Viola julkaisi juuri nettisivullaan seuraavan tiedotteen:
We are very very sorry, our foreign friends, we've gone Finnish and this will be our last post in English! We bid you farewell with a traditional bittersweet Finnish schlager.
From now on we'll walk in the footsteps of our true heroes Topi Sorsakoski, Esa Pulliainen, Olavi Virta, Jorma Kääriäinen, Matti & Teppo, Jamppa Tuominen, Yölintu and Katri Helena into the realms of classic Finnish easy listening. As we're already well into our thirties, we need to start growing up... in style!
Sanojensa vahvistukseksi ja paikkansa pitävyydeksi yhtye on julkaissut ensimmäisen uuden linjansa mukaisen sävelteoksen, Elämän iskelmä. Se piirtää elämänmakuisen kuvan kovia kokevan suomalaisen miehen taipaleesta elon kivikkoisella tiellä.
Viola - Elämän iskelmä
(This has got nothing to do with Blur.)
Näin asian harrastajana haluaisin herättää keskustelua sanasta iskelmä. Iskusävel on kantasana, josta tämä lyhennelmä aikoinaan syntyi. Iskusävel = hitti. Eli mainstreamimpaa musiikkia ei pitäisi olla kuin iskelmä.
VastaaPoistaVuosien saatossa tämä ilmaus on liukunut joidenkin mielessä tarkoittamaan 60-luvulla juuriaan pitävään tanssi-iskelmään, jolla ei, sanan varisinaisen määritelmän mukaan, ole ollut tekemistä iskelmämusiikin kanssa vuosikymmeniin. Ville Leinonen (tai ainakin levy-yhtiö) profiloitiin "uuden iskelmän" esittäjäksi. Mutta eihän uutta voi tehdä vain hyppäämällä takaisin päin ajassa.
Kyseessähän lienee 1.4. päivämäärään liittyvä postaus tältä yhtyeeltä, mutta aihe on sellainen, joka aina silloin tällöin, varsinkin indierockpopmusadusa-piireissä nostaa päätään, joten siihen on hyvä tarttua keskustelun avauksena.
Omiin nimiinhän tuota Moskovan valot rippausta ei kannata ainakaan Teostoon pistää.
Go hyvä musiikki go!
Erinomaisia pointteja. Tämä on itse asiassa sellainen aihe, että se ansaitsee kokonaan oman postauksensa. Teen sen ensi viikolla.
VastaaPoista