Friends - I'm His Girl

Tähän on tultu. Antti on ollut kaksi kuukautta uudessa työssä kovalla sykkeellä, kovalla vännöllä, kovilla työtunneilla ja kovalla motivaatiolla, mikä on johtanut väkisinkin blogin pienoiseen säästöliekittämiseen. Että eipä silti, kyllä nämä vuosilistaukset ja sen sellaiset saan tehtyä, aika kattavastikin, mutta kun uusien bändien bongaukseen on huomattavasti vähemmän aikaa käytettävänä, moni oiva kokoonpano menee sivu suun.

Niin kuin vaikka lukuisten blogien suosikkipumppu Friends, jota kuuntelin ensimmäistä kertaa vasta tänään, ainakin muistaakseni, kun Hietalan Antti postasi I'm His Girlin facebokkeensa.

Tiedonhakumielessä ärsyttävästi nimetty Friends on yhtä kuin laulaja Samantha Urbani, basisti-perkussionisti Lesley Hann, kitaristi-kiipparisti Nikki Shapiro, basisti-kiipparisti Matthew Molnar ja rumpuloija Oliver Duncan. Tyttövetoisesti ja tyylitietoisesti Brooklynistä. I'm His Girl ilmestyi kuukausi sitten singlenä. Lucky Numbers julkaisi.

Kiilannee vuoden top100-biisien joukkoon.

Ninni Forever Band - New Friends

Pintandwefallista tuttu Ninni Luhtasaari vakuuttaa myös soolona.

Vaikka Pintandwefall ei olekaan kuopannut itseään, yhtyeen jäsenet ovat lähteneet soolourille, ja vieläpä oikein onnistuneille. The Hearing -nimellä esiintynyt Ringa Manner ihastutti Monsters of Popissa maanläheisellä preesensillään ja onnistuneilla kappaleillaan, ja Ninni Luhtasaari onnistuu jo ihan albumimitassa asti.

Ninni Forever Bandin debyyttilevy ilmestyy 16. marraskuuta Ville Pirisen ja Sami Sänpäkkilän uuden Äänetön-merkin kautta. Ihastuttavasti tyylistä ja tunnelmasta toiseen loikkiva albumi on äänitetty ja tuotettu yhteistyössä Risto Ylihärsilän ja Teemu Markkulan kanssa. Pari viikkoa sitten julkaistu New Friends antaa ennemminkin kuvan Luhtasaaren musiikin henkisestä olemuksesta kuin sen lajityypistä tai musiikillisista ominaispiirteistä, sen verran riehakkaasti albumi heilahtelee puhtaan elektronisesta melankoliasta erilaisen pirteän hassuttelun puolelle ja takaisin.

Tiedotteen mukaan N4EB tekee musiikkia, joka "samalla iskulla pakottaa tanssilattialle ja pysäyttää ajattelemaan". Se pitää omalla kivalla tavalla paikkansa. Vaikutteina mainitaan Lykke Li, The Leo Bugariloves, The Vaselines ja 80-luvun hieno kotimainen tyttöbändi Belaboris.

Fever is rising...



Ninni Forever Band netissä, Twitterissä ja Facebookissa.

Justice - Civilization (Teaser)

update. Tässä Adidaksen mainoksesta ripattu puolikas versio biisistä.

-

We are proud to present the brand new single cover for our longtime friends JUSTICE we just produced. More to come soon! - Surface to Air

Huomasin tiedon Justicen paluusta ensin NoYouGirlsLaurin blogista ja pienellä etsimisellä vähän muualtakin. Uuden biisin nimi on Civilization ja se julkaistaan "pian". Massiivisesti nimetyn singlen kannessa komeilee massiivinen kiviristi. Asiat näyttävät oikein hyviltä.

Death from Above 1979:sta ja MSTRKRFT:sta tuttu Jesse F. Keeler kertoi 107.7 the Endin haastattelussa seuraavaa.

The new Justice record is done and from what they told me it sounds like a band practicing, actually just the other day. It’ll be very interesting to see how the music evolves.
Jesse F. Keeler of MSTRKRFT talks new Justice album by 1077 The End

Youtubeenkin ehdittiin karauttaa parinkymmenen sekunnin mittainen teaser.

Bon Jovi ruined my life

Tiistaina iltapäivällä hyvä ystäväni internet ohjasi minut nettisivulle Bon Jovi Yourself. Internet sanoi minulle sivun olevan superhieno juttu. Esittelyteksti lupasi seuraavaa:

MAKE BON JOVI THE WAY YOU LIKE IT!

Load up your very own picture and finally become a part of your favorite band. You have the chance to become a part of music history. Upload your photo here and save it as your Facebook Profile Picture, send it to your friends by email or simply save the picture on your desktop!

"Ouboy!", ajattelin. "Whoadääm!", sanoin itsekseni. "Antti osaksi Bon Jovin legendaa!", huudahdin. Tästä tulisi hienoa. Tämä olisi iltapäivän megatykisti ihmisiä naurattava partypleaser. Viraali nettimeemi. Highly bloggable content. Effing Antti effing Bon Jovissa! Antista tulisi osa musiikkihistoriaa!

Ajattelin pääni siirtyvän Jib Jabin kaltaisen bändi-iloittelun (vrt. Big Wave Ridersin päät joulukortissa) keskipisteeksi. Jospa jopa pääsisin esiintymään jollekin klassiselle Bon Jovin videolle? Vapisevin sormin latasin yhden harvoista Facebook-kuvistani Jon Bon Jovin tukkapehkon tilalle. Eteeni avautui seuraava näky:

Siis John Bongiovi, MITÄ HELVETTIÄ? Että tämänkö takia intoilin ja näin vaivaa? Onpa saatanan hienosti vedetty. Finally become a part of your favorite band. Joo kyllä joo just niin. John hyvä, sinä vastaat tämän vuoden suurimmasta pettymyksestä. Sinä olet se hirviö, joka varasti joulun.

Ja mikä saatanan puolivillainen saksalaisfirma tämän fiaskon on toteuttanut? Das Bild wurde erfolgreich geladen! Millähän budjetilla ja taito/tahtotasolla jätkät on koodia painaneet? Eiks oo tosi kivoja kuvia? Oikein värisävyjä ja saturaatiota pääsee muokkaamaan.

Rakas Bon Jovi. Sinä olit minulle lapsuuden sankari. Teit Only Lonelyn ja Tokio Roadin. Ja Slippery When Wetin. Minulla oli sinun julisteesi seinälläni. Sitten lähtivät hiukset. Sitten tuli Always. Sitten tuli These Days. Sitten tuli kokoelma. Sitten tuli kokoelma. Sitten tuli kokoelma. Sitten tuli kokoelma. Sitten tuli joku rankasti below par albumi. Sitten tuli kokoelma, joka ei myynyt. Ja nyt tämä.

Minun elämäni on pilalla. Toivottavasti olet tyytyväinen.

Viola - Elämän iskelmä

Viola julkaisi juuri nettisivullaan seuraavan tiedotteen:

We are very very sorry, our foreign friends, we've gone Finnish and this will be our last post in English! We bid you farewell with a traditional bittersweet Finnish schlager.

From now on we'll walk in the footsteps of our true heroes Topi Sorsakoski, Esa Pulliainen, Olavi Virta, Jorma Kääriäinen, Matti & Teppo, Jamppa Tuominen, Yölintu and Katri Helena into the realms of classic Finnish easy listening. As we're already well into our thirties, we need to start growing up... in style!

Sanojensa vahvistukseksi ja paikkansa pitävyydeksi yhtye on julkaissut ensimmäisen uuden linjansa mukaisen sävelteoksen, Elämän iskelmä. Se piirtää elämänmakuisen kuvan kovia kokevan suomalaisen miehen taipaleesta elon kivikkoisella tiellä.

Viola - Elämän iskelmä

(This has got nothing to do with Blur.)

Best Tracks of 2011 (and Born by Starfucker)

Koska vuoden 2010 parhaiden kappaleiden listaus jäi joulukuussa itselläni ns. viime tippaan, päätin tänä vuonna aloittaa touhun ajoissa. Ehkä jopa liian ajoissa, mutta ainakin tarpeeksi ajoissa. Käytännössä ryhdyin puuhaan keskiviikkona 12. tammikuuta, kun kuulin Teen Dazen remixin Braidsin biisistä Glass Deers. Samana päivänä Rubik saattoi kaiken kansan tietoon Solar-albuminsa ensijulkaisun Laws of Gravity.

Ainakin pyrin siihen, ettei minun tarvitsisi hirveästi vetää mielipiteitäni takaisin tulevien kuukausien aikana. Meaning, tarkoituksenani ei ole olla kevytkenkäinen best of 2011 -tagin kanssa. Vuosi on kuitenkin lähtenyt musiikillisesti niin hienosti käyntiin, että luulen vuoden loppulistaukseni paisuvan top100:aan. Mitä tietysti voi pitää vain hyvänä asiana.

-

Starfucker on Joshua Hodgesin sooloprojektina nelisen vuotta sitten aloittanut indie-elektropumppu, joka on ehtinyt julkaista muutaman levyn/ep:n, kasvaa nelijäseniseksi ja vaihtaa nimensä Pyramidiksi, Pyramidddiksi, STRFKRiksi ja takaisin Starfuckeriksi. Kannattaisi pojat miettiä jo etukäteen, minkä nimen makuuhuoneessaan bändilleen antaa.

Yhtyeen vaikutelista on indie-estetiikan mukaisesti humoristikas. Death, life, friends, loneliness, wizard bongs, alan watts, stevie wonder, van rides, scooter rides, video games, 2012, blazers, drag queens, dragons, FFFFOUND!, pdx pop now, wanting to be in warm weather, peen loards, hiimrawn. Livenä bändillä on ollut tapana pukeutua naisten vaatteisiin.

Starfuckerin (varsinainen) toinen studioalbumi Reptilians julkaistaan 8. maaliskuuta. Born rippaa Flaming Lipsiä niin maan perkeleesti, mutta tekee sen niin maan perkeleen hyvin, että itseäni se ei haittaa.

Ja eikös nykyään ideavarkauksia kutsuta kunnianosoituksiksi?

Datarock - New Days Dawn

Norjalainen Datarock julkaisi juuri biisin Oslon ja Utøyan uhrien muistolle. Bändillä on huomionosoitukseen hyvä syy paitsi kansallisuutensa vuoksi, myös siksi, että yhtye esiintyi Utøyan leirillä vain päivä ennen tragediaa.

We're in total shock. All our thoughts go out the friends & families of the 91 who lost their lives, all the injured and all the traumatized victims of the Oslo & Utøya attacks yesterday. The 84 who lost their lives at Utøya were just kids! DATAROCK performed for them Thursday night, and Friday they were attacked for no reason. I'm crying as I type... (Datarock, 23.7.2011)

Ja sitten tietysti, meanwhile in Suomi. Perspektiiviharha (edit. siis AL:n puolelta) on niin suuri, ettei asiaa tahto oikein edes uskoa.

DATAROCK - New Days Dawn by DATAROCK///™

The New Duncan Imperials - Lenkkimakkaraa!

Aikaisemmin tänään päivällä Zebra and Snake postasi Facebookiin seuraavan kysymyksen.

Ok friends, let's get wild! Where can a decent man buy himself a decent pair of ZEBRA print pants/jeans? Any ideas?

Mieleen tuli heti The New Duncan Imperials. Ja 90-luku. Ja Gaga Goodies. Ja Miettinen. Ja hassuttelu. Ja seepra-asut. Ja hölmöily. Ja ystäväni Anssin kommentti, kun soitin hänelle kappaletta Lenkkimakkaraa!.

Niin et kai sää oikeasti pidä tästä?

Delay Trees - HML

Delay Treesin uusi albumi Doze ilmestyy 19. lokakuuta Solitin kautta. Se on läpeensä laadukas.

On aika kiva idea tehdä kaihoisa rakkauslaulu kaupungille, varsinkin Hämeenlinnalle, ja varsinkin tällä tavalla, surumielisen luopumisen näkökulmasta.

Rows of houses, rows of neatly parked cars
Vague memories of late night drives and cigars
I miss my friends though they're no longer here
And I wish I was filled with hope instead of fear

I'm afraid that everything falls apart
That there's no one strong enough to break my heart
And I won't miss you, so now you know
But without you I feel so alone, so alone

Kaunista, ja hyvä esimerkki Doze-albumin 60-luvulle nyökkäävästä popimmasta materiaalista kesäkuussa julkaistun Pausen vastapainoksi. Eihän tästä voi kukaan musiikista pitävä olla pitämättä.

Teen Daze - My Bedroom Floor

Nämä ajat ovat kyllä hienoja. Bändit ja artistit tekevät musiikkia makuuhuoneissaan ja/tai kiertuebusseissaan läppäreillään ja/tai iPadeillaan, uploadaavat ne nettiin ja ilmoittavat, että tässä näin olisi, olkaa hyvät ja hyvää joulua tai uuttavuotta.

Gorillaz tempaisi ennen joulua, Teen Daze ennen uutta vuotta:



"My Bedroom Floor” is a collection of songs that were written between January and April 2010. It was in the process of writing these songs, that I also wrote the 8 songs that would later appear on Four More Years. Those 8 songs were intended to be a part of this record, which I was recording for a different project of mine, when the whole Teen Daze thing took off.

I knew I wanted to do something special for NYE this year. New Years Eve and Dance music have always been synonymous for me, and for the last few years, I’ve put together a DJ mix, or a released a new track in honor of the new year. This year, I wanted to share these 13 tracks that have been sitting on my computer, waiting to be danced to.

As you can tell, there’s a bit of a difference between Four More Years and My Bedroom Floor. I keep things pretty uptempo on this record, and try to keep the beat and danceable as possible. The record is mostly instrumental, save for the few hoots and hollers that you’ll hear on the first track (care of my wonderful friends).

This whole record was meant to inspire joy and excitement. New Years Eve can be an amazing night, and I hope that this record finds its way into your night.

To 2011! I love you all.

Teen Daze.




(edit. Niin siis tässä pitäisi nyt olla se albumi streamattavana, mutta aina välillä ei ole, koska bandcamp.com jölkkäilee.)

The Radio Dept. - Passive Aggressive

(photo:shiver_shi)

Radio Deptin singlekokoelma Passive Aggressive: Singles 2002 - 2010 julkaistiin tällä viikolla. Sitä saa sekä tuplaceedeenä, tuplavinyylinä että perus-spotifaina. Julkaisu on ep- ja b-puoli-levy, eli siitä saa jopa iloa elämäänsä. (Meaning, se ei ole perus joulumarkkinoille tuupattu best of.)

Ensin ajattelin listata suosikkibiisini ko. kokoelmalta. Kun bändi viime lauantaina kysyi Facebookissa yhtyeen suosikkisanoituksia, ajattelin listata niitä. Nyt kuitenkin laitoin järjestykseen viisi Radio Dept. -suosikkiani riippumatta siitä, ovatko ne uudella kokoelmalla vai eivät. Ja kyllähän ne yhtä kappaletta lukuun ottamatta ovat.

Radio Deptillä on muuten huomattavasti keskiarvoa paremmat sanat musiikkinsa tukena. Jopa melkein voittamattomasti paremmat.

#5 Why Won't You Talk About It?
I'm losing / I'll lose my mind / You don't know how you want it / I don't know how you want it / Why won't you talk about it?


#4 This Time Around
You feel old like the fight / Learning new ways to be right / And how to cope with disloyalty / It's not a song / That will prove them wrong / This time around


#3 Freddie and the Trojan Horse
Freddie, I know / When your time comes it won't be pretty, no / You reap what you sow / You and your friends / The trojan horse you came in left a stench / A carcass in the trench


#2 Never Follow Suit
I want to / I always wanted to belong to / The freak scene / Or anyone who had set their mind to / Never follow suit again / Because they have to


#1 The Worst Taste in Music
But he's got the worst taste in music / If I didn't know this I'd lose it


Ehkä jopa vähän ilmeinen lista, paitsi että sillä ei ole Heaven's on Fireä. Varsinkin The Worst Taste in Musicin hellyttävän mustasukkainen jätetyn henkilön indie-perustelu mielenrauhan säilyttämiseksi jaksaa miellyttää vuodesta toiseen.

What in the hell happened? (vko 7)

Whoaboy, kun on jälleen mielenkiintoinen viikko takana! Jos katsot itsesi joko liian laiskaksi tai turhan kärsimättömäksi netin infotulvaa haravoimaan, tässä lyhyt ja tarkoin valikoitu kertaus. Näillä mentiin, sano Virmanen.

- Radiohead julkaisi kahdeksannen studioalbuminsa The King of Limbs hyvin itselleen ominaiseen tapaan. Maanantaina bändi kertoi levyn ilmestyvän lauantaina. Perjantaina bändi päätti, että mitäs jos julkaistaisiinkin se jo nyt, mehän siitä päätetään, julkaistaan se jo nyt. Bändin nettisivut kaatuivat innokkaiden fanien iskiessä sähköisiä seitsemäneuroisiaan Radioheadin pankkitilille. Musiikillisesti levy ei muuttanut yhdenkään ihmisen mielipidettä bändistä. Pitäjät pitivät, vihaajat vihasivat, bändin arvostusta kritisoivat kritisoivat ja vanhan liiton perheenisät hymähtelivät puolityytyväisinä. Little by Little joko on tai ei ole albumin paras biisi.

Radiohead - Little By Little

- Arcade Fire voitti Grammyn vuoden parhaasta albumista ja maailma jakautui pooleihin. Osa valtavirtaisella musiikkimaulla varustetuista ihmetteli, jotta että mikä se tällainen Arcade Fire oikein on. Osa indie-henkisistä tyylittelijöistä naureskeli valtavirtaisella musiikkimaulla varustetuille ihmettelijöille, jotta että ootte te kyllä vähän pihalla nykymusiikista. Osa indie-henkisistä konkareista naureskeli koko keskustelulle, jotta että älkääs nyt nuoret turhaan rakentako noita vastakkainasetteluja, että ehkä sitä omaa identiteettiä ei kuitenkaan kannata rakentaan pelkän musiikkigenren varaan, että iloitkaa nyt siitä, että hyvä levy palkittiin. Osa tyypeistä taas oli ihan, että mitkä ihmeen Grammyt, että soita Alcazarin Crying at the Discoteque.

- Paleface & co julkaisi remake-albumin Palaneen käryä, jossa Helsinki - Shangri-Lan kappaleita oli uuteen uskoon muokannut kaikkiaan 65 ihmistä. Levy on todella onnistunut ja sen soisi päätyvän monen musadiggarin hyllyyn.

- Flaming Lips vetäisi jälleen kerran viraaliksi julkaisemalla äänitaideteoksen Two Blobs Fucking. Se koostuu kahdestatoista videon ja äänen yhdistelmästä. Jos jollakulla on yksitoista kaveria, teoksen voi soittaa iPhoneilla tai vastaavilla niin kuin se on tarkoitettu. Imagine the lo-fi symphonic joy that you, along with family, friends, pets, and others, will create at the touch of a button. The more devices, the more harmonic possibilities can be constructed. You and your device, at one with the music, become the orchestra, just as the Gods of Technology naturally intended it to be. Täältä lisää.

Tässä jonkun tekemä audio mixdown.
The Flaming Lips: Two Blobs Fucking Stereo Mixdown by Brandon Douglas

- Kuhmon Kalliojoella mitattiin viikon puolessa välissä 40,1 astetta miinusta. Radio 957:n rakastettu iltapäiväjuontaja Janne Leipijärvi käynnisti Papu ja pojat -manian kaivamalla esiin klassikkokappaleen Helle vuodelta 1983. Yhtye koostui laulaja Helena "Papu" Haroa lukuunottamatta J. Karjalaisen Mustat lasit yhtyeestä. Karjalainen kirjoitti bändin kaikki kappaleet, vaikka ei itse kuulunutkaan sen kokoonpanoon. Pak---------kanen, siitä suomalaiset tyk--------käää. Klassikko.



- Skinsissä soi Villa Nahin musiikkia. En ole streamannut jaksoa, enkä tiedä missä kohtaa, mikä biisi ja kuinka paljon. Tämä lieni jopa hienompi juttu kuin taannoinen Chanel-muotinäytös.

- Joku tyyppi myi/myy Pete Dohertyn verimaalausta 25 000 punnan hinnalla.

- Pintandwefall julkaisi jälleen yhden videon uudelta albumiltaan. Paranoid on levyn parhaita ellei paras kappale. Vaikka bändi on hyvä, biisit ovat hyviä ja videot pääosin hyviä, hengästyttävä julkaisutahti alkoi jo vähän hengastyttää.



- Rumba julkisti vuoden 2011 Femma-ehdokkaat. Osa ehdokkaista on valittu jälleen puhtaassa piruilumielessä, osa jossain muussa mielessä. Kukaan ei vieläkään näytä tietävän, onko Femma-gaala musiikin puolella vai sitä vastaan.

- Antti kävi perheineen Ikeassa ja osti neljä säilytysastiaa.

- edit. Viikon tärkein unohtui kokonaan! Pasila tiivisti suomalaisen musiikin kahteen ja puoleen minuuttiin. Anna mennä, Andy!


Mitä tapahtuu ensi viikolla? Stay tuned, Stopshakehoneygo investigates!