Parakeet - Shonen Hearts EP

Yuckissa soittavan Mariko Doin oma bändi Parakeet on julkaissut debyytti-ep:nsä Shonen Hearts.  Jos on tykästynyt nykyään kovin yleiseen indiealtsusoundiin, koko kuuden biisin pläjäys lienee tervetullut lisä muiden vastaavien jatkoksi. Ep:n nimibiisillä on hyvä aloittaa mahdollinen diggailu. Bandcampista voi ostaa, Twitterissä seurata.

Yuck – Natsu Nandesu (new song)

Just niin. Yuck tekee biisin japaniksi. Coverin. Soft rock coverin. Japaniksi. Albuminsa Japani-painokselle. Naislaululla. Coverin. Bonusbiisinä. Ja onnistuu. Alkaa olla jo vähän epäreilua.

Natsu Nandesu on alun perin japanilaisen Happy Endin (yes, really) biisi. Bändi ei ollut minulle tuttu, niin kuin ei myöskään biisi ollut. En ihan heti ajatellut googlata alkuperäistä, mutta voi se kaikin mokomin hyväkin olla.

Yuckin rento yllätyksellisyys jaksaa miellyttää kuukausi kuukauden perään.

Natsu Nandesu by Yuck

Yuck - Soothe Me (new song)

Yuck on yksi parhaista nykyään vaikuttavista, mutta 90-luvulta vaikutteensa hakevista altsuilijoista, niin livenä kuin levylläkin. Yhtyeen helmikuussa julkaistu ensimmäinen studioalbumi Yuck päätynee useallekin best of 2011 -listalle, samoin kuin levyn hienoimmat biisit, esimerkiksi Holing Out, Get Away tai Shook Down.

Niin kuin hyville levyille on tapana tehdä, myös Yuckin debyytistä julkaistaan Special Extended Deluxe Edition, joka pitää sisällään alkuperäistä hienomman pakkauksen, ylimääräisen cd:n ja kaikkiaan kuusi biisiä, jotka ovat teoriassa (ja mainospuheissa) uusia, mutta käytännössä b-puolia ja nettijulkaisuja.

Yhtyeen loistavuudesta kertoo jotain se, että nämä b-puolet eivät ole missään nimessä ylijäämä- tai täytemateriaalia, vaan hienosti sävellettyjä ja sanoitettuja kappaleita, jotka olisivat aika monella bändillä ainutlaatuisia tuotannon kulmakiviä. Esimerkiksi joitakin kuukausia sitten julkaistu superteenagefanclubmainen Milkshake tai juuri soundcloudattu lofisti kaikuileva Soothe Me.

So soothe me / don't use me / I'm not your oxygen.

Näin homma hoidetaan.

Soothe Me by Yuck

Yuck - Shook Down (nsfw video)

Voi tätä nuorten ylitsevuotavaa intoa tehdä lapsilta kiellettyjä asioita. Videoissa paukutetaan nakupelleilyä kuukaudesta toiseen niin, että oikein sydäntä lämmittää. Eikä edes mitään kaunista nakupelleilyä, vaan oikeiden ihmisten oikeita naughty partseja.

Ei sinänsä yllätä, että asialla on Yuck, joka on aikaisemmin videoinut seksuaalisen kauhupainajaisen ja melkein kielletyn teinihippeilyn, vieläpä aika tyylikkäästi. Shook Downin videossa kuvaruutu on pilkottu osiin ja koottu uudelleen niin, että eri ihmisten paljaat pinnat näkyvät osin yhtä aikaa. Omalla tavallaan jopa aika taiteellista.

Yuck on yksi ysärialtsuretrosemibuumin hienoimmista orkestereista, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mikäli tutustuminen on vielä tekemättä. Yhtyeen debyyttialbumi Yuck on kuunneltavissa Spotifyssa ja puoliksi Soundcloudissa (videon alla). Tarjolla on rennosti soitettua, säröillä kuorrutettua altsuilua, joka nousee keskiarvoa hienommaksi muun muassa biisimateriaalinsa ja kumartelemattoman itsevarmuutensa ansiosta.



Yuck singles by Yuck

Yuck - Milkshake (new song)

Kaikkien ysärialtsufanien nykyinen suosikki Yuck julkaisi juuri sinkun, jossa on yksi uusi biisi. Milkshake on kaunis, jopa teenagefanclubmainen melodiapala, joka groovailee letkeästi eteenpäin. Rankemman rymistelyn ohessa Yuck osaa tämän lajin oikein hyvin. Sinkun a-puoli Shookdown on kotoisin bändin oivaakin paremmalta debyyttialbumilta.

Lisää voi kuunnella esimerkiksi bändin Soundcloud-profiilista. Yuckista lisää esimerkiksi levy-yhtiö Fat Possumin sivuilta.

Milkshake by Yuck

Yuck - Shook Down (Live on KEXP)

Oletteko muuten huomanneet, että suomalaisilla rokkibändeillä on livenä vähän turhan usein aivan liian kova yritys kovaan rokkimeininkiin? Ja siis nimenomaan perinteisillä rokkibändeillä, sellaisilla, joilla on Gibsonit ja Marshallit ja jollakulla ehkä buutsit ja toisella jalka monitorin päällä.

Kun bändejä käy katsomassa, laulaja paahtaa naama punaisena kybä/kybä-teholla kuin kliimaksin saavuttanut moukarinheittäjä, kitaristi rynkyttää rystyset valkoisena mahtisointuja rokänrollkirveestään kuin Hulkin veli, toinen kitaristi tiluttaa naama tuskasta vääntyneenä ompelukoneen lailla ja rumpali hakkaa kuolemankannujaan kuin hänen kätensä olisivat tuulimyllyn siivekkeisiin sidotut Thorin vasarat. Basisti sentään tajuaa pysyä siellä missä kuuluukin, eli rumpupatterin vieressä lavan taustaverhon lähellä, miettien jotta että minkähänlaista pornoa sitä tämänkin keikan jälkeen yksin kotona ryhtyisi downloadaamaan.

Yleisö ajattelee, että tämä se vasta on poikaa.

Tuli vain mieleen, kun katsoin Yuckin keikkaa KEXP-radiolla. Bändi on halvatun rento, mutta soitto kulkee silti napakasti ja letkeästi groovaten. Biisi ei toki ole bändin repäisevimpiä, ja soittajain lavapreesens saattaa jonkun mielestä vaikuttaa vähän flegulta, mutta jotenkin en vain pidä tätä sisäänpäin kääntyneenä kenkiintuijotteluna (mikä taas on usein ongelmana indiehenkisillä bändeillä).

Yuck ei näytä yrittävän liikaa eikä liian vähän. Se on hyvän bändin merkki.

Blood, boobies and 90s are here again

Kirjoitin tammikuun alussa muutamia nostalgisoivia lauseita 90-luvusta. Olen myös haikaillut kuukausikaupalla hyvien kitarabändien perään. Sitten taas pari viikkoa sitten julistin kyllästyneeni retroiluun.

Tuota noin...nämä mielihalut tai -haluttomuudet ovat jonkin verran ristiriidassa keskenään. Eihän kukaan voi nostalgisoida & romantisoida 90-lukua, haikailla hyvien kitarabändien perään ja kertoa kyllästyneensä retroiluun. Lienee pakko päivittää omaa asennemaailmaa.

Yuckilta on tullut uusi video. Siinä on verta ja tissejä ja se kuulostaa 90-luvun altsulta. Aika ässää menoa.