French Films - Latter Days

Suomen kovin indierockpumppu (oh yeah) porskuttaa jälleen komeasti. Bändin kakkosalbumi White Orchid ilmestyy Suomessa 5. huhtikuuta, Aasiassa ja muualla Euroopassa 3. toukokuuta. Breikkausmahdollisuuksia indiescaalalla on olemassa, puhutaan kuitenkin yhtyeestä, jolla oli varaa kieltäytyä kiertueesta Pains of Being Pure at Heartin lämppärinä.

French Films - Shoreline Dreams

Hehheh vain! French Films ei suostu tylsäilemään edes sinkkujen b-puolilla.

Tänään perjantaina Monsters of Popissa on melkoisen tykki kattaus kotimaista ja ulkomaista indiemusiikkia. Kotimaisista bändeistä odotetuin lienee loistavan - ja aivan liian vähälle ylistykselle jääneen - Imaginary Future -albumin viime vuonna julkaissut French Films, jolla alkaa olla jo pientä imua maan rajojen ulkopuolellakin.

French Films on ensimmäisestä ep:stään asti operoinut indiekentän hankalimmassa paikassa, sen keskellä. Yhtyeen soundit, rytmit, kappalemateriaali ja ulkoinen olemus ovat muotonsa puolesta kaukana poikkevasta, mikä johtaa siihen, että erottuakseen French Filmsin on oltava tekemisessään parempi kuin tuhannet muut samalla ladulla hiihtävät aktit.

Ja Stopshakehoneygon mielestä French Films on. Golden Sea, Convict, This Dead Town, Pretty in Decandence ja When People Like You Filled the Heavens ovat lajissaan niin onnistuneita biisejä, että useimmat yrittäjät olisivat tyytyväisiä edes yhteen vastaavaan.

Tänään yhtye julkaisi When People Like You Filled the Heavens -seiskatuumaisen, jonka b-puolella on kappale Shoreline Dreams. Se kuulostaa aivan French Filmsiltä, ei tarjoa mitään mainittavaa uutta maailman kitaramusiikkiin, mutta minä en kykene lopettamaan sen kuuntelua.

Enkä haluakaan kyetä.



Tänään Monsters of Popissa esiintyvät French Filmsin lisäksi Holy Esque, Thulebase, I Was a Teenage Satan Worshipper, Kevin ja Pimeys. Paikkoina Telakka ja Klubi. Tampereella.

Kaksitoista syytä, miksi sinun pitää tulla pitämään kivaa Monsters of Popiin

Monsters of Pop on aina ollut kaikista tapahtumista itselleni läheisin.

Tampereen perinteisin indiefestivaali järjestetään tällä viikolla 20. - 23. syyskuuta, nyt jo seitsemättä kertaa. Paikkoina ovat Klubi, Telakka, Ravintola 931 ja elokuvateatteri Niagara. Esiintyjiä on parisenkymmentä, muuta oheistapahtumaa siihen päälle jonkin verran.

Listasin kaksitoista ensimmäisenä mieleen tullutta syytä, miksi sinun pitäisi tulla paikalle.

1. Monsters of Pop osataan järjestää oikein. Bändejä on oikea määrä, esiintymispaikat ovat oikean kokoisia, pop/kokeellisuus ja kitarointi/elektronisuus vuorottelevat suunnitellusti.

2. Tuttujen ja tuntemattomien bändien suhde on oikea. Varsinkin ulkomaiset yhtyeet ovat perinteisesti olleet itselleni lähes tai täysin tuntemattomia, mutta silti jokaiselle päivälle osuu niin kovia tuttuja esiintyjiä, ettei tunnu siltä kuin olisi hyppäämässä kohti synkkää pimeää.

3. Telakka on sympaattinen keikkapaikka. Ok, näkyvyys lavalle on usein vähän heikko, varsinkin, jos eturivin tyypit nousevat ylös tanssimaan. Paikka on silti täysin ainutlaatuinen, MOPin aikaan indieväen kansoittama, muuna aikana teatteriväen piilopaikkana tunnetuksi tullut tunnelmallinen pesä.

4. Monsters of Popissa saa poseerata jos tahtoo, mutta aika harva välittää siitä niin paljon, että asialla olisi kovin suurta merkitystä.

5. Siellä tapaa kavereita, ja vaikka ei tapaisikaan, tuntuu ihan siltä kuin tapaisi.

6. Avajaisklubi ja päätöskaronkka. Esimerkiksi viime vuonna Monsters of Popin torstai oli Klubilla tunnelmansa puolesta turhan odottava, kun kaikki eivät mättäneet viinaa ahnaaseen turpaansa. Tänä vuonna torstaina ollaan vain Telakalla, ja hienona lisänä samaisessa paikassa järjestetään sunnuntaina MOP-karonkka, jossa musiikista vastaavat indonesialainen The Trees and the Wild ja malesialainen Tenderfist.

7. Loistavat levynpyörittäjät. NRGM dj's, Indian Summer, Antti H, Deejay Soi. Jos et tunne, tule paikalle ja totea. Ovat hyviä (vaikka en tiedäkään, ketä Nuorgamista on tulossa paikalle).

8. Klubin äänentoisto on Tampereen parhaita. Verrattuna esimerkiksi Yo-taloon, yhtyeet tuppaavat soundaamaan Klubilla todella hyvältä. Semisti paradoksaalista tosin on, että mustien ovien takana odottava Pakkahuone on äänentoistonsa perusteella kaupungin heikoimpia. Mutta tänä vuonna MOP ei levittäydy isolle puolelle, joten mitäs me siitä.

9. Barry Andrewsin Disko Telakalla. Minähän en tiedä, oletko sinä nähnyt koskaan Jukka Hervaa livenä, mutta minä en ole. Yhtyeen keväällä ilmestynyt Kuka siellä? on lajissaan vuoden parhaita albumeja, ja kun esiintymispaikkana on Telakka, harva asia voi mennä pieleen.

10. Itsensä hurjaan livekuntoon piiskannut French Films Klubilla, juuri oikeankokoisessa paikassa juuri oikealle yleisölle. Jos Flow'ssa bändi soitti hienosti, mutta päälavan tuulet leikkasivat osan bändin tehosta pois, tänä perjantaina odotettavissa on saatanan hieno keikka.

11. Satellite Stories. French Filmsin ohella yksi potentiaalisimmista kotimaisista ulkomaan menestyjistä. Bändin loistava debyyttialbumi Phrases To Break The Ice ilmestyy sopivasti perjantaina, ja jos jotenkin sattuisi niin, että Satellite Storiesista tulisi parin seuraavan vuoden aikana todella suosittu, voisit kertoa nähneesi sen "silloin ennen kuin niistä tuli isoja".

12. Musiikki, tunnelma, maanläheisyys. Hyvän festivaalin tunnistaa siitä, että sillä on oma identiteetti. Jokin sellainen kaiken lävistävä ominaisuus, jota ei ole missään muualla, sellainen, jota on vaikea määritellä muuksi kuin tunnelmaksi, vaikka se oikeasti on vähän enemmän.

Monsters of Pop Tampereella 20.-23.9.2012. Ohjelman näet tästä.

French Films – When People Like You Filled the Heavens

Rakastan yhtyettä, rakastin Convictia, rakastan uutta singleä When People Like You Filled the Heavens. (Sori tämä paska ohjaus uuteen blogiin, mut ku u know.)

French Filmsin keikat kesällä 2012:

14.6. Hultsfred Festival, (Ruotsi)
16.6. Provinssirock, Seinäjoki
29.6. Garden Party, Helsinki
4.7. Roskilde Festival,  (Tanska)
6.7. Summer Sound (Liettua)
8.7. Ruisrock, Turku
13.7. Tammerfest, YO-Talo, Tampere
14.7. Ilosaarirock, Joensuu
27.7. Qstock, Oulu
28.7. Indie-iltamat, Turku
12.8. Flow Festival, Helsinki
18.8. Kulturfestival, Tukholma (Ruotsi)
25.8. Bootboohook Festival, Hannover (Saksa)

French Films - You Don't Know (video)

Kiireen valittaminen on tosi väsynyttä puuhaa, koska kaikilla on aina kiire eikä kenelläkään aikaa mihinkään, ja niillä joilla on, ovat ihan kyllästyneitä omaan olotilaansa, koska silloin tuntuu siltä, että muu maailma menee jossain muualla ja kaikilla muilla on ihan sikakivaa ja superässää.

Niin kuin että jee. En ole kirjoittanut French Filmsin Imaginary Future -levystä, koska haluan tehdä siitä ns. oikean postauksen, enkä löpertää mitään perus tajunnanvirtaa. Ja oikean postauksen kirjoittamiseen menee vähän aikaa. Pähkinänkuori = Imaginary Future on mielestäni tajuttoman hieno levy, eikä se ole saanut kotimaisessa kirjoittelussa ansaitsemaansa ylistystä. Niin että tarkoituksena olisi korjata tilanne. Korjaan. Myöhemmin. "Kun on aikaa."

Sillä välin nautin yhtyeen tuoreesta videosta. Siinä on muun muassa huumoria, kielari ja verisen mössön näköistä jotain mössöä.

Mössösössöä.

French Films - Pretty In Decadence

Mikä lienee syksyn odotetuin kotimainen julkaisu? Regina? The New Tigers? Big Wave Riders? French Films? Joku muu?

Olin ajatellut spekuloida, voiko mikään mainituista yhtyeistä epäonnistua levynsä (tai ep:nsä) kanssa, mutta koska olen sattunut kuulemaan joko kokonaiset levyt tai tarpeeksi ison osan niiden biiseistä, niin hittojako tässä spekuloimaan. I promise you this. Syksy on täynnä upeita levyjä loistavilta kotimaisilta yhtyeiltä.

Big Wave Riders lunastaa eepeellään ne odotukset, jotka sille on kuluneiden kuukausien aika kasattu, ja ainoaksi kysymykseksi jää, olisiko bändiltä voinut ilmestyä jotain myös fyysisessä muodossa. The New Tigersin albumi on potentiaalia uhkuva debyytti orkesterilta, joka on juuri löytämässä omaa ääntään. Reginan soundinpäivitys on liikuttanut bändin ilmaisua juuri oikeaan suuntaan, ja albumin biisimateriaali on vahvempaa kuin koskaan. Ja French Films on nyt takonut pöytään sen verran kovan biisikolmikon, että Imaginary Futuren muiden kappaleiden pitäisi olla totaalisen epäonnistuneita, jotta levy ei nousisi vuoden parhaiden kotimaisten albumien joukkoon.

Ja vielä kun muistetaan taannoin ilmestynyt Astrid Swanin erinomaisen onnistunut Pavement-albumi ja tukku alkuvuodesta ilmestyneitä kotimaisia julkaisuja (esim. Delay Trees, Rubik, Siinai, Burning Hearts, Yournalist, 22-Pistepirkko) niin...boom. Suomi on hieno maa.

French Films 'Pretty In Decadence' (GAEA Records 2011) by Stupido-Shop Record Store

French Films - This Dead Town (new song)

No johan on hieno ilta! Legendaarista jalkapallomenestystä, henkilökohtaisia onnistumisia, iPadille käännetty pc-klassikko Death Rally kohta pelattu läpi ja uusi biisi French Filmsiltä. Asiat ovat oikein hyvin.

This Dead Town avaa 21. syyskuuta julkaistavan Imaginary Future -albumin komeasti. Tanssittavuudessaan ja tarttuvuudessaan se ei ole aivan Convictin veroinen, mutta kappaleessa on tiettyä singalong-potentiaalia ja stomp-your-feetmaisuutta, jotka tekevät siitä ns. kutkuttavan tapauksen. Viimeistään kertosäkeen kuoro nostaa biisin letkeään lentoon.

Joskus aikanaan French Filmsin kohdalla olisi ehkä mainittu The Strokes, nykyään melkein aina The Drums ja tulevaisuudessa ehkä jokin muu bändi. Omaan korvaani orkesteri on silti aina kuulostanut yksinkertaisesti ajattoman loistavalta indierockilta tarttuvilla melodioilla, hauskoilla lyyrisillä heitoilla ja innostusta nostattavalla hengellä varustettuna. French Films kuuluu niihin orkestereihin, jotka käyttävät musiikissaan näennäisen kuluneita elementtejä, mutta onnistuvat siitä huolimatta kuulostamaan tuoreilta ja aikaa kestäviltä. Tyylipuhdas diy-asenne (bändi on tuottanut, äänittänyt ja miksannut albuminsa itse) ei ainakaan vähennä innostusta.

French Films on Suomen parhaita bändejä ja Imaginary Future syksyn kovimpia tapauksia.

This Dead Townin voi kuunnella Stupido-Shopin Soundcloud-sivulla tai tästä alta.

French Films - Convict (new song!)

NO NYT! Uusi biisi French Filmsiltä. Eikä ihan mikä tahansa biisi, vaan uuden albumin ensimmäinen single ja kaikkiaan aivan saatanan kova veto. Convict on suora, melodinen, aurinkoinen ja frenchfilmsmaisen komeasti soitettu, laulettu ja sovitettu kappale, jota kuunnellessa on mahdoton pysyä paikallaan. Jos olet koskaan kuullut vertauksen biisin tarttuvuudesta kuin purkka tukkaan, nyt taas olisi sille käyttöä.

Taustakuoron whoo-hoot ovat tietyin osin parasta ikinä tai ainakin parasta pitkään aikaan. Tässä on nyt laulu, jota tuhannet bändit ovat yrittäneet kirjoittaa tuhansia kertoja tämän vuosituhannen aikana, aivan kuitenkaan onnistumatta.

Totaalisen tykkiässämäisen ylivoimainen biisi. Ja vielä suomalainen bändi. WINWINWINx2000!

Convict by French Films

Best Tracks of 2010 (20-11)

(50-41) (40-31) (30-21) (20-11) (10-1)

Lisäksi pitää mainita, että best of -listani on vahvasti painottunut loppuvuoteen. Tämän vuoden alussa Platta lopetti, mikä vaikutti todella paljon musiikkiharrastukseeni. Olin jo ehtinyt lopettaa NME:n ja Rumban tilaukset, ja Platta oli se viimeinen iso lanka, jolla olin kiinni kehityksen kelkassa. Olen löytänyt osan alkuvuonnakin julkaistusta musiikista vasta viimeisten kolmen kuukauden aikana.

#20 French Films – Golden Sea
Kirjoitin aikanaan näin: Musiikillisessa mielessä espoolais-järvenpääläisen French Filmsin ei tarvitse antaa ulkomaan tekijöille senttiäkään tasoitusta. Eikä ulkomusiikillisessa. Eikä oikein missään mielessä. On hienoa, että Suomessa on nykyään bändejä, joilla soundit, biisit, laulaja ja imago ovat kohdallaan. Tämän takana voi yhä seistä.


#19 Pintandwefall – King of All the Animals
Pintandwefallin tuoreus ei näytä kuluvan pois millään. Bändin Monsters of Popin keikka oli hauskin näkemistäni/kokemistani tänä vuonna, vaikka puolen aikaa Telakan lavalle ei takarivistä edes nähnyt. King of All the Animals lupaa todella hyvää alkuvuodesta ilmestyvältä albumilta.


#18 Daft Punk – Derezzed
Bändi ja kappale, josta on jokusia sanoja kirjoitettu tämän vuoden aikana. Tronin soundtrack ei ole kokonaisena kuuntelukokemuksena kummoinen, koska se on soundtrack eikä uusi Daft Punkin studioalbumi. Derezzed kyllä potkii.

#17 LCD Soundsystem – Drunk Girls
Ikisuosikki LCD Soundsystem saattaa olla jo siinä asemassa, että julkaisu kuin julkaisu menee läpi, jos James Murphy vain onnistuu edes jotenkin säilyttämään aikanaan saavutetun tasonsa. Vähän niin kuin Nick Cave. Tai AC/DC. Drunk Girlsin sanat ovat huvittavat, ja mitä helvettiä tässä videossa tapahtuu?


#16 Pepper Rabbit – Older Brother
Pepper Rabbitin Older Brother on seurannut minua koko syksyn ajan, mitä voi pitää aika kivana juttuna. En mitenkään muista mistä bändin bongasin, mutta kovin moni ei näytä seuraani liittyneen. Ainakaan vielä.


#15 Noah and the Whale – Wild Thing
Jälleen yksi löytö Slow Showsta, vaikka taisi Noah and the Whale Hype Machinessakin pyöriä. Bändi tulee briteistä ja julkaisee kolmannen studioalbuminsa Last Night on Earth maaliskuussa.
Noah & The Whale - Wild Thing by theindiedave

#14 Ville Leinonen – Mal Du Soley
Ilmestyessään Majakanvartijan uni kuulosti pitkästä aikaa siltä, että nyt Ville Leinonen on löytänyt inspiraation musiikin tekemiseen. Hyvää jälkeä hän on tehnyt aina, mutta jotenkin on tuntunut, että Leinosen albumit ovat olleet Suudelmitaren jälkeen toinen toistaan seuraavia välitöitä. Mal Du Soleyn sanat ovat ehkä parhaat kotimaankielellä tehdyt tänä vuonna.

Sound of Finlandin Jukeboxista voi käydä kuuntelemassa.

#13 Wild Nothing - Chinatown
Wild Nothingin vuosi 2010 oli ihan kiva näin kritiikillisessä mielessä ajateltuna. Jack Tatumin yhdenmiehen bändi julkaisi loistavan albumin Gemini, Pitchfork kehui, Stereogum kehui ja sadat muut kehuivat. Itselleni Chinatown oli yksi kesän remonttisoundtrackin vakiokappaleista.



#12 MGMT – Congratulations
MGMT jätti kirjoittamatta tarttuvat pophitit superodotetulle kakkosalbumilleen ja kaikki pettyivät. Tai eivät kaikki. Mutta se suuri yleisö, joka oli odottanut lisää Kidsin kaltaisia hittejä pettyi. MGMT on käsittääkseni luvannut levy-yhtiölleen tekevänsä seuraavasta albumistaan helpommin lähestyttävän.


#11 Gorillaz – On Melancholy Hill
Silloin ollaan hyvän ytimessä, kun laulussa yhdistetään rakkaus ja manaatti. On Melancholy Hill taitaa olla vuoden kuunnelluin kappale taloudessamme.

Something good (part 1)

Olin jo tottunut ajatukseen, että olen Hector tai Paul Newman tai Jake Nyman. Oli sellainen ajatus, että minusta tulee Pirkkalan kovamaineinen comebackin tehnyt nostalgikko. Muistelisin aikaa, jolloin Suomessa eli vielä elektronisia soittimia vihaavia muusikoita (jotka itse soittivat sähkökitaralla ja särkivät äänensä elektronisella äänensärkijällä), uutta mielenkiintoista musiikkia radioon toivovia musadiggareita (joiden oli vaikea ymmärtää, että kuuntelija kääntää kanavaa jos kuulee jotain itselleen vierasta) ja voittoa tuottavia levy-yhtiöitä (jotka onnistuttuaan myymään ihmisille heidän omistamansa vinyylit ceedeinä olivat alkaneet myydä ihmisille heidän omistamiansa ceedeitä ceedeeiden deluxe-versinoina bonusbiiseillä).

Sitten tajusin, että hey now wait a minute...

En aio täysin kääntää kirjoitusteni aikaviisaria menneestä nykyiseen tai jopa tulevaan, mutta aion olla hieman enemmän relevantti ja juuri tapahtuvaan kulttuuriin kiinnittynyt kuin aiemmin. Tästä lähtien sunnuntaisin seuraa viikon subjektiivinen top kolme, neljä, viisi, kuusi tai seitsemän. Hyviä lauluja postaan päivittäin kohtaan Something good tuohon oikealle. ->

#3 Cloudy Busey - Pound Your Town to Hell
Bändi, josta en tiedä hittojakaan, enkä tiedä pitäisikö tietää. Videossa stylet ja indiet ja nuoret kapinalliset ajavat moottoripyörillä. Lopussa seuraa huipennus.



#2 Pogo - Wishery
Jopa neroksi tituleeratun Pogon tuore taidonnäyte. Muutama vuosi sitten youtube-kansaa innosti hänen tekemänsä Alice. Nyt hän on tarttunut kiinni Lumikkiin ja jälki on sen mukaista. Kolmessa päivässä yli miljoona latausta. Impressive.



#1 French Films - Golden Sea
Musiikillisessa mielessä espoolais-järvenpääläisen French Filmsin ei tarvitse antaa ulkomaan tekijöille senttiäkään tasoitusta. Eikä ulkomusiikillisessa. Eikä oikein missään mielessä. On hienoa, että Suomessa on nykyään bändejä, joilla soundit, biisit, laulaja ja imago ovat kohdallaan. French Films herätti kesällä monenkin musadiggarin ja -bloggarin kiinnostuksen, ja yhtye on yksi Tulevaisuuden tusina -orkestereista. Genrensä yhtye kertoo olevan tropical garage / post punk, what ever that means.