Cold War Kids - Mine Is Yours (Passion Pit Remix)

Minä en ole ikinä ollut remix-tyyppinen tranceloordi. Enkä rave-tyyppinen tranceloordi. Enkä tranceloordi. Minua on harmittanut, jos indiediscossa deejii on soittanut hyvästä biisistä huonon remixin eikä alkuperäistä versiota.

Ehkä minusta on kasvamassa tranceloordi. Olen alkuvuodesta kuunnellut elektronishenkistä musiikkia enemmän kuin koskaan. Tästäkin Passion Pitin tekemästä Cold War Kids -versiosta pidän enemmän kuin Cold War Kidsin bändiperäisestä, vaikka tiedänkin originaalin olevan hyvä ja tämän olevan vain ohimenevä hetken villitys.

But u know, ilmoittelen kyllä oitis kun innostun taas jostain uudesta kitarabändibiisistä.

Cold War Kids - Mine Is Yours (Passion Pit Remix) by samhdot

Shoegazing bunnyrabbits! (Sleep Party People)

Sleep Party People näkyi julkaisseen uuden musiikkivideon kappaleesta I'm Not a Human at All. Tiesin aiemmin yhtyeen nimen ja oli nähnyt (ehkä) debyyttialbumin jänökannen. Kuitenkin ns. käytännön tasolla tanskalaisen makuuhuone-shoegeizaaja Brian Batzin projektiyhtye oli minulle tuntematon.

Batz name-droppaa bändikuvauksessaan My Bloody Valentinen, Cocteau Twinsin ja Flaming Lipsin. Omaan korvaani (ja ehkä aika monen muunkin) Sleep Party Peoplessa on myös jotain hyvin sigurrosmaista. Tarpeeksi paljon omaltaan bändi silti kuulostaa, ja etenkin näyttää.

The Copenhagen X Sessionsin versiot ovat ehkä jopa parempia kuin levytetyt. Ainakin bändin ulkoinen olemus tulee paremmin esiin.

En tiedä onko Sleep Party People esiintynyt koskaan Suomessa, mutta jos ei ole, asiaan pitäisi saada nopeasti muutos.


(Tässä Ten Feet Upin musiikkivideo = studioversio)

Tennis - Pigeon (ja tytär 3kk)

Tyttäremme täyttää perjantaina kolme kuukautta, ja olemme tällä viikolla valssanneet kerta toisensa jälkeen ns. suurella sydämellä Pigeonin tahdissa. Valssanneet ja laulaneet kauniilla falsetilla. Oma falsettini lähtee liikkelle superhienosta tyttömäisestä ääntelystä ja kasvaa korkeissa kohdissa kireään sarjakuvamaiseen hinkumiseen. Aino vetää fiilispohjalta niitä äänteitä, joita tässä vaiheessa osaa.

Tenniksen kaikki biisit kuulostavat ihan samalta, mutta ainakaan tällä viikolla se ei minua haittaa. Antti on megaluokan lälläri.

Been reaching for my baby
Close-hearted with my darling
I'll hold the sheet tight, keeping watch through the night
I will be there, I promise to take good care of you

Been reaching for my baby
Close-hearted with my darling
I'll be holding you tight, let you sleep through the night
Let the wind blow; we will be safe, I know

I will be there, I promise to take care of you
I will be there, I promise to take care of you

Mew - Do You Love It?

Mitä helvettiä? Koira ja kojootti puvut päällä. Eggs Are Funny. October 25th. Antilta ihan ohi.

Kun biisi lähti käyntiin olin aluksi että johan on tavallinen ylijäämäroiskaisu kokoelmaa varten tehty taas joo, mutta sitten kun kertsi ekaa kertaa paukahti kuulokkeista korvakäytävän kautta tajuntaan olin ihan että jumaleissön, alkuvuoden (skandinaviassa viime vuoden loppuvuoden) paras biisi. Onko tämä? Ehkä on, en ole vielä päättänyt. Kuuntelen vielä kerran..joo..jooo...okei ei ole viime vuoden parhaita biisejä, mutta alkuvuoden on, vaikka onkin tehty viime vuonna. Antti = sense making machine.

Olin lopettanut Mewin kuuntelun, mutta nyt taas aloitan. Todella tenhoava tapaus.

Do You Love It by mewwire

The Vaccines is crushing the 2011!

Kirjoitin noin kuukausi sitten näin: "Jos The Vaccines jatkaa Blow It Upin kaltaisten rallien kynäilyä, bändin ensi vuonna ilmestyvästä debyyttialbumista voi hyvinkin tulla (miniatyyri)hitti." Näyttäisi aika pitkälti siltä, että jos-muodon ja suluissa olevan miniatyyri-sanan voi pudottaa huoletta lauseesta pois.

Tähän asti olen pitänyt kaikesta bändin musiikkiin liittyvästä. Jopa niin paljon, että en ole edes antanut erinäisten lehtien ylisanojen häiritä itseäni.

Ensin kuulin omin voimin Blow It Upin...


...sitten Wreckin Bar (Ra Ra Ra)n, jonka Juhani valitsi viime vuoden best of -listalleen...


...ja tänään Jussin kirjoituksen ansiosta Post Break Up Sexin.

Vaccines post break up sex. Directors cut. from Stephen god damm Agnew on Vimeo.

Kaikki ovat niin ässiä vetoja, että bändin 21. maaliskuuta ilmestyvä albumi What Did You Expect From The Vaccines? on jo näiden ansiosta vuoden albumien joukossa. I'm in the bandwagon and luvin' it!

Pepper Rabbit - Harvest Moon

En ole aivan varma menenkö tässä nyt sen varjolla, että Pepper Rabbitin Older Brother oli Vuoden parhaat biisit -listallani. Siis siten, että katsokaa nyt kun tiedän hyvän bändin, tietäkää tekin, hinnalla millä hyvänsä.

Enihuu & i alla fall, Xander Singhistä ja Luc Laurentista koostuva kokoonpano on julkaissut uuden videon Beauregard-albumiltaan. Harvest Moon ei ole yhtä maaginen tapaus kuin Older Brother, mutta kelpo kappale kuitenkin. Sillä ei ole merkittävästi & mainittavasti mitään tekemistä Neil Youngin kanssa.

En muuten ihan suoraan ymmärrä, miksi Pepper Rabbittia tituleerataan psykedeeliseksi popyhtyeeksi, bändi kun nojaa musiikissaan kuitenkin aika vahvasti perinteiseen popkaanoniin. Ehkä se psykedelia tulee kaiun käytöstä ja vähän Nuggets kakkoselta kuulostamisesta.

Akron/Family - So It Goes

edit. Ajattelin, että tässä kirjoituksessa olisi jokin pointti, mutta ei siinä taida olla. Jos nyt jotain yritin sanoa, niin sen, että usein indiessä "mielenkiintoisuus" on samanlainen termi kuin "soittotaito" on progessa tai hevissä. Sen taakse on helppo piiloutua, jos ei ole aivan varma musiikin hyvyydestä.

Minähän en ole mikään suuri mielenkiintoisen musiikin ystävä. Yleensä mielenkiintoiseksi kutsutaan lauluja, jotka eivät kelpaa valtavirran edustajille, mutta joista kirjoittaja/kertoja/musadiggari haluaa intoilla. Mielenkiintoiskortti on helppo pelata varsinkin silloin, kun ei suoranaisesti tiedä, onko kuuntelussa oleva kappale hyvä vai huono vai ainoastaan kummallinen.

Mietin itsekseni loppuvuodesta, pidänkö James Blakesta sen takia, että hän tekee mielenkiintoista musiikkia vai siksi, että koen positiivisia tuntemuksia hänen kappaleitaan kuunnellessani. Eilen mietin samaa asiaa Akron/Familyn kanssa. Haluaisin pitää musiikista sen takia, että se liikuttaa minua, en siksi, että siinä on jotain mitä muualla ei ole. Hirveän helposti sitä kuitenkin alkaa teeskennellä pitävänsä jostain vain siksi, että ei ihan suoranaisesti ymmärrä asiaa. Samalla tavalla kuin joskus alkaa teeskennellä vihaavansa jotain vain koska ei ymmärrä sitä.

Stereogum kutsui Akron/Familyä eksperimentaaliseksi folk-rockiksi. En ole ihan varma, onko perinteisen biisirakenteen hylkääminen enää missään muodossa kokeellista, mutta olen aika varma, että pidän So It Goesista siksi että se liikuttaa minua.

The Babies - Wild I

Ahhh, nuoruus! Ja 90-luku ja Jungle ja Räkärodeo ja 120 Minutes ja Jukeboss ja Aseman Antikva ja Rumble ja Vinylmania ja Yo-talon Alternative Night ja Doris ja tanssilattia aina täynnä kun Tami soitti levyjä ja Mutiny! ja Mexasin hampurilaiset ja Mexasin tupakoiva kokki ja ilo ensimmäisistä vip-korteista ja nähdyt keikat Tammerfestissä ja tehdyt keikat Tammerfestissä ja Holidays in Hawaii ja Hyvät Jyvät kotibileissä ja monet muut asiat. Luulo siitä, että alternative-musiikki on vaihtoehtoista. Aika, jolloin käytin vielä populaarikulttuurin äärilaitojen materiaalia oman identiteettini rakentamiseen.

Tietomäärä nykyiseen verrattuna ehkä 20%, kokemuspohja 5%. Arroganssi ja pätemisen tarve noin 500%. Itseluottamus 1%. Best of times.

The Babies kuulostaa omaan korvaani vähän niin kuin 90-luvulta. Cassie Ramonen ja Kevin Morbyn projektikokoonpano on julkaissut pari seiskatuumaista sinkkua, ja kokopitkän levyn on määrä nähdä päivänvalo 7. helmikuuta.

Rivers Cuomo - God Only Knows

Have I told you lately, että pidän todella paljon internet-ajasta? Ainakin silloin kun se tarkoittaa sitä, että Rivers Cuomo voi kuvata itsensä esittämässä Beach Boys -klassikkoa ja uploadata sen nettiin siitäkin huolimatta, että lopputulos on soitannollisesti horjuva, soundillisesti perusrampa ja jopa hieman laskelmoidun oloinen.

Ja onhan se hienoa, kun yksi aikamme parhaista popkirjoittajista versioi maailman kauneinta popsävellystä ja tekee sen vielä herkästi, tunteella ja tosissaan. U know, ihan kuin kuka tahansa meistä.

MGMT - Only a Shadow (Daytrotter Session)

Onkohan se nyt niin, että MGMT:llä on jotain todistettavaa ihmisille? Congratulations ei albumina mennyt läpi suurelle yleisölle, mutta ei myöskään isolle osalle musadiggareista. Huhtikuun 2010 jälkeen yhtyeen musiikki/innovatiivisuus/hauskuus/potentiaali ja sen sellainen tuntui jäävän täysin alakynteen kusituoppien heittelyn, keikkojen keskeyttämisten ja häntä koipien välissä kaupallisempaa materiaalia levy-yhtiölle lupaamisten kanssa.

Olin välillä jopa hieman hämmentynyt kirjoittelusta ja musaentusiastien totaalisesta takinkäännöstä, koska pidin Congratulationsia hyvänä albumina, joskaan en yhtä riemastuttavana kuin mitä Oracular Spectacular oli. Mielestäni se, että tehdään kokeellisempi ja osin harhailevampi levy ei suoranaisesti tarkoita sitä, että bändi on totaalisesti kadottanut järkensä, uskottavuutensa ja osaamisensa.

Daytrotter.com julkaisi tänään MGMT:n päivässä äänittämän The Cleaners From Venus -coverin Only a Shadow. Pidän siitä todella paljon.



edit. Kirjoittaessani ylläolevaa tekstiä Daytrotterin MGMT-sivu oli alhaalla (todennäköisesti) liian suuren trafiikin takia. MGMT esitti livenä myös kolme omaa biisiään, It's Working, Song for Dan Treacy ja I Found a Whistle. Täällä kuunneltavissa ovat ne.

Something good (last part)

Joo-o tota. En tee listoja noin kuukauteen tämän jälkeen, mutta vedetään nyt vielä viimeinen, että loogisuus pysyy. Näitä olen pikkuisen niinku kuunnellut viime viikolla, olkoonkin, että tuo top50 vei suurimman osan musiikillisesta huomiostani.

Jatkan päivittäisiä biisipostauksia itse blogifeedin puolella, ettei a) tule tehtyä päällekkäisiä/peräkkäisiä postauksia ja b) että niistä jää jokin jälki olemaan.

#5 Baby Monster - Ultra Violence and Beethoven
Blib blob pling plong ding ding ding. Blib blob pling plong ding ding ding. Blib blob pling plong ding ding ding. Tämähän on aika hyvä biisi.


#4 Beady Eye - Four Letter Word
Beady Eyen uusi biisi jyrää jopa yllättävän komeasti. Tai siis ihan helvetin komeasti. Didn't know you had it in you.


#3 Nine Inch Nails - Just Like You Imagined (live)
Nine Inch Nails uploadasi uuden vuoden kunniaksi mykistävän livevedon Just Like You Imaginedista. Tämä ei ole enää pelkkää popmusiikkia.


#2 Bright Eyes - Shell Games
Death obsessed, like a teenager / Sold my tortured youth, pissed in vinegar / I'm still angry with no reason to be. Taas ollaan tosi ongelmaisia, which I love.


#1 The Black Keys - Tighten Up
Tämä olisi ollut vuoden parhaat -listallani, mutta tutustuin bändiin vasta nyt. Tighten Upin videossa on menot ja meiningit kohdallaan. (nimim. pirkkalalainen perheenisä)

Lissie - Pursuit Of Happiness (ja Jussin radio-ohjelma)

Piti aloittaa työlään & aikaa vievän & silti palkitsevan & paljon kävijöitä blogiin tuoneen & mutta silti työlään & ehkä kuitenkin enemmän palkitsevan kuin työlään best of -listauksen jälkeinen uusi vuosi jotenkin mahtipontisesti, mutta en aloita.

Huomioni kiinnittyi Illinoisista kotoisin olevaan mutta Lontoosta käsin vaikuttavaan Lissieen hänen hauskan välispiikkinsä ansiosta. Sitten muistin, että hetkonen, Jussi valitsi Lissien albumin Catching a Tiger vuoden parhaiden levyjen joukkoon.

Sitten muistin, että Jussi aloittaa tänään YleX:llä uuden radio-ohjelman.

Uuden musiikin aamuvuoro on omistettu tässä ajassa tuoreelle ja merkittävälle populaarimusiikille. Ohjelman toimittaja Jussi Mäntysaari esittelee joka arkiaamupäivä tuoreet kotimaiset ja ulkomaiset kappaleet, sekä tekijät niiden takaa. Lisäksi Uuden musiikin aamuvuoro nostaa joka viikko esille yhden tuoreen kotimaisen albumin ja selvittää millaisia tarinoita se kätkee sisälleen.

Sydämeni täyttää lämpö ja suunnaton usko kun ajattelen sitä tapaa, jolla Mäntysaari hoitaa tämän homman himaan. Kuuntele Uuden musiikin aamuvuoroa arkisin YleX:ltä kello 10-11. Sen jälkeen käännä kanava takaisin työnantajani SBS Median ammattitaitoisille & viihdyttäville taajuuksille.

Something good (part 8)

Vetelen Something goodin kanssa vanhalla systeemillä vielä tämän viikon loppuun, minkä jälkeen mietin nuo oikean marginaalin biisipäivitykset uudelleen. Tuntuu hölmöltä uploadata samoja biisejä kahteen kertaan yhden viikon aikana, ja samaten tuntuu hölmöltä tehdä blogipäivityksiä, jotka eivät näy missään feedeissä. But u know..nyt vielä näin.

Viime viikolla Antti oli vähän/vähän enemmän/tosi paljon innoissaan näistä esityksistä:

#5 PJ Harvey - The Last Living Rose
Pikku hiljaa odottelen sitä hetkeä, kun alan jälleen pitää PJ Harveysta. Ehkä se tapahtuu ensi vuoden puolella. PJ on tietysti aina PJ, mutta minulla näyttää olevan innostusvamma näiden uusien biisien kohdalla.


#4 Dum Dum Girls - Trees and Flowers
Olen pitänyt aina paitsi lofistelystä, myös sympaattisen horjuvasta popmusiikista. Dum Dum Girls toistaa pitkälti samoja tyylillisiä ja musiikillisia keinoja kuin monet muutkin, mutta tekee sen ns. kivasti.

TREES & FLOWERS by wearedumdumgirls

#3 jj - Let Them
jj:n vähän ennen joulua julkaistu mixtape Kills on ladattavissa esimerkiksi täällä. Valtaosa noista biiseistä on itse asiassa aika paskoja vetäisyjä. Let Them ei ole.

yours0158 from Sebastian Järnerot on Vimeo.

#2 The Naked And Famous - Girls Like You
Naked and Famousin Young Blood on tämän vuoden tarttuvimpia popralleja. En ollut kuunnellut juuri lainkaan bändin albumia Passive Me, Aggressive You ennen kuin nyt. Se ei ole 100% ässä, mutta sillä on muutama 100% ässä biisi.


#1 Big Wave Riders - It's funny things aren't gonna change (Live)
Jos ei Big Wave Ridersia tunne niin kannattaa tuntea.

Something good (part 7)

Näillä lauluilla mentiin suuri osa viime viikosta, ja näyttäisi jopa siltä, että kärkikaksikko kiilaa omaan tämän vuoden top50:eeni. Mielenkiintoista tämä musiikkiharrastus. Joka su/ma ilta/yö/aamu viimeisen parin kuukauden aikana olen ajatellut, että alkavan viikon listan on oltava huonompi kuin kuluneen. Mutta aina vain näitä uusia innokkeja eteen sattuu.

Tällä kertaa henk. koht. top viiden ulkopuolelle jäivät sinänsä hyvä Beach Housen I Do Not Care For The Winter Sun ja Flying Lotuksen Kill Your Co-Workers, joka alun perinkin oli mukana vain videonsa vuoksi.

#5 Kids & Explosions - Everything
Tämä ei missään mielessä ole blogin core-materiaalia, mutta jestas sentään, kun on taitavasti tehty. Kids & Explosionsin albumin Shit Computer voi ladata haluamaansa hintaan täältä.


#4 Houses - Soak It Up
Tein viime ja edellisellä viikolla pitkästä aikaa muutaman päivän aamuvuoroa. Jotkut pääsevät liikkeelle ärhäkällä & energisellä musiikilla. Itse heräilen mieluiten Housesen tapaisella fiilistelyllä.


#3 Vampire Weekend - Fight For This Love
Vampire Weekend kävi esittämässä kaksi kappaletta BBC Radio 1:n Live Loungessa. Toinen oli yhtyeen seuraava single Run ja toinen Cheryl Cole cover Fight For This Love. Yhtä sympaattista musisointia kuin aina.

Vampire Weekend - Fight For This Love (Cheryl Cole Cover) by Jackplug

#2 Jeremy Messersmith - Violet!
Aika vähän on tullut kuunneltua ja kuultua Violetin kaltaisia popkaunokkeja. Johtuuko se siitä, että niitä ei osata tehdä vai siitä, että kukaan ei puhu/kirjoita niistä? Beatlesque groove, sävellys, fiilis jne, mutta silti kuulostaa omaan korvaani jopa tuoreelta.


#1 Pintandwefall - King of All The Animals
Kyllähän tätä tuli odotettuakin. Jussi kehui Pintandwefallin uutta biisiä/videota ja oikeassa oli. Tuore, hauska, nuorekas, tarttuva, omaperäinen ja vanhaan materiaaliin nähden hieman erilainen veto. Levy ilmestyy ensi vuoden alussa.

Something good (part 6)

On ollut todella hyvä viikko. Ei siis välttämättä julkaisujen suhteen, vaan siinä mielessä, mitä musiikkia olen kuunnellut. Niin, että olen kuunnellut hyvää musaa koko viikon. Wau. On aika jännä yhteensattuma, että voin kirjoitella & listailla näitä. Olisi kamalaa, jos soitossa olisi aina vain huonoja biisejä. Viikon best of -listoja laatiessani hämmennyksen kyyneleet kirpoaisivat silmiini kuukausi kuukauden perään. Se olisi huonolla tavalla traagista.

Radio Deptin Never Follow Suit olisi varmaan listan ykkönen, mutta uudesta videosta huolimatta se on kuitenkin aika soitettu/vanha biisi. Vuoden parhaita silti, ehdottomasti. Sama juttu Daft Punkin Derezzedin kanssa. (Btw, soitettu siis meidän taloudessamme. Nämä ovat subjektiivisia tällä viikolla innostuin näistä -listoja.)

#6 The Vaccines - Blow It Up
Jos The Vaccines jatkaa Blow It Upin kaltaisten rallien kynäilyä, bändin ensi vuonna ilmestyvästä debyyttialbumista voi hyvinkin tulla (miniatyyri)hitti.


#5 Teen Daze - Let's Fall Asleep Together
Teen Daze on julkaissut talven kynnyksellä kesäisen ep:n. Sen voi kuunnella/ladata täällä/täältä. Nyt kaikki rantalomalle!


#4 The Morning Benders - Excuses
Kirjoitin viime viikolla näin: "Nyt siis jehna. Olen elänyt viimeiset kahdeksan viikkoa sellaisessa univajeessa, että joskus työpäivän jälkeen äly ei juokse aivan niin kuin pitäisi. Joku tämän oli linkannut vuoden best of -listalleen, mutta kuka?" En ole vieläkään löytänyt ratkaisua ongelmaan.


#3 Young the Giant - My Body
Young the Giantin My Body on julkaistu nelisen kuukautta sitten, mutta kuulin sen vasta nyt. Energinen veto, ja varsin hyvä laulaja.


#2 Noah and the Whale - Wild Thing
Tykästyin Noah and the Whaleen Juhanin oivallisen Slow Show -blogin kautta. Ensi kuulemalta Wild Thing kuulosti siltä kuin Lou Reedin pikkuveli laulaisi rauhoittuneessa Jesus and Mary Chainissä.
Noah & The Whale - Wild Thing by theindiedave

#1 Ariel Pink's Haunted Graffiti - Round and Round
Ariel Pink’s Haunted Graffiti on yksi niistä bändeistä, jotka ovat vain lipuneet ohi silmien muiden kehuista huolimatta. Nyt kyse ei ole ollut ylimielisestä tai muuten backlashaavasta asenteesta, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Gorilla vs. Bear valitsi Round and Roundin vuoden parhaaksi kappaleeksi. Itse en kehtaa lisätä sitä omalle listalleni, koska kuulin sen vasta nyt.
(Jälkikäteen tehty edit. Ehkä liioittelin siinä mielessä, että en minä sitä kuullut vasta nyt, mutta kuuntelin sen vasta nyt. Ero on huomattava.)

Something good (part 5)

Tästä pesee Antin viime viikon subjektiivinen top vitonen. Pintandwefall ja Zebra and Snake saavat parempaa käsittelyä sitten, kun julkaisevat uutta loistavaa materiaalia. (edit. Miksi Coldplay ei ole tällä listalla? En minä tiedä. Top kutosessa olisi ollut.)

#5 PJ Harvey - Written on the Forehead
PJ Harveyn uusi julkaisu oli ikään kuin tehty loppuvuoden suosikkibiisikseni. But I just don't feel it, maaan. PJ Harvey on yhä lahjakas ja kaunis ja taiteellinen ja uusia asioita kokeileva ja legenda ja tärkeä ja niin edelleen, mutta Written on the Foreheadista ei tullut minulle kovin isoa kappaletta. On mahdollista ja toivottavaa, että mielipiteeni muuttuu.

Written On The Forehead by pjharvey

#4 The Wha's - Waste Land
Waste Land ei ole mikään uusi kappale, vaikka sellainenkin (Pent-Up Boyn demo) olisi bändiltä ollut tarjolla. Itse asiassa, what the hell, upotetaan nyt molemmat. The Wha's on yksi niistä loistavista uusista kotimaisista yhtyeistä, joista on tänä vuonna saanut intoilla. Bändi on kotoisin Helsingistä ja tietääkseni julkaissut vain nämä kaksi biisiä. Plussaa Waste Landin ajankohtaisesta kantaaottavuudesta. (btw, uusi MySpace on järkyttävän huono käytettävyydeltään. Jos haluat promota musiikkiasi, käytä Soundcloudia.)

#3 Perfume Genius - Dreeem
Perfume Geniuksen Mr. Peterson kuuluu tämän vuoden best of -listalleni. Tuore kappale Dreeemkin on kaunis, herkkä, haavoittuvainen ja kaikkea sen tapaista. Perfume Genius julkaisi kesällä albumin Learning. Se on Spotifyssa.

Perfume Genius - Dreeem by flogase

#2 Mogwai - Rano Pano
Rano Pano hiipii hitaasti tajuntaan. Sen ansiosta tykästyin jälleen Mogwaihin ja tajusin, että skottipostrockarit alkavat olla jo konkariosastoa. Yhtyeen uusi, ensi vuoden helmikuussa ilmestyvä levy on nimeltään hauska Hardcore Will Never Die, But You Will.

Mogwai - Rano Pano by pelecanus_net

#1 The Wombats - Jump in to the Fog
Ei mahda mitään. Minun ei pitänyt edes niin paljon pitää The Wombatsista. Mielestäni yhtye oli aina ollut joko keskinkertainen tai vähän keskinkertaista parempi indierockpumppu. Let's Dance to Joy Division tai Kill the Director olivat minulle biiseinä ihan ok, mutta eivät enempää. Jump in to the Fogin kertosäe on kuitenkin ollut kuluneella viikolla ainoa, jota olen halunnut kuunnella kerta toisensa jälkeen lähimmäisiäni raivostuttavaan pisteeseen asti. Ehkä kyllästyn parin päivän päästä kappaleeseen, mutta vielä niin ei ole tapahtunut.

The Wombats Jump Into The Fog by pepe2010

Something good (part 4)

Tekisi jo nyt mieli kirjoittaa siitä mistä kirjoitan seuraavaksi, eli seksistä, väkivallasta ja indiestä. Mutta first things first etc.

Tässä Antin kuluneen viikon suosikkikappaleet. Osa uusia, osa uudehkoja, osa vanhoja, riippuu keneltä kysyy. Vanhat suosikit olivat Hüsker Dün New Day Rising ja The Mae Shin Run to Your Grave. Mietin tässä samalla mitä tekisin tuon oikean sarakkeen Something Good -jutun kanssa. Tuntuu vähän hölmöltä linkkailla samoihin biiseihin kaksi kertaa saman viikon aikana. But anyway...

#5 Memoryhouse - Caregiver
Memoryhouse on kanadalainen duo, joka käyttää kaikua säveltaiteessaan. Caregiverissä on jopa Twin Peaksmaista menoa ja meininkiä. Tai siis Julee Cruisemaista.


#4 Sex Bob-Omb - Garbage Truck
Musiikkia elokuvasta Scott Pilgrim Vs. The World. Sex Bob-Omb ei ole oikea bändi, mutta olisi ihan ok juttu, jos se olisi. Elokuvan musiikkeja on tehnyt esimerkiksi Beck.


#3 Big Wave Riders - Skate Or Die
Suomalaisen indietoivon kappale mainokseen/mainoksesta. Hypen arvoinen bändi ja hieno biisi, olkoonkin että tässä yhteydessä tynkäversiona. Kun Big Wave Riders tekee jotain ajankohtaista palaan bändiin tarkemmin.


#2 The Naked And Famous - Young Blood
The Naked and Famousin Young Blood -sinkku oli kotimaassaan Uudessa-Seelannissa ensimmäinen uusiseelantilaisen bändin listaykkönen kolmeen vuoteen. Bändin debyyttialbumi Passive Me, Aggressive You ilmestyi syyskuussa.

The Naked And Famous - Young Blood by The Wounded Jukebox

#1 Girls - Carolina
Jos ei Girlsiä tunne niin kannattaa tuntea. Carolina on vuoden parhaita kappaleita.

GIRLS // Carolina by TheArtOf...

Something good (part 3)

Tässä taas Antin kuluneen viikon kuunnelluimmat kappaleet top5. Sleigh Bellsin tosi tosi tosi hyvä Infinity Guitars julkaistiin jo viime vuonna (tein viime viikolla säännön) ja Avtaletin Gimme Gimme Kärlek Jimmie ei tänään tuntunutkaan niin mahtavalta kuin viime sunnuntaina luulin.

#5 The Pains of Being Pure At Heart - Heart In Your Heartbreak
Olisikohan se joku kerran tai kaksi kymmenestä, kun oikeasti pidän Pitchforkin suosittelemista kappaleista. The Pains of Being Pure At Heart kuitenkin miellyttää, ehkä siksi, että se kuulostaa vähän Poverty Stinksiltä. (Tai en minä tiedä, kuulostaako se oikeasti, mutta ensikuulemalta kuulosti.)


#4 Arcade Fire - The Suburbs
Arcade Firesta on vaikea olla pitämättä, koska se on niin hyvä. On mahdollista, että Spike Jonzen ohjaama lyhytelokuva Scenes From The Suburbs julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.


#3 Pepper Rabbit - Older Brother
Pepper Rabbit on californialainen tsykedeelishenkinen popyhtye. Sillä on 286 seuraajaa Twitterissä, eli vielä ei ihan puhuta seuraavasta jostain isosta bändistä.


#2 British Sea Power - Living Is So Easy
British Sea Powerin tuore single on perinteisellä tavalla hieno. Siinä on terävät sanat ja hieno pikku melodia. Laulu saa perheeltämme lisäpisteitä, koska viisiviikkoinen tyttäremme pitää siitä, varsinkin kohdasta northern girls, you’re going to the phaaardiee.

British Sea Power - 'Living Is So Easy' by stripeyjumper

#1 Daft Punk vs Phoenix - Fences (Star Guitar - Very Disco Version)
Olen yleensä pitänyt mash-uppeja parhaimmillaankin vain hauskoina yhdistelmävetoina, joita jaksaa kuunnella kerran tai kaksi ennen kyllästymistä. Star Guitarkaan ei ole nyt tehnyt teknisessä mielessä mitään tavallisuudesta poikkeavaa mestariteosta, mutta gaawddaamn kun kuulostaa upealta. Daft Punkin alkuperäinen Verdis Quo tässä ja Phoenixin Fences tässä.

Something good (part 2)

Näissä Something good -listoissa ei muuten ole tarkoituskaan olla sen kummempaa järkeä, painoarvoa tai kyseiseen viikkoon liittyvää ajankohtaisuutta. Listaan sunnuntaisin lauluja, joista olen pitänyt ja blogini sivupalkkiin lisännyt. Sen verran ajattelin rajata, että jätän vanhat (ei-tänä-vuonna-julkaistut) vedot pois. Tällä viikolla ne olivat Pixiesiä ja The Walkmeniä.

#5 Lykke Li - Get Some
What ever happened to Lykke Li? Vastahan hän lauleli kauniisti mukavia poppikappaleita ja oli söpöllä tavalla ihastuttava. Nyt hänestä on tullut metaforinen prostituoitu.



#4 Munk - Violent Love
Munk on italialais-saksalainen electronicayhtye, joka kuulostaa ns. tyylikkäältä. Violent loven video on kiva, vaikka sen idea onkin usein käytetty. Videon tytölle saattaisi olla ottaja esimerkiksi indiediskoissa kautta maan (minkä tahansa maan).



#3 Bleeding Knees Club - Bad Guys
Australialainen Bleeding Knees Club on julkaissut yhden ep:n ja tehnyt tukun keikkoja kotimaassaan. Vaikutteikseen orkesteri mainitsee kuoleman, pyöräonnettomuudet ja julkiset vessat. On olemassa ihan hyvät mahkut, ettei tästä bändistä tule koskaan kovin suurta.



#2 Worship - Collateral
Brittiläinen Worship oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Löysin bändin Slow Show -blogin kautta. Kiitos siitä.



#1 James Blake - I Only Know (What I Know Now)
On tapahtunut jotain mystistä. Olen viimeisen vähän yli vuorokauden aikana kuunnellut I Only Know'ta kymmeniä kertoja. Meaning, jos kappaleen ehtii kuunnella tunnissa 11 tai 12 kertaa, olen viettänyt sen kanssa monta tuntia, tästä ajasta jopa yllättävän ison osan keskittyneesti kuulokkeet päässä. Enkä vieläkään ole kunnolla kyennyt ratkaisemaan sitä. James Blakesta lisää jotain tässä.

Something good (part 1)

Olin jo tottunut ajatukseen, että olen Hector tai Paul Newman tai Jake Nyman. Oli sellainen ajatus, että minusta tulee Pirkkalan kovamaineinen comebackin tehnyt nostalgikko. Muistelisin aikaa, jolloin Suomessa eli vielä elektronisia soittimia vihaavia muusikoita (jotka itse soittivat sähkökitaralla ja särkivät äänensä elektronisella äänensärkijällä), uutta mielenkiintoista musiikkia radioon toivovia musadiggareita (joiden oli vaikea ymmärtää, että kuuntelija kääntää kanavaa jos kuulee jotain itselleen vierasta) ja voittoa tuottavia levy-yhtiöitä (jotka onnistuttuaan myymään ihmisille heidän omistamansa vinyylit ceedeinä olivat alkaneet myydä ihmisille heidän omistamiansa ceedeitä ceedeeiden deluxe-versinoina bonusbiiseillä).

Sitten tajusin, että hey now wait a minute...

En aio täysin kääntää kirjoitusteni aikaviisaria menneestä nykyiseen tai jopa tulevaan, mutta aion olla hieman enemmän relevantti ja juuri tapahtuvaan kulttuuriin kiinnittynyt kuin aiemmin. Tästä lähtien sunnuntaisin seuraa viikon subjektiivinen top kolme, neljä, viisi, kuusi tai seitsemän. Hyviä lauluja postaan päivittäin kohtaan Something good tuohon oikealle. ->

#3 Cloudy Busey - Pound Your Town to Hell
Bändi, josta en tiedä hittojakaan, enkä tiedä pitäisikö tietää. Videossa stylet ja indiet ja nuoret kapinalliset ajavat moottoripyörillä. Lopussa seuraa huipennus.



#2 Pogo - Wishery
Jopa neroksi tituleeratun Pogon tuore taidonnäyte. Muutama vuosi sitten youtube-kansaa innosti hänen tekemänsä Alice. Nyt hän on tarttunut kiinni Lumikkiin ja jälki on sen mukaista. Kolmessa päivässä yli miljoona latausta. Impressive.



#1 French Films - Golden Sea
Musiikillisessa mielessä espoolais-järvenpääläisen French Filmsin ei tarvitse antaa ulkomaan tekijöille senttiäkään tasoitusta. Eikä ulkomusiikillisessa. Eikä oikein missään mielessä. On hienoa, että Suomessa on nykyään bändejä, joilla soundit, biisit, laulaja ja imago ovat kohdallaan. French Films herätti kesällä monenkin musadiggarin ja -bloggarin kiinnostuksen, ja yhtye on yksi Tulevaisuuden tusina -orkestereista. Genrensä yhtye kertoo olevan tropical garage / post punk, what ever that means.