Deadmau5 - Codex (Radiohead cover)

U know, aika kiva, varsinkin kun tämä on no sampling involved -henkinen tapaus. En vieläkään pidä Deadmau5in ravehtavasta perusjytkeestä, eikä hänen versionsa Codexista jää elämään muutamaa päivää kauemmin. Otetaan ilo irti näistä parista päivästä.

Radiohead - Codex (deadmau5 cover) by fuckmylife

Radiohead - From The Basement (full stream)

Radiohead on niin loistava livebändi, että se on välillä jopa hieman kiusallista. Ainakin kaikille niille, jotka äänittävät, leikkaavat, liimaavat, vääntelevät nappeja, korjaavat virheitä, nauhoittavat uusia ottoja ja käyttävät päiväkausia miksaukseen, masterointiin ja uudelleenmasterointiin.

Radioheadin musiikista ei tarvitse pitää, mutta jo soundi- ja soittopoliittisena asiana From The Basement on komea voimanosoitus. The King of Limbs -albumin kappaleet soivat livenä niin orgaanisesti ja pehmeästi, että panee ajattelemaan, miksi bändi ei tee albujemaan tällä metodilla. Poissa on ajoittainen kylmyys, turhat pling-plong-kudelmat ja välillä liikaa itseään toistavat soundilliset tutkimusretket. Rytmiikka, tarkkuus ja omaleimaisuus ovat tallella.

Ja Thom Yorken thomyorke-tanssi.



From The Basement on kuultavissa & nähtävissä rajoitetun ajan. Kannattaa ottaa talteen, jos osaa ja haluaa.

Wild Beasts ja 250 kappaleen painos

Levyjä keräävät henkilöt muistanevat 16. huhtikuuta järjestetyn Record Store Dayn, jolloin useat orkesterit ja/tai levy-yhtiöt julkaisivat limited edition -vinyyleitä, jotkut vanhojen harvinaisuuksien uudelleenpainoksina, jotkut rajoitettuina spessusinkkuina ja jotkut täysin uusia biisejä sisältäneinä äänitteinä.

Levyt jaeltiin sattumanvaraiselta vaikuttaneella systeemillä ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Joitakin levyjä saapui Suomeen painokseen nähden tajuton määrä (esim. Interpolin Try it Onin remix-ep:tä), joitakin ns. sopivasti ja joitakin ei ollenkaan. Periaatteena oli, että kaikki ne levykaupat, jotka harvinaisuuksia halusivat, myös niitä saivat. Ainakin jossain määrin.

Metodi johti siihen, että tietyistä kaupungeista halutuimmat vinyylit ostettiin loppuun viidessä minuutissa, mutta joissakin paikoissa kaikki julkaisut eivät löytäneet ottajaansa edes muutaman viikon aikana. Ja sekös sopi Antille.

Wild Beasts - Albatross by 1FTP

Vierailin eilen porilaisessa Junglerecordsissa. En ole kovinkaan hyvin sisällä rockabilly/roots/blues/tms jutuissa, mutta em. lajityyppien harrastajille kyseinen levykauppa vaikuttaa erinomaiselta paikalta. Toisaalta Junglerecordsissa oli tarjolla myös indiejulkaisuja, mutta koska Porissa ei (myyjän mukaan) ole juuri lainkaan indiehenkisiä ihmisiä, tietyt levyt kiertävät hyvin hitaasti. Itse asiassa aika helkkarin hitaasti. Jopa niin hitaasti, että Antilta meinasi päästä pari hillittyä indiekeräilijän doublefistpump-tuuletusta vinyylilaaria selatessaan.

Tarjolla oli esimerkiksi Radioheadin megahaluttu maxi Butcher/Supercollider, hintaan 11 euroa. Ja About Groupin (feat. members from Hot Chip, This Heat & Spring Heel Jack) Start & Complete -albumi. Ja Gorillazin The Fall -vinyyli. Ja kirsikkana kakun päällä Wild Beastsin 250 kappaleen painoksena julkaistu 7-tuumainen Albatross/Smother. Ja pari muutakin levyä, jotka jätin jonkun toisen ostettavaksi.

Wild Beasts - Smother by weallwantsome1

Niin että ei mitään, mitä voisi järjellä perustella. Olin jo muutaman viime vuoden aikana ehtinyt vaipua tilaan, jossa harvinaiset julkaisut eivät juuri minua kiinnostaneet. Mutta nyt huomaan saavani suunnatonta nautintoa elottomien esineiden omistamisesta. Siitäkin huolimatta, että kyllä nuo eBaystäkin saisi, Radioheadin maxia lukuun ottamatta vielä ihan kohtuullisella hinnalla.

Ja lisäksi minulla jo oli tuo Radioheadin levy. Ja Wild Beastsin levy. Ja, jos totta puhutaan, kolmaskin kappale Radioheadin levyä. Niin että nyt omistan niitä kaiken järjen mukaan liikaa. En myy levyjäni, koska meidän piireissämme trokaamista ei ole koskaan katsottu hyvällä. Mutta lahjana voin antaa. Ja blogin kisapalkintona, joskus tulevaisuudessa.

So, stay tuned. Spesiaalia luksusta on luvassa, jonain päivänä, jossain muodossa.

Radiohead - Lone, Pearson Sound & Four Tet remixes

No kappas. Perjantai-ilta, ja Radiohead julkaisee netissä lisää remix-sarjansa biisejä. Vinyyli julkaistaan 1. elokuuta, Suomessa kaupoissa joskus (siis niissä kaupoissa, joissa myydään kyseessä olevan kaltaisia julkaisuja), kokoelmana ulkona joskus tulevaisuudessa, ehkä jo tämän vuoden puolella.

Fanimatskua.

Radiohead – Nathan Fake/Harmonic 313/Mark Pritchard remixes

Viikonloppuna julkaistiin lisää Radiohead-remixejä netissä, tänä maanantaina fyysisessä muodossa. Joihinkin Suomen levykauppoihin nämä tulevat sitten joskus, mutta painokset ovat sen verran pieniä, että tarkkana saa olla, jos ne itselleen haluaa. Keräilijöille nämä ovat kivoja kohteita, mutta muut saavat ne joko näin netistä tai sitten kaikkien 12 inch -julkaisujen jälkeen albumilta, jonka Radiohead on luvannut julkaista.

Musiikillisesti näistä remixeistä voi sanoa suurin piirtein samat sanat kuin aikaisemmistakin remixeistä ja studiolive-biiseistä ja uusista sinkuista ja albumeista ja videoista. Ei näillä uusia faneja hankita, ennemminkin päinvastoin, kun kaikki vihaahat pääsevät taas lausumaan tutuksi käyneitä sanojaan kummallisen päämäärättömästä blingblong-kilkutuksesta, Yorken maneereista, ja sävellyksistä, jotka eivät ala mistään, pääty mihinkään tai muodosta minkäänlaista loogista kokonaisuutta.

Jos taas on jo sisällä, Nathan Faken, Harmonic 313:n ja Mark Pritchardin remixit tuovat uutta näkökulmaa The King of Limbsin avaavaan biisikaksikkoon. Varsinkin Bloomin kaksi täysin erilaista remixia osoittavat, miten samoista lähtökohdista pääsee näkökulmaa vaihtamalla hyvin toisistaan poikkeaviin paikkoihin.

Eivät nämä Antin kestokuunteluun mene, mutta mielenkiintoisia lisämausteita ne kyllä tuovat.

Radiohead - Caribou/Jacques Greene Remixes

Jälleen jotain uutta Radioheadilta. Yhtyeen remix-sarjan ensimmäinen 12" ilmestyy maanantaina 4. heinäkuuta, mutta versiot ovat kuultavissa jo nyt. Levyllä on kaksi biisiä, Cariboun remix Little by Littlestä ja Jacques Greenen tulkinta Lotus Flowerista. Levyn saatavuudesta en tiedä tarkemmin, mutta eivätköhän hyvät kotimaiset levykaupat itse asiasta ilmoita. Radiohedin mailorderin kautta levyn voi ainakin halutessaan tilata.

Yea yea yea yea! Nyt baariin!

Rakkaudella,

Antti

Radiohead - Staircase (new song)

No nyt. Jopa jotakin. Siellä lepää. Täältä pesee. Gabba gabba hey! Uusi biisi Radioheadilta, ja vaikka se onkin live, bändi on sen verran taitava, ettei tässä paljon valittamisen sijaa ole.

Staircase mukailee pitkälti sitä musiikillista linjaa, jota Radiohead on kulkenut viimeisten julkaisujensa ajan. Äänet ovat tekstuureita, tunnelmat maalailevia, rytmit kauniita säksättäviä kudelmia, melodiat päällekkäisiä ja kertautuvia, kertosäkeet hienovaraisia tai poissaolevia. Jonny Greewood soittaa kitaraa taivaallisen tunnistettavasti, Thom Yorke ujeltaa joitain sanoja niin kuin aina.

On tämä silti jälleen yksi todistuaineiston osa siitä, ettei Radiohead halua enää olla suunnannäyttäjä tai muuten ilmaisussaan eteenpäin juokseva ryhmä. Pitäjät pitävät Staircasesta, vihaajat vihaavat, välinpitämättömät pysyvät välinpitämättöminä.

Antilla tämä menee repeat-soittoon.

Thom Yorke kills Justin Bieber

Olin ajatellut aloittaa Funny monday -tyylisen perinteen. Juttu vain on niin, että joka ainoa kerta kun olen aloittanut jonkin perinteen, homma on jäänyt sikseen. Joten eiköhän nytkin tehdä niin, että ei tässä mitään perinnettä aloiteta.

Stereotype Helsinki postasi Facebookiin tällaisen hauskan videon, jolle hekottelin ensin eilen illalla ja sitten uudelleen aamulla. Töissä näytin videota kaikille, jotka olivat halukkaita sen katsomaan. Heitä ei tosin ollut montaa, koska valtaosa ihmisistä on talvilomalla. Ja valtaosa niistä, jotka olivat töissä olivat aamuvuorossa, enkä muistanut näyttää videota heille.

Joten itse asiassa näytin tämän vain yhdelle henkilölle, eikä hänkään mitenkään mainittavasti innostunut siitä, vaikka naurahtikin pari kertaa kohteliaasti. Niin että ajatukseni Funny mondaysta ei nyt ihan kybä-nolla kuitenkaan lähtenyt käyntiin.

Radiohead-fanien mielestä tässä videossa on varmaan tosi paljon kaikkea metaforista.

Wolf Gang - Pyramid Song (Radiohead cover)

Radio rakastaa covereita enemmän kuin kukaan muu. Tähän on muutama syy.

[radiobasics]
Kun radiokanava alkaa soittaa uutta kappaletta, aseman musiikkipäällikkö ottaa riskin. On mahdollista, että kuuntelijat eivät pidä kappaleesta, ja jos kuuntelijat eivät pidä kappaleesta, he kääntävät kanavaa.

Radiota tehdään tavallisille kuluttajille, ei musadiggareille. He haluavat kuunnella työpäivänsä tai arkiaskareidensa taustalla mieleistään musiikkia. Vieras musiikki ei ole tavalliselle kuluttajalle mieleistä, ei ainakaan siinä mielessä kuin se uusia tuulia etsivälle musiikin suurkuluttajalle on. Soitettavien laulujen pitää olla sellaisia, joita voi hyräillä mukana ja joiden sanoista tunnistaa mielellään ainakin muutaman. Laulu ei missään tapauksessa saa olla palanut loppuun, mutta tietysti se voi olla sellainen, johon tavallinenkin kuuntelija suhtautuu intohimoisesti.

Vain hyvin harvoin julkaistaan lauluja, johon miljoona ihmistä ihastuu heti. Esimerkiksi Jenni Vartiaisen Missä muruseni on? on sellainen. Valtaosa ei ole.

Uutta kappaletta on soitettava paljon, jotta se jäisi ihmisten mieleen ja muuttuisi tutuksi. Kun kuuntelijat tunnistavat kappaleen, he voivat sanoa mielipiteensä siitä. Menestyneet radioasemat testaavat jatkuvasti soittamaansa musiikkia erilaisilla tutkimuksilla. Uutta biisiä on soitettava kanavalla yleensä kymmeniä kertoja (tai enemmän), jotta se voidaan luotettavasti testata.

Jos kappaletta on alun perinkin vihattu, tilanne on todella huono radioasemalle. Se on yrittänyt moukaroida viikkokausia ihmisten tajuntaan laulua, joka onkin toiminut kanavanvaihtajana. Tieto virheestä saadaan vasta silloin kun vahinko on jo tapahtunut. Joskus salitutkimukset saattavat paljastaa yllättäviäkin tuloksia tunnettujen ja suosittuina pidettyjen artistien tuotannosta. Tällöin kanava saattaa pudottaa koko bändin tai laulajan pois soittolistaltaan.

Mitä isompi/suositumpi yhtye on, sitä pienempi riski, näin ainakin periaatteessa. Esimerkiksi Jenni Vartiaisen seuraavan albumin ensimmäinen single lähtee soimaan kaikilla asemilla, joihin se edes vähän sopii. Suurella todennäköisyydellä kuuntelijat pitävät siitä, tai eivät ainakaan vihaa sitä.

Radiosoittoon tarkoitetun cover-version ei tarvitse olla ns. taiteellisilta arvoiltaan kummoinen, kunhan se sopii radiokanavan soundiin. Jos kuuntelija tunnistaa biisin ja pitää kanavan äänimaailmasta, kaikki on periaatteessa hyvin. Tästä syystä esimerkiksi brittiläiset tosi-tv-voittajat julkaisevat silotellulla tuotannolla kuorrutettuja cover-versioita ensimmäisinä sinkkuinaan.

Hyvä musiikkipäällikkö tuntee yleisönsä ja osaa valita kanavalle uudet kappaleet.
[/radiobasics]

Netin puolella coverit toimivat eri tavalla kuin radiossa. Radiossa lainakappaleet toimivat apupyörinä niin artistille kuin musiikkipäälliköllekin. Netissä covereilla haetaan huomioarvoa.

Netti on myös arvaamattomampi. Tavalliset kuuntelijat eivät jaksa tuhlata aikaansa huonoista cover-versioista höyryämiseen. Nettientusiastit jaksavat. Bändi tuhoaa huonolla versiolla todella helposti uskottavuutensa. Tai ainakin nakertaa uskottavuuttaan. Jotkut joutuvat totaalisesti & lopullisesti naurunalaisiksi.

Wolf Gangin nokkamies Max McElligott on tehnyt coverin Radioheadin Pyramid Songista. Sitä ei ole tarkoitettu radiosoittoon.

Jollain ihmeellisellä tavalla hän onnistuu hoitamaan homman kotiin.

Wolf Gang - Pyramid Song (Radiohead cover) by Radar Maker

Radiohead - Lotus Flower (new song)

Tässä tällainen nyt olisi. The King of Limbs -albumikin ilmestyy tänään eikä huomenna niin kuin alun perin piti. Onko tämä tapaus?

On.

Onko tämä hyvä biisi?



www.thekingoflimbs.com/

Yksinkertainen selvitys radioiden soittolistoista

Ehkä joistain kirjoittamistani lauseista on käynyt ilmi, että olen elänyt viimeiset kaksi ja puoli kuukautta jatkuvassa univajeessa. Se ei suoranaisesti ole elämässäni mitään uutta, koska noin neljä vuotta & kolme kuukautta sitten aloitin kolme ja puoli vuotta kestäneen vähäunisen kauden. Niin että tässä on nyt päästelty aivot jatkuvassa stressitilassa ja mieli vailla loogista holttia melkein puoli vuosikymmentä. Loogisten ajatusketjujeni pituus tuntuu lyhenevän päivä päivältä. Olen yrittänyt pari kertaa kirjoittaa johonkin olemassa olevaan ja todistettuun teoriaan edes vähän nojaavaa kirjoitusta radiosta & musiikista & soittolistoista & musiikkitutkimuksesta & radion kahdesta erityispiirteestä verrattuina muihin medioihin & persoonan syntymisestä & paikallisuuden olemuksesta & persoonan, radion erityispiirteiden ja paikallisuuden olemuksen vaikutuksesta soittolistoihin & poliittisista väitöskirjoista & totuutta tavoittelevista väitöskirjoista & poliittisista väitöskirjan ohjaajista & halusta idealistiseen lähettäjä oriented -median tekoon vs. pyrkimyksestä kannattavaan vastaanottaja oriented -median tekoon etc. Siitä ei ole oikein tullut mitään. Sen sijaan muita hyviä ideoita tulvii, kuten se, että käytetään hankalia ja liian pitkiä lauserakenteita & kappaleita, jotta tekstin lukija joko putoaisi kyydistä, lopettaisi tai turhautuisi lukemiseen -> pääsisi ehkä lähdelle samaa keskittymisen tilaa, jossa itse olen ison osan päivästä. Kysymys: miten ihminen oppii? Vastaus: tiedostamattomasta inkompetenssista tiedostetun inkompetenssin kautta ensin tiedostettuun kompetenssiin ja lopulta tiedostamattomaan kompetenssiin. Jos asian tai asiat opettelee väärin, alkaa toistaa vääriä toimintamalleja jokapäiväisessä tekemisessään, mutta jos ne opettelee oikein, voi toistaa oikeita toimintamalleja ilman, että tekojaan tarvitsee tietoisesti ajatella. Mikä on väärä ja mikä on oikea? Lähettäjän pitää se tietää, vastaanottajan ei. Joka tapauksessa, oli ihminen opetellut tekemisensä millä tavalla tahansa, hänen mielensä ja toimintansa peukaloiminen on hyvin vaikeaa silloin, kun hänen käyttäytymisensä ohjautuu autopilotilla. Radio toimii pääosin tiedostamattoman tai ns. väärällä tavalla tiedostamattoman kompetenssin puolella. Niin tekijöiden kuin vastaanottajienkin keskuudessa. Asia vaikuttaa radion soittolistoihin. Simple common sense.

Toivon todella, että olen opetellut asiat oikein, jotta tällä hetkellä toimin tiedostamattoman kompetenssin puolella niin kuin minun on syytä toimia.