Something good (part 1)

Olin jo tottunut ajatukseen, että olen Hector tai Paul Newman tai Jake Nyman. Oli sellainen ajatus, että minusta tulee Pirkkalan kovamaineinen comebackin tehnyt nostalgikko. Muistelisin aikaa, jolloin Suomessa eli vielä elektronisia soittimia vihaavia muusikoita (jotka itse soittivat sähkökitaralla ja särkivät äänensä elektronisella äänensärkijällä), uutta mielenkiintoista musiikkia radioon toivovia musadiggareita (joiden oli vaikea ymmärtää, että kuuntelija kääntää kanavaa jos kuulee jotain itselleen vierasta) ja voittoa tuottavia levy-yhtiöitä (jotka onnistuttuaan myymään ihmisille heidän omistamansa vinyylit ceedeinä olivat alkaneet myydä ihmisille heidän omistamiansa ceedeitä ceedeeiden deluxe-versinoina bonusbiiseillä).

Sitten tajusin, että hey now wait a minute...

En aio täysin kääntää kirjoitusteni aikaviisaria menneestä nykyiseen tai jopa tulevaan, mutta aion olla hieman enemmän relevantti ja juuri tapahtuvaan kulttuuriin kiinnittynyt kuin aiemmin. Tästä lähtien sunnuntaisin seuraa viikon subjektiivinen top kolme, neljä, viisi, kuusi tai seitsemän. Hyviä lauluja postaan päivittäin kohtaan Something good tuohon oikealle. ->

#3 Cloudy Busey - Pound Your Town to Hell
Bändi, josta en tiedä hittojakaan, enkä tiedä pitäisikö tietää. Videossa stylet ja indiet ja nuoret kapinalliset ajavat moottoripyörillä. Lopussa seuraa huipennus.



#2 Pogo - Wishery
Jopa neroksi tituleeratun Pogon tuore taidonnäyte. Muutama vuosi sitten youtube-kansaa innosti hänen tekemänsä Alice. Nyt hän on tarttunut kiinni Lumikkiin ja jälki on sen mukaista. Kolmessa päivässä yli miljoona latausta. Impressive.



#1 French Films - Golden Sea
Musiikillisessa mielessä espoolais-järvenpääläisen French Filmsin ei tarvitse antaa ulkomaan tekijöille senttiäkään tasoitusta. Eikä ulkomusiikillisessa. Eikä oikein missään mielessä. On hienoa, että Suomessa on nykyään bändejä, joilla soundit, biisit, laulaja ja imago ovat kohdallaan. French Films herätti kesällä monenkin musadiggarin ja -bloggarin kiinnostuksen, ja yhtye on yksi Tulevaisuuden tusina -orkestereista. Genrensä yhtye kertoo olevan tropical garage / post punk, what ever that means.

And he crawled out of his hole

Saattoi olla joku koomikko, joka sanoi, että vanhana miehenä vitsit eivät naurata enää samalla tavalla kuin nuorempana. Saattoi olla Simo Salminen.

Pari vuotta sitten kävi niin, että en enää innostunut uusista yhtyeistä ja kappaleista, koska minulla oli tunne, että olin kuullut samanlaisia jo aivan liikaa. Kuuntelin musiikkia, mutta en uppoutunut siihen niin kuin joskus ennen. Aikaisemmin tiesin vuoden alussa, mitkä yhtyeet olisivat suosittuja vuoden lopussa. Odotin yhtyeiden läpimurtodebyyttejä ennen kuin ne olivat julkaisseet läpimurtosinkkujaan. Tunnistin NME:n kansikuvabändeista oikeasti hyvät ja oikeasti huonot. I wuz in the zone.

Käviköhän siinä niin, että musiikilla alkoi mennä huonosti. Tai sitten niin, että minulla alkoi mennä huonosti. Pari kertaa viikossa tekemieni levykauppareissujen tuloksena haalin itselleni enemmän ja enemmän vanhoja levyjä. Jos ostin uuden artistin albumin, en juurikaan kuunnellut sitä.

Viime syksynä tajusin, että musiikkimakuni ei ollutkaan vielä tullut täyteen. Kiinnostukseni uuteen musiikkiin ei ollut loppunut nopeasti, eikä se myöskään palautunut yhdessä taikaiskussa. Ryhdyin vain jälleen ottamaan asioista selvää, lukemaan netin hipsteri-sivuja (hehehe, how do you spell desperation?) ja investoimaan aikaa sellaisiin levyihin, jotka eivät avautuneet minulle yhdellä kuuntelulla. Saattaa olla, ettei minulla enää mennyt huonosti.

Minusta ei tullut Simo Salmista. Minusta tuli Paul Newman.

Viime aikoina olen ollut hyvinkin innostunut Crystal Castlesta sekä Dangerin ja Sound of Arrowsin remixeistä. Not in Love ft Robert Smith oli viime viikon buzzsong, Dangeriin ihastuin Monsters of Popissa, ja Animal Animalin bongasin 1000 Sparksista.





Penguin Prison - Animal Animal (The Sound Of Arrows Remix) by beingremixed