minun oli vain luotettava kauppiaaseen ja pyydettävä tätä myymään minulle jokin levy. Hyllyssäni on kymmeniä tällaisia suositukseen perustuvia albumeja. Yhdenkään ostoa en ole katunut.

Olimme sopineet 100% nerokkaan tavan kierrättää New Musical Express -lehtiä. Kun aikanaan oma NME:n tilaukseni oli päättynyt, olimme sopineet, että ostan aina Platan oman kappaleen alennettuun hintaan, kunhan levykaupan pojat olivat itse lehden lukeneet. Käytännössä kävin hakemassa uusimman numeron aina seuraavan viikon alussa. Kaikki voittivat.

Tuona eräänä päivänä 2000-luvulla NME:n kylkiäisenä oli tullut cd. Se kantoi nimeä Songs To Save Your Life ja sen oli ainakin jossain mielessä koonnut Morrissey. Kun Ari ojensi minulle lehden ja levyn, hän sanoi, että cd:llä olisi yksi biisi, josta pitäisin todella paljon. Kun kysyin kappaleen nimeä ja esittäjää, hän kehoitti minua vain kuuntelemaan levyn ja kertomaan, oliko hän oikeassa. Ari oli täysin varma asiastaan.

Seuraavalla käynnilläni kysyin, oliko hän tarkoittanut The Killersin biisiä Jenny Was a Friend of Mine. Oli, juuri sitä. Laitoin heti tilaukseen bändin debyyttialbumin Hot Fuss, joka ei vielä tuolloin ollut ilmestynyt.

Se oli asiakaspalvelua, johon yksikään nettikauppa ei tule koskaan pystymään.



Platta sulki ovensa tammikuun lopussa 2010. Viimeisellä käynnilläni ostin muutaman levyn ja Kentin kehystetyn julisteen, joka oli kuulunut yhtenä olennaisena osana Platan sisustukseen. En edes ole mikään megaluokan Kent-fani, mutta halusin itselleni jonkin pysyvän muiston levykaupasta, joka vaikutti suuresti musiikkiharrastukseeni melkein kymmenen vuoden ajan.

Tämän viikon lauantaina 16. huhtikuuta vietetään Record Store Dayta. Mene oman kaupunkisi levykauppaan ja pyydä, että sinulle myydään jokin levy.