Battles julkaisi videon, jossa mies menee rullaportaissa ympärpämpärpömpär

Samaistumisen tunne on valtava, ajateltiin asiaa sitten metaforisesti tai konkreettisesti. Ympärpämpär, ympärpämpär, ympärpämpär.

Hysteeristä = Battles - Ice Cream (video)

Taitaapi olla niin, että Battles nyt kuitenkin kuuluu siihen sakkiin, jonka musiikki hiipii hiljaa tajuntaan, vaikka ei ikinä uskoisi. Noin kaksi kuukautta sitten otsikoin Battles-aiheisen kirjoitukseni Nyt ihan aidosti, mitä helvettiä? koska en ollut ollenkaan varma, onko biisi todella hyvä vai todella huono.

Nyt on käynyt niin, että muutaman viikon muhimisaika ja keväinen sää ovat tehneet tehtävänsä. Kun Ice Creamin musiikkivideo eilen julkaistiin, tunnuin saavani oitis otteen biisistä. Tämähän on hysteerisen hauska, niin soundinsa, rytminsä, soitantansa kuin videonsakin puolesta.

Saattaa nousta tehosoittoon ainakin kesän ajaksi, ainakin jos kesästä on tulossa kaunis.

(Eikä siitäkään ole ikinä haittaa, jos videossa tytöt nuoleskelevat erilaisia asioita.)

Nyt ihan aidosti, mitä helvettiä?

Kirjoitin pari päivää sitten Twitterissä näin: Just heard the new song Ice Cream by Battles. I'm really confused. Maybe in a good way, maybe in a bad. Hämmennykseni ei ole laantunut, eikä mielipiteeni kirkastunut.

Yleensä osaan kertoa mielipiteeni biisistä kuin biisistä jo yhden kuuntelukerran jälkeen. Tai korkeintaan kahden. Useimmat kappaleet kulkevat kuitenkin sen verran tuttuja latuja, ettei niitä tarvitse kuunnella repeatilla viittä tuntia ne ratkaistakseen. Biisin helppous ei vaikuta paljoakaan sen hyvyyteen tai huonouteen - useimmat sävelet, sanat, rytmit ja soundit vain tuntuvat minusta jo valmiiksi tutuilta, ja hyvä niin.

Viime vuonna minulle kävi kerran niin, etten ymmärtänyt/ratkaissut kuulemaani biisiä yhden illan aikana. Kappale oli James Blaken I Only Know (What I Know Now). Se päätyi Best Tracks of 2010 -listallani sijalle 2. I Only Know (What I Know Now) ei päästänyt minua otteestaan moneen viikkoon.

Battles ei ole aikaisemminkaan auennut minulle helpolla, mutta nyt olen aika totaalisesti yössä. Onko Ice Cream "mahtava", "ihan ok", "vähän kumma, mutta hyvä", "ei edes hyvä vitsi", "käsittämätön sekasotku", "aivan hirveä" vai mikä? Jos se olisi 2011 vuoden suosikkibiisini, tietäisin siitä jo. Mutta paljosta muusta en vielä tiedä.

Mikä tämä on?

Battles - Ice Cream (Feat. Matias Aguayo) by weallwantsome1

People won't be people when they hear this sound

Aikaisemmin näin paljon vaivaa musiikin ymmärtämiseen. Saatoin hyvinkin kuunnella joitain albumeja kymmeniä kertoja (tai ainakin yli kymmenen), vaikka en erityisesti pitänyt niistä. Ja nyt en tarkoita huonoja julkaisuja, vaan sellaisia, jotka katsoin kuuntelemisen arvoiseksi. Näitä olivat esimerkiksi In Search of the Lost Chord, Forever Changes, Kid A, Trout Mask Replica ja Unknown Pleasures. Näistä en vieläkään ymmärrä Moody Bluesin ja Captain Beefheartin levyjä, vaikka bändien yksittäisistä kappaleista pidänkin. Muut albumit kuuluvat all-time-best-albums-in-the-world-you-know-like-ever-listalleni.

Battles perustettiin New Yorkissa vuonna 2003. Niin kuin monet muutkin, tutustuin yhtyeeseen vuonna 2007, kun orkesteri julkaisi albumin Mirrored ja singlen Atlas. Battles oli yhtye, jota kriitikot ylistivät.

Aikaisemmin olisin ostanut Mirroredin ja kuunnellut sitä parin viikon ajan, kunnes olisin päässyt sen sisään. Mutta nykyään olen töissä ja kiireinen ja aikuinen ja herään aamulla ja menen nukkumaan illalla ja muuta tavanomaista, eikä minulla ole aikaa omistautua asioille samalla tavalla kuin vielä vuosituhannen alussa. Joten en erityisesti pitänyt Battlesista. Se oli mielestäni vain ihan ok bändi.

Viime vuoden marraskuussa kotitaloudestamme hajosi tiskikone. Koska käytimme uuteen masiinaan tarkoitetut rahat ulkomaanmatkaan, olen tiskannut viimeiset kuukauden käsin. Tiskatessani kuuntelen musiikkia.

Taisi olla joulukuun alussa, kun tajusin Atlaksen.