-->

tiistai 16. marraskuuta 2010

Cat's foot iron claw neuro-surgeons scream for more at paranoia's poison door

Olen jälleen tyytyväinen, iloinen ja mielipiteiltäni tasapainossa. Rock-Suomen kolmas progea käsittelevä osa Edistykselliset oli juuri niin loistava kuin odotinkin.

Odotukseni olivat korkealla, koska olin antanut kertoa itselleni Pekka Laineen tietävän progressiivisesta rockista todella paljon ja koska tiesin, etten itse tiedä genrestä paljoakaan.

Omistan toki suomalaisten progebändien levyjä tietyn määrän, ja olen elänyt hetken elämästäni suuressa Wigwam-huumassa, jolloisdafasdjkvzdnasökfa adpof p2444 q+0QU MVSÖV...SD-MMG,SD;;GSDGDSGV
.
.
.
.
Hohohoohooooohihihihiiii! Paha-Ana tässä terve! Minäpä se laitan stopin kaikelle perustellulle ja mukavalle bloggaamiselle ja kirjoitan...aivan oikein...KILPAILEVAN BLOGIENTRYN! Hahahahhaaaaaaaaaa!

Voidaanko Jim Pembrokea kutsua perustellusti Nolla-Jimpaksi, koska hän sävelsi Kojon klassikon Nuku pommiin, soitti Euroviisu-orkesterissa ja heilutti lavalla näyttävästi valtavaa kuolemannuijaa? Voidaanko hieman pienemmillä perusteilla Pave Maijasta kutsua Nolla-Paveksi ja Juice Leskistä Nolla-Juiceksi?

Oliko Jim Pembroke enää aito progefiili osallistuessaan Euroviisuihin? Voiko Euroviisuissa esittää progea? Ovatko Euroviisut progelle sama kuin Big Brother on dokumenteille? Onko Big Brother progressiivista vai regressiivistä televisiota? Taluttaako Susanna Laine myös ensi sunnuntaina pudonneen tosi-tv-paran niskasta monitorin ääreen tilastoja katsomaan? Haluaisitko sinä, että Susanna Laine taluttaisi sinut niskasta monitorin ääreen, ja jos haluaisit, niin mitä katsomaan?

Pidetäänkö Euroviisu-videolla peukkua pystyssä ironisesti vai kannustavasti? Voiko bändi vetää playbackinkin päin helvettiä?



Oliko suomalainen proge rikkaiden harrastus? Olisiko suomalaista progea ollut, jos osalla kansasta ei olisi ollut varaa valtavaan rantahuvilaan Bodom-järven rannalla? Voiko progebändi olla uskottava, jos yhtyeellä ei ole varaa Gibsoniin, Rickenbackeriin, Moogiin tai Hammondiin? Mistä progefiileillä oli rahaa laitteisiinsa, kun he eivät tienanneet koskaan mitään keikoistaan tai levymyynnistä?

Kummat ovat seksuaalisesti epävarmempia, progefiilit vai indiehileet? Voidaanko herkkyydestä, runopoikamaisuudesta, itsensä myymättä jättämisestä, seksuaalisista lukkotiloista, sosiaalisista lukkotiloista ja progressiivisesta osaamisesta tehdä matemaattinen kuvaaja? Voidaanko suomalaiset progeyhtyeet asettaa uskottavasti kuvaajalle?

Eivätkö progebändien vahvat jäsenet huomaa ajoissa, kun hauraampi aines on ottamassa hengen itseltään?

Olenko minä haastatellut vuosia sitten Wigwamia, ja jos olen, jännittikö minua, ja jos jännitti, tuliko haastattelusta silti hyvä, ja jos tuli, olenko hukannut kyseisen haastattelun? Pidänkö minä Wigwamia yhtenä kaikkien aikojen parhaista kotimaisista yhtyeistä, mutta enkö oikein ole koskaan ymmärtänyt Tasavallan Presidenttiä? Harmittaako minua, etten omista Hard 'N' Hornyn ensimmäistä painosta käsintehdyillä kansilla? Olenko ylpeä, että kuitenkin omistan Absoluuttisen nollapisteen ensimmäisen ep:n Ei ilmestynyt käsintehdyillä kansilla?

Kumpi voittaisi tappelussa, Remu Aaltonen vai Blues Section?
.
.
.
.
48wtuweJFDOH BV9QWBTN89f oadz"sbd gaminkä takia Love Records -boksi on niin loistava ja Luulosairas mahdollisesti kaikkien aikojen kotimaisten kappaleiden top5:ssä.



Ensi viikolla Rock-Suomessa käsitellaan Amerikasta vaikutteita ottanutta musiikkia. Hurriganes lienee jaksossa isossa roolissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...