Satellite Stories - Family

Oululainen Satellite Stories julkaisi juuri ihastuttavan indierallin Family. Saatetekstissä kappaleen innoittajiksi mainitaan Phoenix, Vampire Weekend ja The Wombats, mitkä ovat hyvinkin totuudelliset referenssit. Yhtyeen itse itsestään käyttämä termi party-indie osuu sekin maaliinsa.

Hyvin pitkälti on samanlainen olo kuin vajaat kaksi kuukautta sitten Yournalistin Nigerian Girlin kanssa. Tämä on aurinkoista, kevyesti rullaavaa, oivasti sävellettyä ja taitavasti esitettyä musiikkia. Ooo-ooo-kuorot ja sympaattiset falsetissa käyvät nuotit kuorruttavan kakun juuri oikein.

Bändi hallitsee saatetekstien kirjoittamisenkin.

And what live show it is. Olli-Pekka going all tasmanian devil with his cheap drum set, Jyri bouncing off elastic bass riffs to the kinetic seconds, Marko playing one-note carols based on those danceable backbeat rhythms and in the center of the hurricane Esa surfing in the crowd and making rock police boys in the back row jealous.

Tähän kelkkaan on pakko hypätä mukaan.

Satellite Stories - Family by satellitestories

Lisää bändin nettisivuilta ja Facebookissa.

Best Tracks of January

Q: Mikä on hienointa maailmassa?
A: Rakkauden pumppajumppa!
Q: Wha?
A: Raju, kuuma ja kaikki aistit täyttävä rakkauden pumppajumppa!
Q: Mmmmmm.....no siis mikä on kohtuullisen hieno asia tehdä.....niinku netissä?
A: Rakkauden pumppajumppa! Rajusti itse itseään rakastaen!
Q: Joojoojoooo.....tota...mikä on hienoa, jos on oma blogi ja tekee listaa asioista?
A: Niin siis se, että siteeraa itse itseään?
Q: Exactly.

(Biisin nimeä klikkaamalla pääsee alkuperäiseen postaukseen.)

#15 Cold War Kids - Mine Is Yours (Passion Pit Remix)
Ehkä minusta on kasvamassa tranceloordi. Olen alkuvuodesta kuunnellut elektronishenkistä musiikkia enemmän kuin koskaan. Tästäkin Passion Pitin tekemästä Cold War Kids -versiosta pidän enemmän kuin Cold War Kidsin bändiperäisestä, vaikka tiedänkin originaalin olevan hyvä ja tämän olevan vain ohimenevä hetken villitys.

Cold War Kids - Mine Is Yours (Passion Pit Remix) by samhdot

#14 Hunx and His Punx – Lovers Lane
OH YEAH! Tässä on sitä jotain. Ei mitään ihme coolia indeilyä nyt, vaan härskiä menoa ja meininkiä. Gayrage Rock? Niin kai sitten joo, mutta hitto kun on tuoretta rämellystä!

Hunx And His Punx - Lovers Lane by stellarola

#13 Starfucker – Born
Starfucker on Joshua Hodgesin sooloprojektina nelisen vuotta sitten aloittanut indie-elektropumppu, joka on ehtinyt julkaista muutaman levyn/ep:n, kasvaa nelijäseniseksi ja vaihtaa nimensä Pyramidiksi, Pyramidddiksi, STRFKRiksi ja takaisin Starfuckeriksi. Kannattaisi pojat miettiä jo etukäteen, minkä nimen makuuhuoneessaan bändilleen antaa.

StarFucker - Born by ollie713

#12 Datarock - Catcher In The Rye
Itse biisi on hölmö, tanssittava, intertekstuaalinen ja muutenkin datarockmainen. Kitara on napattu Televisionin Marquee Moonista, kertsin aijaijaijattelussa viitataan Talking Headsin Psycho Killeriin ja kertosäkeen sävel kuulostaa (ok, 5 x ehkä) vähän Clashin Three Card Trickin vastaavalta. J. D. Salinger -viittaus on tietysti ilmeinen.

Datarock : Catcher In The Rye by VMLive

#11 Rainbow Arabia – Without You
Ehkä edellisillä eepeillään joo. Without You sen sijaan on perinteinen popbiisi ja sellaisena tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi tosi hyvä. Ehkä. Tai ei mitään ehkä.

RAINBOW ARABIA -WITHOUT YOU by Kompakt

#10 Cat's Eyes - I Knew It Was Over
Olivatkohan Vatikaanin kardinaalit tai sen sellaiset tietoisia siitä, että The Horrors on vetänyt joskus vähän tymäkämpääkin materiaalia?


#9 Pintandwefall – Time Is Right for Romance
Hieno lauantai-illan yllätys, Pintandwefallin uusi video. Hoitelen tässä lasta, enkä hölöttele asiasta sen enempää. Paitsi että jee jee jee, tällä kyllä pärjäilee.


#8 Adele – Set Fire to the Rain
Omaan ei-varsinaisesti-valtavirtaiseen musiikkimakuuni Adele ei oikein ole sopinut, ennen kuin nyt. Set Fire to the Rain ei vuoda mistään. Se on mahtipontinen, pateettinen, ylitunteellinen ja kaikki tunnetut keinot käyttävä erolaulu, johon Adele lataa sellaisen määrän loppua kohden kasvavaa tunnetta, että sydän on räjähtää.


#7½ Glasvegas - The World Is Yours
(Kappas, tämähän melkein unohtui -> klassiset numeronpuolikkaat käyttöön!)
Mielestäni bändi on ottanut miellyttävän pikkuaskeleen johonkin suuntaan. Bändi kuulostaa ehdottomasti omalta mahtipontisen kaihoisalta itseltään, mutta ei kuitenkaan täysin samalta kuin ensimmäisellä albumillaan. Ainakin Jonna Löfgrenin asettuminen rumpusetin taakse Caroline McKayn tilalle on lisännyt rumpulointiin käytettävien iskujen määrää.

The World Is Yours by glasvegas

#7 James Blake – The Wilhelm Scream
Biisi on taivaallinen, video on tavanomainen taiteellinen ja yksinkertaisuudessaan kaunis. The Wilhelm Scream kannattaa kuunnella kuulokkeilla. James Blake on nero.


#6 Akron/Family - So It Goes
Ajattelin, että tässä kirjoituksessa olisi jokin pointti, mutta ei siinä taida olla. Jos nyt jotain yritin sanoa, niin sen, että usein indiessä "mielenkiintoisuus" on samanlainen termi kuin "soittotaito" on progessa tai hevissä. Sen taakse on helppo piiloutua, jos ei ole aivan varma musiikin hyvyydestä.


#5 High Highs - Flowers Bloom
- nukun liian vähän
- attention spanini on lyhyempi kuin yleensä
- en muista, mikä attention span on suomeksi
- attention spanini ei riitä albumien sulattamiseen
- yksittäisten biisien sulattamiseen se riittää
- olen kuullut valtaosan maailmaan mahtuvista melodioista ja sanoista
- saan helpommin kiinni kappaleiden tunnelmasta ja soundista
- olen kuunnellut koko ikäni kitarabändejä
- elektroninen äänimaailma kiehtoo minua

High Highs - Flowers Bloom by WILD TONIC

#4 Braids - Glass Deers (Teen Daze Remix)
Mykistävän loistava biisi. Mykistävän loistava remix. Ehkä jopa vuoden parhaita? Ehkä jopa. Vaikka on vasta tammikuu. Vuosi on lähtenyt saatanan hienosti käyntiin. Antti on täynnä rakkautta kaikkia eläviä ja kuolleita kohtaan.

Braids - Glass Deers (Teen Daze Remix) by somajuicebox

#3 Baths - Plea (Daytrotter session)
Weisenfeld on tehnyt Plean alun perin suht elektroniseksi jumpautteluksi, mutta kappale toimii noin 10 x tehokkaammin paljaana mies ja piano -versiona. Se nousee ehdottomasti tämän vuoden suosikkeihini.

Plean voi kuunnella ja ladata täältä.

#2 The Vaccines - Post Break Up Sex
Kaikki ovat niin ässiä vetoja, että bändin 21. maaliskuuta ilmestyvä albumi What Did You Expect From The Vaccines? on jo näiden ansiosta vuoden albumien joukossa. I'm in the bandwagon and luvin' it!

Post Break-Up Sex by The Vaccines

#1 Rubik - Laws of Gravity
Joo kyllä joo. Pitäisi varmaan ryhtyä ihan uskottavuuden vuoksi haukkumaan joitain yhtyeitä ja biisejä, kun alkuvuosi on ollut pelkkää hehkutusta. Mutta kun esimerkiksi Rubik vain on niin hyvä.

Rubik: Laws Of Gravity by Fullsteam

Akron/Family - So It Goes

edit. Ajattelin, että tässä kirjoituksessa olisi jokin pointti, mutta ei siinä taida olla. Jos nyt jotain yritin sanoa, niin sen, että usein indiessä "mielenkiintoisuus" on samanlainen termi kuin "soittotaito" on progessa tai hevissä. Sen taakse on helppo piiloutua, jos ei ole aivan varma musiikin hyvyydestä.

Minähän en ole mikään suuri mielenkiintoisen musiikin ystävä. Yleensä mielenkiintoiseksi kutsutaan lauluja, jotka eivät kelpaa valtavirran edustajille, mutta joista kirjoittaja/kertoja/musadiggari haluaa intoilla. Mielenkiintoiskortti on helppo pelata varsinkin silloin, kun ei suoranaisesti tiedä, onko kuuntelussa oleva kappale hyvä vai huono vai ainoastaan kummallinen.

Mietin itsekseni loppuvuodesta, pidänkö James Blakesta sen takia, että hän tekee mielenkiintoista musiikkia vai siksi, että koen positiivisia tuntemuksia hänen kappaleitaan kuunnellessani. Eilen mietin samaa asiaa Akron/Familyn kanssa. Haluaisin pitää musiikista sen takia, että se liikuttaa minua, en siksi, että siinä on jotain mitä muualla ei ole. Hirveän helposti sitä kuitenkin alkaa teeskennellä pitävänsä jostain vain siksi, että ei ihan suoranaisesti ymmärrä asiaa. Samalla tavalla kuin joskus alkaa teeskennellä vihaavansa jotain vain koska ei ymmärrä sitä.

Stereogum kutsui Akron/Familyä eksperimentaaliseksi folk-rockiksi. En ole ihan varma, onko perinteisen biisirakenteen hylkääminen enää missään muodossa kokeellista, mutta olen aika varma, että pidän So It Goesista siksi että se liikuttaa minua.