Jälkeenpäin olen miettinyt, mikä sai aikanaan Vilppulan Vankkamarketin kauppiaan hankkimaan kasettivalikoimaansa Twisted Sisteriä. 80-luvun puolivälissä useimpien pikkumarkettien valikoima kun tahtoi painottua muutamaan hittilevyyn, suomalaiseen iskelmään ja puolivillaisiin kokoelmiin.
Olin elänyt hyvinkin musiikkipitoista elämää. Muistaakseni Ford Sierramme soitin oli luukuttanut mökkireissuilla kasettia, jossa studiomuusikot ja imitaattorilaulajat tulkitsivat omia versioitaan muun muassa Madonnan Like a Virginistä ja Nik Kershawin The Riddlestä. Muistan pitäneeni kasetista todella paljon. Kotona isän levyhylly oli täynnä hyvää musiikkia, esimerkiksi Beatlesia, Rolling Stonesia ja Santanaa. Alle kouluikäisenä pidin tosin enemmän Abbasta ja Annen (vai Annan?) jumppalevystä.
Taisi olla niin, että kuulin Twisted Sisteriä ensimmäisen kerran talvella 84-85. Paikka oli Tampereella, Harjun ala-asteen luokassa. Leppäsen Jussi oli tuonut nauhoitetun kasetin kouluun, ja opettaja antoi meidän kuunnella tunnin lopussa yhden kappaleen.
Sain odottaa seuraavaan kesään, ennen kuin pääsin kasettikaupoille. Asuimme Tampereella, mutta mökkimme oli lähellä Vilppulaa ja Vankkamarkettia. Isä suostui kauppareissulla ostamaan Stay Hungryn, vaikka hieman epäilikin kannen hurjaa kuvaa. Äiti ei ollut ostoksilla mukana. Jos olisi ollut, kasetti olisi saattanut jäädä ostamatta. Muistan kuinka innoissani olin, kun kävelimme autoon, ja isä laittoi kasetin autoradion pesään. Avausraitaa en tunnistanut, mutta kun We're Not Gonna Take It lähti soimaan, olin myyty. Minusta tuli musiikkifani.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
I had to start it somewhere
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti