Purity Ring - Belispeak

Aika monta buzzbiisiä on julkaistu tällä viikolla, ja omasta mielestäni järjestään oikein hyviä. James Blaken ja Bon Iverin Fall Creek Boys Choir on hieno, vaikka jopa brutaaliksi käynyt backlash-aalto onkin saattanut kääntää heikkoja mieliä pimeälle puolelle. Atlas Soundin Terra Incognita on kauneudessaan mykistävä, Girlsin Honey Bunny aurinkoisessa poppaavuudessaan virkistävä ja Reginan Unessa kuuntelu kuuntelulta paraneva leijunta. Vielä kun viikon tarjontaan lisää Avesin uuden biisin ja eilen julkaistun Purity Ringin niin ihme on, jos ei kelpaa.

Purity Ring ei oikeastaan ole huteja vielä iskenyt. Ungirthed oli kivahko (joidenkin mielestä u s k o m a t o n) pling-plongailu ja Lofticries kivahko (joidenkin mielestä u s k o m a t o n) pling-plongailu. Belispeak on niin ikään kivahko (joidenkin mielestä u s k o m a t o n) pling-plongailu. Pattern alkaa olla aika lailla niinku clear niinku. Kehuttu on, paljonkin, niin paljon, että vihaajien joukot ovat jo alkaneet teroittaa seipäitään.

Kannattaa silti aina muistaa, että buzz ja hype eivät liity mitenkään musiikkiin. Ne liittyvät musiikkikirjoitteluun, ja jos olet kiinnostunut enemmmän ensimmäisestä kuin jälkimmäisestä, kykenet ennemmin tai myöhemmin pudottautumaan pois koko hype-backlash-vastateesi-synteesi-spiraalista.

Belispeak by PURITY RING

Purity Ring - Lofticries (maybe nsfw)

Tunteeko joku sellaista tapausta, jossa alkuperäisen videon, tv-ohjelman tai videon tekijä olisi haastanut oikeuteen tai saanut koravauksia näistä epävirallisista tai virallisista nettivideoista? Itse en tunne. Luultavasti monet ovat kieltäneet materiaalinsa käytön ja video on poistettu, mutta siinä se.

Joku on yhdistänyt ruotsalaisen Thriller: A Cruel Picture -elokuvan osin väkivaltaista materiaalia Purity Ringin Loftcries-biisiin ja onnistunut aika hyvin. Tietysti tällainen 70-lukulainen vintagekuvasto sopii oikein hyvin nykyaikaan, mutta silti.

Kysymykseksi jää, mihin hullu äijä tarvitsee nuoren tytön silmää?

Almost nude girls groovin' to some indiemusic

Voi juku. Kuinka pitkä aika on siitä, kun blogissa on esiintynyt paljaat rinnat? Aika kauan. Ehkä jopa liian kauan.

Nykyinen indie-estetiikka on antanut luvan ihmiskauneuden esittämiseen, kunhan sen tekee "viileästi" ja "poptaiteellisesti" eikä "pornosti" tai "Tuksusti". Kirjoittelin marraskuussa blood, boobies, sex & violence -wagonista. Tilanne ei ole muuttunut miksikään.

Mikähän olisi se suomalainen indieyhtye, joka uskaltaisi iskeä ryntäät tiskiin? Pidettäisiinkö tempausta "rohkeana" vai "nolona"? Olisiko mahdollista keikauttaa paletti ympäri niin, että joku laittaisi alastomia indiemiehiä osaksi visuaalista taideteostaan? Haluaisivatko indietytöt katsella alastomia miehiä? Uskaltavatko indiepojat tunnustaa, että he tykkäävät kytätä tissejä?

Ovatko nykyiset indiediskot lihatiskejä? Paritellaanko indiediskojen vessoissa vailla huolta huomisesta? Onko ihan ok olla objekti?

Haittaako katselunautintoa se, että Purity Ring ja Evan Voytas ovat tehneet ihan kivat laulut pikkutuhmien videoidensa taustalle?

Onko "pikkutuhma" hyväksytty indie-sana?

It's all so confusing.

(edit. Mää teen kyllä aika saatanan noloja blogientryjä.)

Purity Ring - Ungirthed


Evan Voytas – Tomorrow night we’ll go anywhere

TOMORROW NIGHT WE'LL GO ANYWHERE from Jamie Harley on Vimeo.