Aikanaan levymessut olivat kova juttu. Todella kova. Siis tajuttoman kova. Vinylmania järjestettiin Tampereella kerran vuodessa, yleensä marraskuussa ja useimmiten Pakkahuoneella. Osallistuin aina.
Varauduin vuosittain levymessuihin satojen markkojen (ja myöhemmin satojen eurojen) käteisvarannoilla. Muistan erään syystalven joskus 90-luvun lopulla, kun minulla oli ollut vaikeuksia maksaa vuokraa ja laskuja, ja olin tilittänyt asiasta Yo-talolla Cessnan Samille. Vuodatukseni jälkeen kysyin, onko hän ehkä tulossa ensi viikolla Vinylmaniaan. Sami piti (syystäkin) hieman epäuskottavana sitä, että rahahuolissa kieriskelevä opiskelija voisi tuosta vain puskea satasia keräilyharvinaisuuksiin. Mutta niin se vain oli. Aikanaan levymessut olivat kova juttu.
Fiilis messuovien aukenemista odottaessa oli samalla tavalla kihelmöivä kuin pikkupoikana Särkänniemen jonossa seisoskelu. En ehkä juossut Pakkahuoneen narikasta portaita ylös messualueelle, mutta mieleni teki. Pari päivää ennen tapahtumaa saatoin nähdä unia, joissa löysin tolkuttoman halvalla tolkuttoman kalliita levyjä. Herätessä pettymys oli aina melkoinen, kun pilkkahintaan ostamani älpeet olivatkin jääneet alitajuntani tuolle puolen.
Omistan tietyn määrän harvinaisiksi luokiteltavia äänitteitä. Minulla on kaikki Levy-yhtiön vinyylisinkut (T.S. ♥ A.L. kahteen kertaan Ruiskupuhelin-lehdellä varustettuna), Bad Religionin Into the Unknown alkuperäisenä ja aitona versiona, Ratsian Kloonattu sukupolvi -kasetti, Teenage Fanclubin deletoitu The King, Smashing Pumpkinsin Tristessa Sub Popin singleklubista, neljä kappaletta Ville Leinosen Yöaikaan/Surusirpale-sinkkua, joista kolmea ei ole koskaan soitettu (Yes, Spinal Tap!) ja niin edelleen. Silti nautin enemmän harvinaisista versioista/kappaleista kuin harvinaisista esineistä. (Vaikka kyllä ne harvinaiset esineetkin hienoja ovat.)
Koin tänään miniatyyrimuotoisen ilon tunteen, kun huomasin, että joku oli uploadannut The Smithsin julkaisemattomia demoja nettiin. Kannattaa ladata ennen kuin ne (mahdollisesti) poistetaan.
Linkki Morrissey-foorumille on tässä.
tiistai 21. joulukuuta 2010
The Smiths - Unreleased Demos (with a download)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hassua, että olin juuri lukemassa Simon Goddardin järkälemäistä Mozipedia -teosta, jossa puhutaan muun muassa näistä The Smiths -demoista/versiosta.
VastaaPoistaNyt ymmärtää paremmin miksei esimerkiksi sitar Sheila Take A Bow:n alussa ollut kovinkaan loistava idea. Tai Frankly Mr Shanklyn outo trumpetti-osa.
Extra Track -sivustolla on kattavat taustatiedot demokappaleisiin.
Oho, en oo ikinä kuullut The Kingiä, onks hyvä?
VastaaPoistaLevymessut, joo, silloin joskus ne olivat suunnilleen parasta elämässä. Ei kyllä vieläkään ole jäänyt yhtään Vinylmaniaa väliin sen jälkeen, kun aloin siellä käydä (1995). Tänä vuonna olisi itse asiassa jäänyt, mutta tapahtuma vissiin siirrettiin onnekkaasti tammikuulle.
Jouni: Wau & kiitos linkistä! Mulle tuli noista demoista samanlainen olo kuin joistain Pixiesin tai Nirvanan bootlegeista, eli on hieno kuunnella tuttuja kappaleita vähän erilaisina versioina. Ikään kuin tuoreita klassikoita.
VastaaPoistaPekka: The King on aika pitkälti käyttökelvoton levy, eli se vaikuttaa juuri siltä kuin on väitetty: Teenage Fanclub halusi lopettaa diilin Matadorin kanssa ja päättii nauhoittaa levyllisen ihmeellistä hälinää + Madonnan Like a Vriginin. Mielenkiintoinen kuriositeetti.